Erikoistutkija Kaarina Kauhala kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen 26. joulukuuta 2022 Paimiossa. Hän oli 68-vuotias, syntynyt 8. heinäkuuta 1954 Kemissä.
Kauhala työskenteli koko uransa ajan, vuodesta 1986 alkaen, riistantutkijana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa ja sittemmin Luonnonvarakeskuksessa. Hän väitteli supikoiran ekologiasta 1992.
Jo väitöskirjan laatu ja huolellisuus kuvasivat Kauhalan tutkijaluonnetta: kaikki olennaiset tulokset oli varmistettu kahdella toisistaan riippumattomalla tavalla. Supikoiratutkimuksensa johdosta hän oli Eurooppaan leviävän vieraslajin kansainvälisesti tunnustettu asiantuntija.
Sittemmin Kauhalan tutkimukset laajenivat moneen muuhun keskikokoiseen nisäkkääseen, kuten mäyrään, kettuun, minkkiin, jäniksiin sekä majaviin, joiden nykyisen seurantaohjelman hän kehitti. Majavien jyrsintälastuihin jääneistä sylkijäämistä voidaan nykyisin dna:n avulla määrittää lajilleen alkuperäinen euroopanmajava ja vieraslajina meille istutettu amerikanmajava.
Kauhala työtovereineen mallitti rabieksen eli raivotaudin mahdollista leviämistä monilajisissa petoyhteisöissä. Hän oli myös 1990-luvun puolivälissä keskeisenä henkilönä toteuttamassa harvinaista, aikaansa edellä olevaa, suuren mittakaavan kontrolloitua petopoistokoetta, jossa tehopyynnillä poistettiin keskisuuria petoja 50–120 km2:n suuruisilta koealoilta ja tutkittiin vaikutuksia saalislajistoon.
Työuransa viimeisen vuosikymmenen Kauhala keskittyi Itämeren hylkeisiin, erityisesti niiden ravinnonkäyttöön, terveydentilaan ja kannanrakenteeseen. Hänen tuoreimmat tutkimusaiheensa liittyivät hylkeiden ja majavien ohella riistaruokinnan ekologisiin vaikutuksiin.
Kauhala oli keskikokoisten nisäkkäiden huippuasiantuntija, ja hän julkaisi noin 100 tieteellistä artikkelia ja lukuisia suomenkielisiä riista-aiheisia kirjoituksia. Hänellä oli uusia suunnitelmia riistantutkimuksen popularisoimiseksi eläkevuosinaan. Luonteeltaan älykkäänä ja rohkeana hän ei arkaillut puolustaa tieteellisiä tutkimustuloksia maallikkojen mutu-käsityksiä vastaan.
Kauhala oli henkeen ja vereen luontoihminen, ja erityisesti koirat olivat hänelle läheisiä. Hän vietti ison osan vapaa-ajastaan luonnossa. Kauhalan lempiharrastus oli patikoida luonnossa koirien ja ystävien kanssa. Hänellä oli useita labradorinnoutajia, ja hän koulutti niitä jälkien seuraamiseen, mitä hän myös hyödynsi tutkimuksissaan. Useat hänen omat koiransa olivat jälkivaliota.
Kauhalalla oli laaja ystäväpiiri. Perheeseen kuuluivat lapset ja sisarukset.
Heikki Henttonen
Otso Huitu
Kirjoittajat ovat Kaarina Kauhalan pitkäaikaisia työtovereita.