Emeritusprofessori Eino Heikkinen kuoli 23. joulukuuta 2022 Helsingissä. Hän oli 83-vuotias, syntynyt Ristijärvellä 26. maaliskuuta 1939.
Kotiolot Kainuussa olivat vaatimattomat, silti perheen lapsia koulutettiin ylioppilaiksi. Heikkisen henkinen ja fyysinen lahjakkuus ilmeni varhain. Lääketieteen opiskelijana Turun yliopistossa hänen mielenkiintonsa suuntautui sekä tutkimukseen että yhteisiin asioihin, mm. ylioppilaskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa.
Heikkisen akateeminen ura eteni sidekudostutkimuksesta Turun yliopiston lääketieteellisen kemian laitokselta gerontologian professoriksi Tampereen yliopistoon ja myöhemmin Jyväskylän yliopiston kansanterveystieteen ja gerontologian professoriksi. Tutkimusote ja opetusala laajenivat biolääketieteestä liikunta- ja terveyskäyttäytymisen vaikutuksiin, ikääntymisen epidemiologiaan, sekä yhteiskunnan rakenteellisten tekijöiden ja ikääntymisen suhteisiin.
Heikkinen kasvoi kansallisen ja kansainvälisen tason huippuasiantuntijaksi, monesti palkituksi gerontologian todelliseksi auktoriteetiksi ja toimi WHO:n ikääntymistutkimuksen asiantuntijana.
Heikkinen toimi myös tiedekuntansa dekaanina ja asiantuntijana maan hallitusta ja eduskuntaa myöten tutkimus-, terveys- ja ikääntymispolitiikan muotoilussa. Hän toimi Suomen Akatemian lääketieteellisen toimikunnan puheenjohtajana sekä jäsenenä Tieteen keskustoimikunnassa ja European Medical Research Councilissa.
Heikkinen kansanomaisti tutkimustuloksiaan ahkerasti, mistä hänet palkittiin valtion tiedonjulkistamispalkinnolla. Lukuisten kirjojen joukossa kokoomateos, vuonna 2021 ilmestynyt Suomiko onnellisen vanhuuden maa? jäi viimeiseksi. Ikääntymishaasteiden ohella tärkeä tavoite oli tuoda esiin siihen liittyviä positiivisiakin asioita.
Kesäasunto, Mysteeri, Konginkankaalla savusaunoineen oli Einolle rakas. Siellä hän sai toteuttaa kädentaitojaan ja harrastuksiaan, joista yhtenä rakkaimmista oli kalastus. Ystävien kanssa pelattiin monia ulkopelejä ja tennistä. Mysteeri oli myös oivallinen ikääntymisen mysteeriä koskevien filosofisten istuntojen vieraanvarainen pitopaikka.
Heikkinen eli niin kuin opetti. Hän oli aktiivinen urheilija ja kuntoliikkuja. Eino oli myös hyvin musikaalinen: hän harrasti kuorolaulua ja sävelsipä rakkaan Keiteleensä kunniaksi valssinkin, jota hän soitti trumpetilla kesäkodin kuistilla.
Meille kollegoille Eino oli monella tavoin virikkeitä antava tukihahmo. Oli etuoikeus kasvaa ja kehittyä Einon kanssa yhdessä, tutkia, opettaa, urheilla, harrastaa kulttuuria ja osallistua tiede- ja terveyspoliittiseen keskusteluun sekä nauttia hänen viisaasta ajattelustaan. Siitä kaikesta olemme hänelle elinikäisesti kiitollisia.
Einon lähipiiriin kuuluvat puoliso Riitta-Liisa ja molempien lapset perheineen.
Jorma Rantanen
Hannu Vuori
Timo Strandberg
Kirjoittajat ovat Eino Heikkisen ystäviä ja kollegoita.