Muusikko Esa Katajavuori kuoli rauhallisesti Porvoon sairaalassa 20. tammikuuta 2023. Hän oli 82-vuotias, syntynyt Helsingissä 27. huhtikuuta 1940.
Katajavuori kiinnostui musiikista jo lapsena, sillä hänen Eino-isänsä soitti ksylofonia ja marimbaa suositussa Dallapé-orkesterissa. Piano oli ainoa soitin, joka oli esillä perheen kotona, joten se valikoitui Katajavuoren instrumentiksi. Soittotaito karttui pianotunneilla ja opinnoilla Sibelius-Akatemiassa.
Jazz kiinnosti Katajavuorta eniten, joten hän perusti kvintetin 1950-luvun puolivälissä. Rumpaliksi tuli hänen ystävänsä Christian Schwindt, joka kuului myöhemmin Love Recordsin perustajiin. Yhtye keikkaili ahkerasti Helsingin koulutansseissa. Art Tatumia, Red Garlandia ja Bill Evansia esikuvinaan pitänyt Katajavuori soitti usein myös Albertinkadun jazzklubi Mäyränkolossa.
Jazz ei elättänyt, joten Katajavuori siirtyi parikymppisenä ammattimuusikoksi tanssi- ja ravintolakeikoille. Töitä riitti omien yhtyeiden kanssa ja eri solistien säestäjänä. Katajavuori säesti eri yhteyksissä muun muassa Vesa-Matti Loiria, Lasse Mårtensonia, Carolaa, Viktor Klimenkoa ja Kivikasvoja. Ulkomaisista solisteista tunnetuin säestettävä oli Eartha Kitt Kalastajatorpalla vuonna 1970.
1960-luvun lopusta lähtien Katajavuori soitti säännöllisesti levytaustoja studiossa. Hän oli pianistina lähinnä iskelmä- ja laulelmalevyillä, mutta tyylit ulottuivat polkasta pienimuotoiseen konserttimusiikkiin, kuten hän itse luonnehti.
Myyntimenestyksiin kuului Vesa-Matti Loirin ensimmäinen Eino Leino -albumi, jossa Katajavuori soitti kaikki piano-osuudet. Jazzia hän levytti Esko Linnavallin kanssa vuonna 1972 On The Rocks -albumilla.
Katajavuori soitti levylle 1783 raitaa ja julkaisi yhdeksän instrumentaalilevyä, joissa hän soitti suosittuja melodioita Hammond-uruilla tai pianolla. Hän teki myös nuottikirjoja sähköuruille, mutta piano pysyi läheisimpänä instrumenttina.
Levytaustojen soittaminen väheni 1980-luvulla musiikin koneellistumisen myötä. Vuonna 1988 Katajavuori pääsi Hämeenlinnan teatterin kapellimestariksi ja työskenteli tehtävässä työuransa viimeiset viisitoista vuotta. Teatterille hän sävelsi muun muassa Baskervillen koira -musikaalin.
Elämänsä viimeiset vuosikymmenet Katajavuori asui Porvoossa, missä hän vietti mielellään aikaa torilla ystävien seurassa. Myös meri oli hänelle rakas elementti, jonka äärellä hän viihtyi lähes päivittäin viimeisiin aikoihinsa asti.
Sydämellisen, ystävällisen ja rennon luonteensa takia Katajavuori oli pidetty ystävä ja kollega. Hän osasi ottaa huomioon myös nuoret ja oli kiinnostunut lastenlastensa asioista.
Jazzin soitto keikoilla jatkui harvakseltaan, kunnes koronapandemia sulki esiintymispaikat. Kotona Katajavuoren piano soi viime aikoihin asti. Hänen perheeseensä kuuluivat kaksi tytärtä ja kuusi lastenlasta.
Mikko Mattlar