Majuri evp Yrjö Olavi (Olli) Halminen kuoli Tampereella 23. helmikuuta 2023. Hän oli 93-vuotias, syntynyt Turussa 11. marraskuuta 1929.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Halminen hakeutui lentokoneenohjaajakurssille Kauhavalle ja valmistui Lentoupseerikurssi 17:ltä vuonna 1951. Samoihin aikoihin hän tapasi tulevan vaimonsa Tertun Lapualla. Halminen suoritti kadettikurssin 1954, ja samana vuonna he menivät naimisiin. Perheeseen syntyi kolme lasta: Ari, Ilkka ja Jaana.
Nuori lentoupseeri aloitti uransa 1. Lennostossa Porissa ja siirtyi pian Hämeen Lennostoon Luonetjärvelle, jossa suoritti lisäksi tähystäjäkurssin 1956. Lennostossa hän toimi mm. esikuntakomppanian päällikkönä, lennoston palopäällikkönä ja Lentokuvakeskuksen päällikkönä.
Halmisen lentäjänuran merkittävimpiä tapauksia oli hyppy heittoistuimella ohjauskyvyttömäksi vaurioituneesta Vampire Trainer -hävittäjästä ensimmäisenä suomalaisena lentäjänä 29.7.1958. Vauriot syntyivät törmäyksessä toiseen hävittäjään siivenvaihdon yhteydessä. Kolmisen vuotta aikaisemmin 1.6.1955 hän lensi kuuluisan Hanssin-Jukan viimeisen lennon sen toisena ohjaajana. Kyseessä oli kiireellinen sairaslento välillä Luonetjärvi–Utti–Helsinki–Luonetjärvi.
Nuoruudessaan Halminen harrasti suunnistusta, yleisurheilua, juoksulajeja, hiihtoa, koripalloa, uintia ja jääpalloa. Juoksijana hän oli erikoislaatuinen, sillä hän menestyi niin 100 metrin juoksussa kuin kestävyysmatkoillakin. Ilmavoimien 5-ottelustakin tuli palkintosijoja niin henkilökohtaisessa kuin joukkuekisassa.
Keilailuharrastus alkoi Porvoossa, ja Halminen kävi keilaamassa vielä lähes 90-vuotiaana. Kilpailemisen hän lopetti vasta kun viimeinenkin kilpakumppani oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
Halminen toimi myös vuodesta 1959 alkaen Ylen kuvanvaihtajana ja teki noin 500 uutiskuvausta TV1:lle. Lisäksi hän kuvasi kaksi lyhytelokuvaa: Kadetit lentävät ja Jyväskylän Suurajot 1962. Suurajoihin Halminen osallistui vuosina 1961–1963 Koskelan Olan kartturina. Valokuvauksesta tuli myös elinikäinen harrastus.
Jäätyään eläkkeelle vuonna 1971 lennoston huoltopäällikön virasta Ollilla perheineen oli edessä muutto Porvooseen ja siirtyminen Pekema Oy:n palvelukseen turvallisuustarkastajaksi, josta hän sitten jäi lopullisesti eläkkeelle 1989. Eloisat ja toimeliaat eläkepäivät Tampereella täyttyivät matkustelusta, ystävien seurasta ja touhuilusta lastenlapsien kanssa. Nämä askareet päättyivät vasta kunnon heiketessä ja elämänilon hiipuessa rakkaan vaimon nukuttua pois vuonna 2021.
Ollille elämän rakkaimpia paikkoja oli Tohtuan sukutila Satakunnassa, missä hän sai rakennella kaikenlaista pellepeloton-asenteellaan. Jo lapsuudessaan Olli oli siellä sotaa paossa, ja välillä Ruotsissakin.
”Sinä olet ihmisenä ystävällinen, avoin ja miellyttävä, olet avulias, reilu ja hyvä toveri. Käytöksesi ja elämäntapasi ovat niin moitteettomat kuin nykyisin upseerilta edellytetään. Olet verraten tarmokas, yritteliäs ja luonnollinen”, luonnehti Ollia pitkäaikainen työtoveri.
Ari Halminen
Kirjoittaja on Olli Halmisen vanhin poika.