Yliopisto-opettaja, tekniikan tohtori Djebar Baroudi kuoli Espoossa 31. maaliskuuta 2023. Hän oli 64-vuotias, syntynyt Béjaïassa, Algeriassa 1. helmikuuta 1959.
Baroudi kirjoitti ylioppilaaksi Émil Abdelkader -koulusta Algerissa 1979. Hän oli syystäkin hyvin ylpeä koulustaan, kaksi sen oppilaista on saanut Nobelin palkinnon: Albert Camus kirjallisuudesta 1957 ja Claude Cohen-Tannoudji fysiikasta 1997.
Rakennustekniikan yliopisto-opinnot Baroudi aloitti Kiovassa, Ukrainassa. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa Sinikan, joka johdatti hänet Suomeen 1983. Teknilliseen korkeakouluun Baroudi pääsi 1984, pääsykoe oli hänen mukaansa yliopistoajan vaikein koe johtuen hänen tällöin vielä puutteellisesta suomen kielen taidostaan.
Diplomi-insinööriksi Baroudi valmistui parhain mahdollisin arvosanoin keväällä 1990, jonka jälkeen hän siirtyi VTT:lle palotekniikan tutkimusprofessorin Matti Kokkalan ryhmään. Tältä ajalta on peräisin maailmalla hyvin tunnettu Baroudi-Kokkala-diagrammi, josta voidaan arvioida syttymisaika karakteristisen lämpötehon funktiona.
Vuonna 2004 Baroudi muutti Lyoniin, Ranskaan. Hän työskenteli niin Lyonin Insassa kuin Cemagrefissa Grenoblessa, ja pääasiallisena tutkimusaiheenaan hän kehitti mittausten analysointitekniikoita ja matemaattisia malleja lumivyöryn tielle osuvien rakenteiden kuormitusten määrittämiseksi.
Tekniikan tohtoriksi Baroudi väitteli Teknillisessä korkeakoulussa 2007 aiheella, joka liittyi hänen VTT:n palotekniikan laboratoriossa tekemiinsä tutkimuksiin. Hän sai Oskari Vilamon säätiön palkinnon parhaasta rakennusalan väitöskirjasta.
Baroudi palasi takaisin 2010 vanhaan yliopistoonsa, jonka nimi oli muuttunut Aalto-yliopistoksi. Hän panosti erityisen paljon opettamiseen, erityisesti erilaisten rakenteiden käyttäytymisen havainnollistamiseen. Hänen luentokalvonsa olivat persoonallisen taiteellisia, samoin niissä näkyi syvällinen asian ymmärtäminen ja sen liittäminen laajempaan kontekstiin. Oli suuri vahinko, ettei Aalto-yliopisto pystynyt tarjoamaan hänelle hyvin ansaitsemaansa arvostusta ja vastaavaa professorin paikkaa.
Opiskelijoiden keskuudessa Baroudi oli hyvin pidetty, hänellä oli aina aikaa neuvoa ja keskustella, monesti Rakennustekniikan laitoksen kahvihuoneen liitutaulun äärellä.
Matemaattisen kyvykkyyden lisäksi Baroudi oli kielellisesti erityisen lahjakas. Hän hallitsi äidinkielensä kabyylin lisäksi suvereenisti berberin, arabian, ranskan, venäjän, suomen ja englannin kielet. Ystäviään hän ilahdutti usein tekemillään oivaltavilla valokuvakollaaseilla. Illanvietoissa hän oli mitä mainiointa seuraa nokkeline kommentteineen.
Djebar Baroudin ennenaikainen kuolema oli suuri menetys koko alalle ja tuleville polville.
Reijo Kouhia
Juha Paavola
Kirjoittajat ovat Djebar Baroudin ystäviä ja työtovereita.