Sähköinsinööri Pentti Koskinen kuoli Hämeenlinnassa 16. tammikuuta 2023. Hän oli 94-vuotias, syntynyt Äänekoskella 23. syyskuuta 1928.
Koskisen lapsuusvuodet täytti seikkailu ja leikki, joka sittemmin kanavoitui urheiluun. ”Oikean urheilun” eli painin lisäksi lajeja olivat ainakin teline- ja joukkuevoimistelu, painonnosto ja pesäpallo.
Konemestari-isän varhaisen kuoleman jälkeen työnteko tuli tutuksi jo nuorena. Sota-aikana pojat lähetettiin uittotöihin pohjoiseen, ja keskikoulun jälkeen Koskisen työt jatkuivat Äänekosken tehtaiden rakennusosastolla ja sen jälkeen sähköpuolella. Reserviupseerikoulun avittamana tie aukesi Tampereen teknisen opiston sähköinsinöörinlinjalle.
Työpaikka nuorelle insinöörille löytyi vuonna 1955 Asealta Ruotsin Västeråsista, kunnes vuonna 1961 Koskinen aloitti Vaasassa Strömbergin palveluksessa. Vuoteen 1988 saakka jatkunut ura alkoi kojeistosuunnittelussa.
Koskinen teki 1970–1980-luvuilla mittavan työn rautateiden ja Helsingin metron sähköistyksen parissa. Teollisuusprojekteissa hän oli suurten sähkövirtojen erikoismies. Koskisen lempinimi ”Suomen suurin torvi” viittasi erittäin suurten sähkövirtojen siirtoon, ei henkilöön. Koskinen oli teollisuuden alihankintakulttuurin edelläkävijä. Hän arvosti aikaansaavuutta sekä rehtiä yrittäjäasennetta ja mahdollisti suurilla projekteillaan usean alihankintayrityksen kasvun.
Eläkevuosinaan Pentti pääsi keskittymään täysipäiväisesti nikkarointiharrastukseen verstaassaan. Kelomännystä syntyi monia ihmeellisiä luomuksia.
Luonto oli Pentille tärkeää pienestä pitäen. Omien lasten ollessa pieniä autoton perhe teki retket polkupyörillä. Ensimmäinen kesämökkitontti hankittiin 1960-luvun puolessa välissä Raippaluodosta, ja eläkevuosien alussa uusi hirsimökki rakennettiin Ristiinaan Saimaan rannalle. Pentille Lappi oli rakas paikka. Inarijärven kymmenillä reissuilla hän oli luotettava leirimies ja innokas luonnon tarkkailija.
Vuonna 1950 Pentti kohtasi tulevan puolisonsa ja rakastui Karjalan evakkoon, Sortavalan Helylän kylästä kotoisin olevaan Elviin (o.s. Mölsä). Heidät vihittiin 5.7.1953.
Lähes seitsemänkymmentävuotisen avioliiton loppuvuosina Pentin voimat hiipuivat, ja muistisairaus teki Elvistä puolisonsa omaishoitajan. Pentti sai Elviltä loppuun saakka parasta mahdollista hoivaa omassa kodissaan.
Pentti muistetaan työteliäänä, huumorintajuisena ja hyväntahtoisena ihmisenä. Hän oli moniulotteinen ja monesta asiasta kiinnostunut persoona. Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti.
Elvi-puolison lisäksi Pentin lähipiiriin kuuluvat lapset ja lapsenlapset.
Juha Koskinen
Petri Koskinen
Kirjoittajat ovat Pentti Koskisen poikia.