Päätoimittaja Jaakko Lintinen kuoli 26. helmikuuta 2023 pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana Hopeatien ryhmäkodissa Helsingissä. Hän oli 89-vuotias, syntynyt Tampereella 8. toukokuuta 1933.
Lintinen asui lapsuutensa Tampereen Rantaperkiössä lentokentän kupeessa, josta sota-ajan lapselle jäi muistot vihollisen pommituksista. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Tampereen lyseosta, Rellusta, 1955. Hän avioitui Talvikki Immosen kanssa 1959, ja heille syntyi kaksi lasta. Opintojen ohella hän työskenteli toimittajana Uudessa Kuvalehdessä ja Uudessa maailmassa. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1965, pääaineinaan estetiikka ja kirjallisuus.
Journalistin näkökulma vankistui vielä Viikkosanomissa 1963–1965, jonka jälkeen Lintinen toimi kotimaan toimintojen johtajana Suomen taideteollisuusyhdistyksessä 1965–1970. Sieltä hän siirtyi Suomen taiteilijaseuran kustantamaan Taide-lehteen ja oli sen pitkäaikainen toimitussihteeri 1970–1990. Koska käytäntö oli ollut, että lehden päätoimittajat olivat taiteilijoita, Lintinen oli vasta sen ensimmäinen journalisti-päätoimittaja 1990–1995.
Lintisen aika sekä toimitussihteerinä että päätoimittajana oli merkityksellistä. 1980-luvun Taide-lehdestä kehkeytyi Suomen taide-elämää määrittävä, keskusteleva julkaisu, jonka vaikutus ulottui myös kuvataidekentän ulkopuolelle muuhun kulttuurielämään.
Lintisen ajalta muistissa ovat monet ajankohtaiset filosofiset kulttuurikeskustelut, joita kommentoitiin uutterasti. Aloimme olla perillä muun muassa ranskalaisen filosofian näkemyksistä, joita Taide-lehden avustajina toimivat suomalaisajattelijat suomensivat ja toivat taidekeskusteluun. Myös pohjoismainen yhteistyö vankistui.
Lintinen oli mukana myös monissa lehti- ja kirjahankkeissa sekä toimitti ja julkaisi omia kirjoja. Hänen merkintänsä ”absurdiin aikaan” eli lähinnä 1960–70-lukuihin ilmenevät kiinnostavasti kirjasta Taide hidas, elämä lyhyt (2001). Suomen taiteen naispainotteisuus on siinä vielä vähäistä.
Lintinen teki opintomatkan Yhdysvaltoihin 1996 ja sai tutustua sikäläisen taiteen moniin ulottuvuuksiin. Hänellä oli kiinteät suhteet kollegoihin kotimaassa ja muualla. Pitkästä ansioluettelosta nousee esiin keskeinen asema myös Suomen Arvostelijain Liitossa (SARV) sekä Kansainvälisessä taidekriitikkojen liitossa (AICA), etenkin pohjoismaisessa yhteisössä.
Lintinen sai E.J. Vehmaksen palkinnon taidekriitikolle 1984 ja Edvard Richter -palkinnon 1988. Hän oli SARV:n kunniajäsen vuodesta 2009.
Lintinen oli pidetty työyhteisössä ja monet kollegat muistavat hänet älyllisesti uteliaana, kaikelle avoimena toimittajana. Työ ja vapaa-aika nivoutuivat usein yhteen. Kesämökki tarjosi kannustavalle isälle mahdollisuuden rentoutua lasten, lastenlasten ja kirjallisuuden parissa.
Lintinen vetäytyi aikoinaan taide-elämästä, mutta eläkkeellä oli mahdollisuus matkustaa taiteen pariin ilman juttuaiheiden etsintää.
Petri Lintinen
Otso Lintinen
Marja-Terttu Kivirinta
Kirjoittajat ovat Jaakko Lintisen poikia ja kollega.