Lääketieteen lisensiaatti Osmo Pastinen kuoli lyhyehkön sairauden uuvuttamana Mustasaaressa 5. tammikuuta 2023. Hän oli 94-vuotias, syntynyt Helsingissä 2. kesäkuuta 1928.
Pastinen kävi Helsingin Suomalaisen Reaalilyseon pitkän linjan ranskaa opiskeleville ja pääsi ylioppilaaksi 1948. Laillistetuksi lääkäriksi hän valmistui Turun yliopistosta 1958. Sotilasarvoltaan hän oli lääkintäluutnantti (RUK 84).
Pastinen oli sekä sisätautien että reumatologian erikoislääkäri. Hän toimi lääkärinä eri paikkakunnilla Suomessa ja Ruotsissa 1957–1966 ja Vaasan keskussairaalassa 1967–1978 pois lukien erikoistuminen reumatologiaan Örebrossa 1969–1971. Koska työtaakka kävi liian suureksi Vaasassa, hän hakeutui Uumajan Universitetssjukhusetiin ja toimi siellä apulaisylilääkärinä 1978–1985 pendelöiden viikoittain kaupunkien välillä. Vuosina 1986–1993 Pastinen toimi ylilääkärinä Norrvalla Rehab Centerissä Vöyrillä, jonka jälkeen hän eläköityi.
Pastinen toimi yksityislääkärinä lääkärikeskus Apex Rehn & Co:ssa 1967–2002 Vaasassa, vuosina 2002–2008 Mehiläinen Vaasassa ja Terveystalo Kokkolassa sekä vielä Promedi Vaasassa 2008–2016. Tämän jälkeen hän piti vielä pienimuotoisempaa praktiikkaa Vaasan Fysiossa parisen vuotta.
Pastisen lääketieteellinen julkaisutoiminta keskittyi reumatologiaan. Hän toimi Vaasan reumayhdistyksen puheenjohtajana 1976–1995 ja sai Reumaliiton kultaisen ansiomerkin 1991.
Pastinen oli lääkärivalalleen omistautunut. Hänellä oli laaja-alainen näkemys kuinka hoitaa potilaitaan siten, että potilas sai todellista apua vaivoihinsa, erityisesti nivelrikkoon. Koska hoitosuhteet olivat monesti vuosikymmeniä pitkiä kattaen jopa neljä sukupolvea, hoitosuhteista kehittyi myös pitkiä ystäväsuhteita.
Ystävät ja sukulaiset olivat Osmolle erityisen tärkeitä. Keskeiset tukikohdat rentoutukselle sekä ystävä- ja sukulaissuhteiden vaalimiselle olivat huvila Vaasan saaristossa ja peritty maatila Iitin Vuolenkoskella. Vaikka Osmo oli varttunut Helsingissä, tunnesiteet olivat Vaasassa ja Iitissä.
Osmo oli luonteeltaan optimisti, sosiaalinen ja elämänjanoinen. Hänet tunnettiin ystäväpiirissä loistavana tarinankertojana ja humoristina, joka osasi nauraa myös itselleen. Hän luki paljon ja seurasi ajankohtaisia asioita eri aloilta ja paikkakunnilta viimeiseen asti tilaten kymmenkunta päivälehteä ja aikakausilehteä. Hän oli hyvin kiinnostunut kaikenlaisista teknisistä vempaimista ja tekniikasta yleensä.
Osmo ei milloinkaan valitellut mistään vaivoista, paitsi paradoksaalista kylläkin, artroosista polvessaan. Hän arvosti pitkää ikäänsä mutta oli surullinen monen ystävänsä poismenosta vuosien varrella. Puheessaan sukujuhlissa Vuolenkoskella 2019 Osmo ilmoitti, että hänen tavoitteensa on elää 95-vuotiaaksi. Tämä miltei toteutuikin.
Osmon suuri kiinnostus ranskan kieleen toi hänet Vaasan ranskankerhoon, jossa hän tapasi Maritansa. He avioituivat vuonna 1968 ja saivat kolme poikaa ja neljä lastenlasta.
Markus Pastinen
Leena Kinnunen
Kirjoittajat ovat Osmo Pastisen poika ja sukulainen.