Kasvitieteen professori emerita Liisa Kaarina Simola kuoli Helsingissä 11. helmikuuta 2023. Hän oli 84-vuotias, syntynyt Helsingissä 8. kesäkuuta 1938.
Simola kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Tyttönormaalilyseosta 1957. Keskikoulun aikoihin tutkijan ura alkoi kiinnostaa. Tutkimus- ja yliopistoilmapiiri ympäröi häntä jo lapsuudessa, koska isä Paavo Eevertti Simola ja isoisä Evert Fritjof Simola olivat professoreja. Yliopisto-opintoja hän suoritti kasvitieteen lisäksi geologiassa, paleontologiassa sekä perinnöllisyystieteessä ja biokemiassa.
Simolan tutkijaura eteni nopeasti ja kohdentui pääosin kasveihin. Hän toimi kasvitieteen assistenttina Helsingin yliopistossa 1962–1968 sekä Suomen Akatemian tutkimusassistenttina ja nuorempana tutkijana 1968–1970. Nätkelmien aminohappoja käsittelevä väitöskirja valmistui 1968. Simola työskenteli kasvifysiologian ja -anatomian apulaisprofessorina 1971–1974 ja sen jälkeen vuoteen 2001 ko. oppiaineen professorina.
Jo assistenttina Simola näki kasvifysiologian opetuksen ja tutkimuksen kehitystarpeet. Hän ryhtyi oitis kehitystyöhön. Uusia tutkimusmenetelmiä otettiin käyttöön, laitteita hankittiin ja uusia kursseja toteutettiin. Vuonna 1968 hän kävi Englannissa professori Streetin laboratoriossa opettelemassa kasvisoluviljelytekniikoita.
Simola oli Suomessa ensimmäisiä solukkoviljelmiä käyttäviä tutkijoita. Kasvitieteen laitoksen tarjoamien kurssien kautta oppi levisi ympäri Suomea. Kasvien monistamisen lisäksi solukkoviljelmillä voidaan selvittää kokonaisessa kasvissa tapahtuvia ilmiöitä. Yksi tutkimushaaroista oli kuusen ligniiniä tekevän solukkolinjan kehittäminen. Tätä linjaa käytetään edelleen tutkimuksessa. Simola tutki lisäksi mm. solujen hienorakennetta sekä erilaisia typpiyhdisteitä kasvien typenlähteenä.
Liisa Simola toimi useiden kotimaisten ja kansainvälisten tieteellisten seurojen hallituksissa, joista mainittakoon mm. Suomen Biologian Seura Vanamo, Pohjoismainen Kasvifysiologiyhdistys ja International Association for Plant Tissue and Cell Culture. Hän oli Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen sekä Suomen Biologian Seura Vanamon kunniajäsen.
Kasvitieteen lisäksi Liisaa kiinnostivat taiteet, ja hän kirjoitti mm. Tiede 2000 -lehteen artikkelin kukista Shakespearen näytelmissä. Musiikista hän ammensi voimia ja oli usein nähty konserttivieras. Vanhoilla päivillään hän opetteli soittamaan kanteletta. Myös partio- ja seurakuntatoiminta, samoin kuin kehitysmaiden tyttöjen koulutuksen tukeminen olivat sydäntä lähellä.
Eläköidyttyään Liisa hankki kesäpaikan Hattulan Vuohiniemestä, jonka luonnonkauneudesta, kukista ja lintujen laulusta hän nautti. Vuosittainen kesäkukkien istutusretki Vuohiniemeen oli hänelle mieluinen kesän avaus.
Tuomas Sopanen
Aira Päivöke
Anna Happonen
Kirjoittajat ovat Liisa Simolan ystäviä. Lisäksi Sopanen on hänen kollegansa ja Päivöke ja Happonen oppilaita.