Metsänhoitaja Ilmari Kosonen kuoli 11. lokakuuta 2022 Mikkelin keskussairaalassa äkillisen sairauskohtauksen seurauksiin. Hän oli 76-vuotias, syntynyt Säämingissä 16. huhtikuuta 1946.
Kosonen varttui maanviljelijäperheessä, seitsenpäisen sisarusparven nuorimpana. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta hän opiskeli Helsingin yliopistossa metsänhoitajaksi. Keski-Suomen metsänhoitoyhdistysten liiton toiminnanjohtajana Kosonen toimi vuodet 1973–1994. Tehtäväänsä hän hoiti aktiivisesti ja idearikkaasti ja oli useissa asioissa edellä aikaansa.
Uran toinen, lähes 30 vuotta kestänyt päävaihe, toteutui monipuolisena oman yrityksen puitteissa. Ensin oli erilaisia oman alan asiantuntija-, konsultointi- ja opetustehtäviä, kunnes luova lahjakkuus löysi toimintakentän ensin keksintöjen, sitten nimistöntutkimuksen piiristä. Kososen keksinnöille luonteenomaista on käytännöllisyys, esimerkkinä taimikämmen, siirtoistutuksissa kätevä kuokka.
Paikannimien tutkiminen oli intensiivinen harrastus ja eläkeiän päätoimi, aiheesta julkaistiin useita satoja Kososen lehtiartikkeleita ja haastatteluja. Lähestymistavassa uutta on luonnon painotus: vanhat paikannimet perustuvat useimmiten luonnonmuodostumiin ja ihmisen toimintaan, ja nimien selitystä tukeva näyttö löytyy yhdistämällä karttojen ja kielihistorian tietoja. Ilmarin luonnontuntemus oli perusteellinen sekä ammatin että elämänikäisen harrastuksen ansiosta. Aiheesta hän piti myös runsaasti yleisöesitelmiä, usein kotiseutuyhdistysten kutsumana.
Ilmari kantoi vastuuta yhteisistä asioista. Opiskeluaikana hän oli HYY:n hallituksessa. Keski-Suomen Osuuspankin hallintoneuvostoon hän kuului lähes 20 vuotta. Metsä- ja paikallishistoria olivat sydäntä lähellä, ja hän osallistui aktiivisesti mm. Sääminki-seuran sekä Savonlinnan oppaiden toimintaan. Vahvaa auttamishaluaan Ilmari toteutti vapaaehtoistoiminnassa: hän tarttui talkootehtäviin jäänveisto- ja hiekanveistokilpailuissa ja muissa tapahtumissa. Ja silloin saatiin nauttia Ilmarin oivaltavista ideoista, kuten kirkkaasta jäästä tehdystä kelkasta, jolla lapset laskivat vauhdikkaasti mäkeä. Se oli luonnonmukaista rakentamista ja leikkiä.
Luonto ja metsässä liikkuminen oli Ilmarin harrastuksista rakkain. Hän lähti myös pitkille vaelluksille, kuten ”Pyhät polut”-retkille patikoiden, polkupyörällä tai kirkkoveneessä. Retkikaverit oppivat luonnosta paljon, kun Ilmari kertoi havaintojaan ja tietojaan. Retkillä valmistui vuosien aikana satoja vaellussauvoja ja tuohituokkosia.
Työuransa ajan Ilmari asui Jyväskylässä, mutta kotiutui elämän loppuvuosiksi Enonkoskelle. Hänen ystäväverkkonsa oli laaja, ja hän piti siitä hyvää huolta. Tärkeä hänelle oli ”Keski-Suomen läpihiihtäjät”, elinkeinoelämän johtajia yhteen koonnut ryhmä, jonka vaelluksia hän oli toteuttamassa usean vuosikymmenen ajan.
Pekka Kosonen
Tuomo Jantunen
Kirjoittajat ovat Ilmari Kososen veli ja ystävä.