Tasa-arvoneuvos Leila Mélart kuoli 4. huhtikuuta 2023 Helsingissä nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli 81-vuotias, syntynyt Helsingissä 25. heinäkuuta 1941.
Sodan aikana Naistenklinikan pommisuojassa syntyneen vuoden 1959 ylioppilaan tie vei psykologian opintoihin, filosofian kandidaatin tutkintoon ja sytyttäviin 1960-luvun liikkeisiin kuten Yhdistys yhdeksään, Sadankomiteaan ja Marraskuun liikkeeseen.
Kun Rafael Paasion 15-miehinen hallitus perusti Naisten asemaa tutkivan komitean vuonna 1967, Leila Mélartista tuli sen itseoikeutettu sihteeri. Sodan jälkeen oli paljon korjattavaa, mm. lasten päivähoito, syntyvyyden säännöstely, abortin vapauttaminen, erillisverotuksen aikaansaaminen ja avioliittolain uudistus. Mélartin oman arvion mukaan nämä olivat naisten aseman kannalta yhtä suuria rakennekorjauksia kuin peruskoulun aikaansaaminen lasten elämässä.
Mélartin ura eteni vastaperustetun Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan pääsihteeriksi (1972–1985 ja 1995–2000) ja jäseneksi komiteoihin, jotka monin tavoin edistivät naisten asemaa. Näitä olivat mm. useat päivähoidon kehittämiskomiteat, esikoulukomitea, perusoikeuskomitea ja avioliittokomitea.
Kansainvälisesti Mélart toimi Pohjoismaiden neuvoston tasa-arvokomiteassa ja osallistui Suomen YK-delegaatioihin useissa naisten maailmankonferensseissa. Hän johti Suomen hallituksen ensimmäisen tasa-arvosuunnitelman tekemistä vuosille 1980–1985 – nythän niistä on tullut vakiintunut perinne – ja vaikutti Suomen EU-puheenjohtajuuskausien tasa-arvopainotuksiin. Vuoden 2002 Arktisen Neuvoston tasa-arvokonferenssin ohjelma oli hänen kynästään.
Leila oli aina koko sydämellään heikommassa asemassa olevien puolella, työssään kiihkoton ja analyyttinen sekä kolmen lapsen äitinä arkikokemukseen nojautuva. Hän loi näin Suomen vasta virinneeseen tasa-arvotyöhön vankan perustan ilman nurjaa suhtautumista miestenkään tilanteeseen. Hän jos joku ansaitsi tasa-arvoneuvoksen arvonimen.
1970-luvulla säädettiin mm. moderni aborttilaki ja laki lasten päivähoidosta. Sittemmin muun muassa samapalkkaisuus tai perhevapaakysymykset ovat vaatineet pitkäjänteistä työtä tasa-arvotaistelijoilta. 1990-luvulta alkaen Leila Mélart oli mukana Tampereen työelämätutkijoiden ”Työskissä”.
Itse hän arvioi tärkeimmiksi saavutetuiksi asioiksi lasten päivähoitolainsäädännön, tasa-arvolain ja siihen liittyneen sukunimilain sekä naisten oikeuksien sopimuksen ratifioinnin.
Perheen ja laajan ystävien joukon ohella erityisesti kaksi kirjallisuuspiiriä jää suremaan poismennyttä. Perhe- ja lähipiirissä Leila oli alati kiinnostunut nuorten tekemisistä ja tulevaisuuden ajatuksista. Vielä viime viikkoinaan hän pohti tulevan kesän puutarhasuunnitelmia.
Ilkka Taipale
Vappu Taipale
Jukka O. Mattila
Kirjoittajat ovat Leila Mélartin ystäviä ja puoliso.