Metsänhoitaja, sotaveteraani Kaj-Erik Adolf Asplund kuoli Vantaalla 30. tammikuuta 2023. Hän oli 98-vuotias, syntynyt 23. toukokuuta 1924 Alajärvellä.
Koulutie vei Vaasan lyseoon, mutta sota keskeytti opinnot. Talvisodan aikana 15-vuotias Asplund toimi suojeluskunnan lähettinä toimittaen sotaanlähtömääräyksiä ja kuljettaen sankarivainajia Lapuan rautatieasemalta kotiin.
Syyskesällä 1941 hän liittyi vapaaehtoisena IS-komppaniaan. Matka kävi Raatteentietä kohti Vuokkiniemeä, Kuittijärven itäpuolelle asti. Alle 18-vuotiaat kuitenkin kotiutettiin marraskuussa, ja Asplund ehti käydä lyseon viidettä luokkaa muutaman kuukauden ennen kutsuntoja.
Korialla koulutettu pioneeri liittyi ennen vuodenvaihdetta 1943 Rukajärvellä pioneeripataljoona 24:een. Rauhan tultua käsky kävi vielä rajan taakse purkamaan miinakenttiä venäläiskomennossa. Siviiliin hän pääsi maaliskuussa 1945.
Koulu jatkui Niinisalon internaatissa. Ylioppilaskirjoituksissa kompastuskiveksi oli koitua saksa, mutta isän apteekkiin tulleen farmaseutti Sylvia Castrénin kanssa kesällä soudellessa tarttui saksakin sen verran, että syksyllä 1946 Kaj sai ylioppilaslakin. Pari vihittiin heinäkuussa 1947, perheen esikoinen syntyi seuraavana vuonna.
Metsänhoidon tehtävät tulivat Asplundille tutuksi jo koulupoikana kesätöissä, niinpä suunta metsänhoitajaopintoihin oli luonteva. Pro gradu -työ syntyi yhdessä opiskelutoveri Veikko Huovisen kanssa. Ensimmäinen työpaikka oli Saarijärvellä, ensin työllistämisvaroilla, sitten avustavana metsänhoitajana. Rohkea ja työtä kehittävä ote näkyi viranhoidossa.
Asplund oli keskeisessä osassa Pataman taimitarhan ja käpykaristamon rakennus- ja käynnistysvaiheessa. Saarijärven vuosina perhe kasvoi seitsenhenkiseksi. Uusi työmaa löytyi pohjoisesta, ja perhe muutti Rovaniemelle vuonna 1968. Metsähallituksen kehittämisjaoston ylitarkastajana Asplundin tehtävänä oli metsänhoidon kaikkien osa-alueiden kehittäminen.
Perheen koti rakennettiin Korkalovaaraan. Seuraava askel oli Perä-Pohjolan piirikuntakonttorin ylimetsänhoitajan virka, josta Asplund siirtyi vuonna 1981 Helsinkiin metsänhoito-osaston metsäneuvoksen virkaan. Asplund jäi eläkkeelle valtion metsätalouden osastoryhmän ylijohtajan virasta 1990.
Metsästys, metsästyskoirat ja puutarhanhoito olivat rakkaimmat harrastukset. Mökki Konginkankaan Lekosaaressa oli Kaj’lle ja Sylvialle sekä suureksi kasvaneelle perheelle tärkeä kokoontumispaikka. Sylvian kuoltua 2007 alkoi Kaj’n elämänpiiri vähitellen pienentyä. Muistisairauden takia Kaj-Erik vietti viimeiset vuodet Kuninkaanhovin hoivakodissa.
Hänen lähipiiriinsä kuuluivat tyttäret Merja ja Maija-Riitta perheineen sekä edesmenneiden poikien perheet, 15 lastenlasta ja 18 lastenlastenlasta.
Osmo Kangas
Kirjoittaja on Kaj Asplundin vävy.