Suomentaja, elokuvatyöntekijä, humanisti Antero Helasvuo kuoli 16. tammikuuta 2023 kotonaan Helsingissä. Hän oli 81-vuotias, syntynyt Helsingissä 19. kesäkuuta 1941.
Helasvuo oli monipuolinen kulttuurialan ammattilainen. Nuoruusvuosien aktiivisuus elokuvakerhotoiminnassa vei hänet opiskelemaan Taideteollisen oppilaitoksen kamerataiteen osastolle. Opintojensa aikana Helasvuo työskenteli muun muassa Ylioppilaslehden elokuvakriitikkona sekä vaihtelevissa tehtävissä Kurkvaara-Filmi Oy:ssa.
1972 Helasvuo oli mukana perustamassa Suomen elokuvaosuuskuntaa, jonka turvin valmistui Suomen ensimmäinen kokoillan lasten värielokuva, Jaakko Talaskiven ohjaama Herra Huu – jestapa jepulis, penikat sipuliks (1973). Helasvuo toimi elokuvassa apulaisohjaajana sekä käsikirjoittajana, minkä lisäksi siinä kuullaan hänen kirjoittamansa kappale Maailman lapset.
1970-luvun puolivälissä Helasvuo siirtyi elokuva-alalta mainosalalle keskittyen lähinnä yritysmainoksiin.
Suomentajaksi Helasvuo päätyi sattumalta. Vuonna 1981 Yleisradion koulutelevisiossa työskennellyt läheinen ystävä Sakari Salko etsi kääntäjää Ylen hollanninkielisille lastenohjelmille ja Helasvuon kielitaidon tuntien keksi ehdottaa tätä kokeilemaan kääntämistä.
Laaja lukeneisuus, kielellinen uteliaisuus sekä rakkaus elokuvaan helpottivat siirtymää uuteen ammattiin. Helasvuo työskenteli pitkään Yleisradiossa vakituisena freelance-kääntäjänä kääntäen televisio-ohjelmia englannista ja hollannista. Hänet muistetaan myös Kolmoskanavalle tekemistään Star Trek -sarjan suomennoksista.
Television lisäksi Helasvuo käänsi myös kaunokirjallisuutta. Hänen suomentamiaan kirjailijoita olivat muun muassa Cornell Woolrich, Herman Koch sekä Magda van der Rijst. Myöhemmällä iällä erikoistuminen tietokirjallisuuteen tuotti niin ikään käännöksiä muun muassa Anne Applebaumin, David van Reybrouckin ja Timothy Snyderin teoksista.
Helasvuo työskenteli elämänsä loppuun asti. Suururakka, Anne Applebaumin Gulag – vankileirien saariston historia, valmistui vasta viimeisenä syksynä.
Helasvuon työssä korostui arvostus suomen kieltä kohtaan. Hän pyrki välttämään vierasperäisiä, useimmiten englannin kielestä johdettuja lainasanoja ja korvasi ne mieluiten suomenkielisillä, mahdollisimman hyvin alkuperäistä termiä kuvaavilla, tarvittaessa omintakeisillakin vastineilla.
Työn ulkopuolella Helasvuon valtava tietomäärä oli uusille ja vanhoillekin tuttaville loppuun saakka jatkuva ihmettelyn aihe. Kulttuuri, taide, eritoten jazzmusiikki ja maailmanpolitiikka olivat alati Helasvuon mielessä ja sydämessä. Tietoa ja näkemystä asiasta kuin asiasta saatiin aina leppoisasti ilman tärkeilyä.
Omien sanojensa mukaan Helasvuo oli ”uskonnoton humanisti, tyhmyyden ystävä, rajattoman kiinnostunut elämästä ja kaikesta tiedosta”.
Sacha Lagrillière
Mauri Lehtovirta
Kirjoittajat ovat Antero Helasvuon poika ja pitkäaikainen ystävä.