Yrjö Alanen 1927–2022

Psykiatrian professori

Yrjö Alanen

26.1. 2:00

Psykiatrian emeritusprofessori Yrjö O. Alanen kuoli 26. joulukuuta 2022. Hän oli syntynyt Kurikassa 30. tammikuuta 1927 ja oli kuollessaan 95-vuotias.

Alanen valmistui Helsingin yliopistosta lääkäriksi 1952. Hermo- ja mielitautien erikoislääkärin oikeudet hän sai 1957 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1958. Jo opiskeluaikana hänen kiinnostuksensa kirjallisuuteen ja psykologiaan syveni, ja erikoistumisaikana hän tutkimustyönsä ohella suuntautui psykoanalyysiin ja valmistui psykoanalyytikoksi 1969. Helsingin yliopisto nimitti Alasen psykiatrian dosentiksi 1961. Turun yliopiston psykiatrian professori hän oli 1968–1990.

Alasen väitöskirjatutkimus oli skitsofreniapotilaitten äideistä. Se oli – ja on edelleen – yksi kansainvälisesti merkittävimmistä aihepiirin tutkimuksista. Siinä, kuten myös myöhemmissä tutkimuksissa, keskeiseksi nousee sairauden pelkästään yksilökeskeisyyttä laajempi vuorovaikutuskenttä. Väitöskirjansa jälkeen hän oli perheineen vuoden Yalen ylipistossa.

Alasen opetus- , hoito- ja tutkimustoiminta keskittyi vaikeimpien psyykkisten häiriöitten, erityisesti skitsofrenian, vuorovaikutus- ja perhekeskeiseen tutkimukseen ja hoidon tarpeenmukaisen toteuttamisen kehittämiseen terveydenhuoltojärjestelmässä. Nämä toimet johtivat myös vaikean psyykkisen sairastamisen ennusteen kohentumiseen. Hoitotapa sai runsaasti myös kansainvälistä huomiota ja sovelluksia. Taustalla oli syvä eettinen näkemys myös vaikeimmin sairaiden ihmisyydestä.

Vaikeaa psyykkistä sairastamista koskevat tutkimukset ja niitten laaja-alainen hoito tarpeenmukaisesti on perusteellisesti kuvattu mm. Alasen monille kielille käännetyssä kirjassa Scizophrenia, its origin and need-adapted treatment.

Alanen toimi Psykiatriyhdistyksen puheenjohtajana 1964–1967 ja oli ulkomaisten psykiatriyhdistysten kunniajäsen. Hän sai merkittävän Stanley R Dean -palkinnon skitsofreniatutkimuksistaan. Merkittävää oli myös aktiivinen toiminta kansainvälisen psykoosien hoidon ja tutkimuksen yhteisön (ISPS) perustamisessa ja hallituksen jäsenenä.

Alanen toimi aktiivisesti psykiatrisen terveydenhuollon ja psykoterapiakoulutusten kehittämiseksi useissa valtakunnallisissa hankkeissa. Hän johti 1980-luvulla valtakunnallista skitsofreniaprojektia, jonka hän itse liitti uransa parhaimpiin ja eniten iloa tuottaneisiin kokemuksiin.

Hän käynnisti 1970-luvulla myös perheterapian valtakunnallisen koulutuksen perehdyttyään sen toteuttamisen perusteisiin mm. USA:ssa. Niinpä perheterapiasta muodostui Suomessa yksi laajasti hyväksytyistä psykoterapiamuodoista osana psykososiaalisia hoitoja.

Alasen perusnäkemyksiin kuului laaja-alainen humanismi, joka sävytti hänen hoito- ja tutkimustoimintaansa, mutta yhtenä sen ilmenemismuotona oli myös aktiivinen kiinnostus taiteista. Kirjallisuuden lisäksi Yrjö harrasti valokuvausta. Moniin albumeihin on talletettu kuvia lapsista, merkki- ja juhlapäivistä, matkoista ja vapaa-ajan harrastuksista mm. Nauvon huvilalla. Tästä osoituksena oli, että hän mm. kirjoitti perusteellisen kirjan Dostojevskin hyvästä ja pahasta mutta myös Aallosta, Shakespearesta ja Simenonista.

Toiminnastaan humaanin psykiatrisen näkemyksen ja tutkimuksen edistämisestä Alanen sai 1997 Maailman Psykiatriyhdistyksen Pinel-palkinnon.

Puoliso Hanni kuoli elokuussa 2022. Onnellinen avioliitto kesti yli 70 vuotta. Alasen lähipiiriin kuuluivat lapset lapset Anna, Heikki, Esko ja Antti perheineen ja lapsineen.

Anna Alanen

Jukka Aaltonen

Ilpo Lahti

Kirjoittajat ovat Yrjö Alasen tytär ja työtovereita.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset