Oikeustieteen kandidaatti Markku Vuorinen kuoli pitkälle edenneeseen Parkinsonin tautiin Helsingissä 9. tammikuuta 2023. Hän oli 66-vuotias, syntynyt Ilmajoen Koskenkorvalla 4. toukokuuta 1956.
Työläisperheessä varttunut Vuorinen omaksui sosialidemokraattisen aatteen teini-iässä. ”Äänestän demareita, vaikka listoilla olisi koira”, oli hän itseironisesti lohkaissut lapsuudenystävälleen. Ilmajoen kunnanvaltuustoon hänet valittiin 20-vuotiaana.
Kuntavaikuttaminen sai jatkoa opiskelijapolitiikasta: 1978 Vuorinen valittiin Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelijoiden Pykälä ry:n hallituksen puheenjohtajaksi.
Vuorinen erikoistui työoikeuteen. Juristin ura alkoi SAK:sta ja jatkui toimihenkilöiden ja kaupan liitoista usean ammattiliiton omistamaan Suomen Oikeuspalvelu Oy:hyn.
Vuosi 1996 oli Vuorisen elämässä ruuhkavuosi. Hän tuli isäksi, perusti ystävänsä kanssa asianajotoimiston ja edusti satoja siivoojia, jotka silloinen Rakennushallitus oli irtisanonut liikkeen luovutuksen johdosta perustettavan valtionyhtiön tieltä.
Uusi valtionyhtiö Engel oli tarjonnut vain osalle irtisanotuista siivoojista työtä ja pienemmällä palkalla. Siivoojat voittivat, ja korkein oikeus tuomitsi valtion vahingonkorvauksiin.
Siivoojien oikeustaistelu innoitti elokuvantekijöitä. Jarmo Lampelan ohjaaman Eila-elokuvan (2003) käsikirjoittaja Tove Idström kertoi HS:n haastattelussa, että kun hän vei käsikirjoituksen tarkistettavaksi siivoojien asianajajalle Vuoriselle, tämä innostui niin, että tarjosi Idströmille työpaikkaa lakifirmassaan. Elokuvan lopputeksteissä kiitetään Vuorista.
Vuorinen jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 2014. ”Parkinson on kova vastus”, hän kirjoitti yhteistyökumppaneilleen. Vuorisen nimeä kantava Asianajotoimisto Kasanen & Vuorinen oli kasvanut merkittäväksi työoikeuden asiantuntijaksi, joka toimii edelleen.
Koripallo oli Vuorisen nuoruudenrakkaus, ja hän jatkoi pelaamista aikuisiälläkin helsinkiläisseura Puna-Salamissa. Pesäpallossa hän kannatti Kossua eli Koskenkorvan Urheilijoita, tietenkin. Täällä Pohjantähden alla -romaanit, Kummisetä-elokuvat ja Hectorin laulut hän osasi ulkoa.
Markku Vuorista on luonnehdittu empaattiseksi ihmiseksi, jolla oli kyky kuunnella ja halu auttaa. Hän suhtautui kohtaamiinsa ihmisiin yhdenvertaisesti, olipa keskustelukumppanina johtaja, kiinteistöhuollon työntekijä tai naapurin tenava. Hän oli rakastava isä ja puoliso, ja lomamatkoillaan hän suuntasi mieluiten Koskenkorvalle vanhempiensa luokse.
Viimeiset kuukautensa Vuorinen asui hoivakodissa Helsingissä. Kun hoivakotiin tuli korona, hän ei siitä enää selvinnyt.
Sari T. Tiiro
Kaarle Vuorinen
Sirpa Puhakka
Kirjoittajat ovat Markku Vuorisen puoliso, poika ja ystävä.