Valtiotieteiden maisteri Anu Marttila kuoli Helsingissä 25. maaliskuuta 2023. Hän oli 81-vuotias, syntynyt Helsingissä 13. tammikuuta 1942.
Kotiportaita noustessa tuskin kouluikäinen Anu valisti pikkuveljeään: ”Nämä kivet on tuotu Virosta, niissä on simpukankuoria.” Samoja Viron portaita Helsingin Tunturikadulla Anu Marttila kulki elämänsä viimeisiin viikkoihin asti.
Kadun päässä oli Helsingin Suomalainen yhteiskoulu, josta Marttila ylioppilaaksi tultuaan 1960 siirtyi Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan pääaineenaan sosiaalipolitiikka. Valtiotieteiden kandidaatiksi hän valmistui 1965.
Ensimmäisessä työpaikassaan, Helsingin sairaanhoitajaopiston sosiaaliaineiden opettajana Marttila osallistui matkalle, joka muutti hänen elämänsä. Keväällä 1966 opiston työntekijät vierailivat Tallinnan Pelgulinnan sairaalassa. Laivalle palatessa jokainen matkalainen sai sairaalan ylihoitajalta Hilja Rüütliltä lemmikkikimpun. Monilla kielillä kukkaan liitetään merkitys ”älä unohda minua”.
Marttila otti piiloviestin kirjaimellisesti ja alkoi pitää yhteyttä Rüütliin. Tämä oli ollut Neuvostoliittoa vastaan taistelleiden virolaisten sairaanhoitaja ja joutunut Vorkutan vankileirille. Rüütlin kautta Marttila tutustui pieneen toisinajattelijoiden piiriin.
Ystävyyden ja luottamuksen myötä alkoi agenttitarinaa muistuttava ”salakuljettajan” ura, josta Neuvostoliitossa olisi ollut synkkiä seurauksia – ja josta itsenäisen Viron presidentti vuosikymmeniä myöhemmin kiitti Marttilaa kunniamerkillä.
Hilja Rüütli (1921–2009) oli kirjoittanut romaanitrilogian vankila- ja leiriajoistaan. Teosten julkaiseminen Neuvostoliitossa oli mahdotonta, mutta Ruotsissa toimi pakolaiskustantamoja, joiden kautta teokset tulisivat salanimellä julkisuuteen, jos käsikirjoitukset vain pääsisivät maasta ulos. Marttila kuljetti ne vähin erin, vartaloon laastaroituna Suomeen ja lähetti edelleen Lundiin.
Yhtä riskialtista oli ulkovirolaisen kirjallisuuden ja lehtien kuljettaminen Viroon. Sekin onnistui, sillä tullissa asioimista edesauttoi ”Suomi–Neuvostoliitto-seuran jäsenyys, Kodumaa-propagandalehden tilaaminen ja yksinkertaiseksi tekeytyminen”. Orwellin Eläinten vallankumous sujahti maahan ”eläinsatuna”, kielletty itsenäisen Viron lippu froteepyyhkeen sisällä.
Marttila opiskeli viron kieltä ja hallitsi sen pian suvereenisti. Oman työnsä ohella hän piti käännöstoimistoa.
Pisimmän työuransa Marttila teki Helsingin sosiaali- ja terveystoimen palveluksessa, viimeksi sosiaaliviraston talouspäällikkönä. Eläkkeelle jäätyään hän omistautui varsinkin Virolaisen kulttuurin ystävien Virkku ry:n kulttuuri- ja humanitaariselle toiminnalle.
Marttilaa motivoi voimakas oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen vastuun tunto. Niitä hän ilmaisi viimeiseen saakka myös terävissä sosiaalisen median kommenteissaan. Erityisen ärhäkkäästi hän puuttui lehdissä ja radiossa havaitsemiinsa suomen kielen rappeutumisen merkkeihin.
Hannu Marttila
Kirjoittaja on Anu Marttilan pikkuveli.