Suomalaisen sosiaaliantropologian uranuurtaja Anna-Maria Tapaninen kuoli 26. marraskuuta 2022 Helsingissä 61-vuotiaana. Hän oli syntynyt 21. toukokuuta 1961 Pyhäjärvellä.
Tapaninen oli yksi viidestä Helsingin yliopiston sosiaaliantropologian naisopiskelijasta, jotka tekivät etnografista kenttätyötä Pozzuolin kaupungissa Etelä-Italiassa vuosina 1984–1985. Sitkeä kenttätutkimus, jota Tapaninen kuvasi ”suljettujen ovien haastamiseksi”, avasi hänelle Pozzuolin lähiössä asuvien työläisnaisten maailman.
Hän jatkoi sen tarkastelua 1996 hyväksytyssä väitöskirjassaan Kansan kodit ja kaupungin kadut, joka oli ensimmäisiä kaupunkiympäristöön keskittyviä etnografioita Suomessa. Teosta on käytetty laajasti oppikirjana suomalaisissa yliopistoissa.
Väitöksen jälkeen Tapaninen hoiti assistentin sekä apulaisprofessorin tehtäviä Helsingin yliopistossa. Hän tutki aviottomien lasten institutionalisoitua hylkäämistä, adoptiokäytäntöjä sekä moraalikäsitysten ja oikeuskäytäntöjen vaikutusta siihen, miten äitiys, perhe ja sukulaisuus ymmärretään. Tapaninen teki uraauurtavaa arkistotutkimusta näiden aiheiden parissa Napolissa.
Opiskelijat tunsivat Tapanisen innostavana ja paneutuvana opettajana. Hän oli kannustava ja sydämellinen ohjaaja ja kollega. Usea ohjaus- ja yhteistyösuhde muuntuikin elinikäiseksi ystävyydeksi.
2010-luvulla Tapaninen työskenteli Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa tieteen ja teknologian tutkimusta sekä maahanmuutto- ja rajatutkimusta yhdistäneissä hankkeissa. Hän tarkasteli DNA-tutkimusten käyttöä maahanmuuttajien perheenyhdistämisissä sekä alaikäisten turvapaikan hakijoiden lääketieteellistä iänmääritystä. Tunnustuksena tästä työstä Tapaninen sai 2019 Koneen säätiön Vuoden tiedekynä -palkinnon artikkelistaan Rajalla laboratoriossa: iän arviointia, iän määrittämistä ja ikämääräyksiä.
Sairastuminen ms-tautiin 2000-luvun alkupuolella ei pysäyttänyt Tapanisen tieteellistä uraa eikä yhteisiä hankkeita useiden koti- ja ulkomaisten tutkijaryhmien kanssa. Hän oli aina kiinnostunut tutkijatovereidensa kysymyksistä ja näkökulmista. Yhteistyö hänen kanssaan oli ”iloista tiedettä”, jonka säteet ulottuivat kansainvälisille areenoille. Mari Tapaninen oli monipuolisesti sivistynyt ja laaja-alainen intellektuelli, ja vielä kuoleman koittaessa hän oli työstämässä kansainvälisiä julkaisuja pakolaisuudesta.
Marin sivistys, vahva luonne ja elämänilo värittivät kolmen pojan lapsuutta hänen kodissaan Kumpulanmäellä. Poikien mukaan äiti mahdollisti heille ”uniikin ja upean lapsuuden”. Yliopistomaailma lipsui perhe-elämään luoden älykkäiden keskustelujen ja haastavien ajatusten täyteisen ympäristön, jossa ajateltiin kriittisesti, taisteltiin elektroniikkaa vastaan, syötiin yllin kyllin pastaa sekä kasvettiin ihmisinä.
Timo Kaartinen
Ilpo Helen
Laura Assmuth
Kirjoittajat ovat Anna-Maria Tapanisen kollegoja ja ystäviä.