Diplomi-insinööri Günter Rühr kuoli muistisairauden uuvuttamana 16. huhtikuuta 2023 Helsingissä. Hän oli 87-vuotias, syntynyt 6. helmikuuta 1936 Stralsundissa Saksassa.
Rühr oli perheensä ainoa lapsi, ja suhde Grete-äitiin oli läheinen. Paul-isällä oli Stralsundissa suuri parturiliike. Lapsuuden maisemat Itämeren rannalla Pohjois-Saksassa pysyivät Rührille aina rakkaina.
1930-luvulla syntyneenä Rühr joutui myös kokemaan sodan lapsen silmin. Sodan loppuvaiheessa pommitukset osuivat myös Stralsundiin, ja hän näki kotikaupunkinsa tulessa.
Rauhan tultua Stralsund jäi osaksi Itä-Saksaa. Luonnontieteellisesti suuntautunut ja lahjakas Rühr kirjoitti ylioppilaaksi 1955. Ammattioppiin hän päätyi itäberliiniläiseen radiotehtaaseen, sillä maassa ei arvostettu korkeakoulutusta.
Suku kannusti toisin. 1950-luvun lopulla se tarkoitti siirtymistä länteen. Rühr nousi junaan ja matkusti länsipuolelle, ilmoittautui viranomaisille ja pääsi Berliinin teknilliseen korkeakouluun. Jaetun Berliinin amerikkalaisella sektorilla Rühr oppi hyvin englantia ja sai ensikosketuksen jazzmusiikkiin, josta piti läpi elämänsä. Kotipuoleen Stralsundiin ei ollut asiaa vuosiin. Muuri Berliiniin nousi 1961.
Elämä otti uuden suunnan, kun Rührin piti valita harjoittelupaikka ja hän päätyi Suomeen 1962. Helsingin opiskelijapiireissä hän tapasi tulevan vaimonsa Riitan, jonka kanssa hän kävi parin vuoden ajan kirjeenvaihtoa. Sitten Rührille tarjottiin vakituista työpaikkaa Suomesta, ja lopulta perhe perustettiin Munkkivuoreen 1966.
Rühr oli aina huolellinen ja pitkäjänteinen, ja tuore diplomi-insinööri halusi opetella suomen kielen mahdollisimman hyvin. Lopulta hän teki myös vaativia teknisiä käännöstöitä. Lapsensa Rühr halusi Helsingin saksalaiseen kouluun, jotta he oppisivat hänen äidinkielensä.
Vuonna 1975 oli edessä paluu Stralsundiin – lomalla ja ensimmäistä kertaa koko perheen kanssa. Perhematkoista synnyinseudulle tulikin säännöllisiä ja hyvin tärkeitä.
Günter oli melko vaatimaton oman tiensä kulkija, joka viihtyi luonnossa. Kahden lapsen ja myöhemmin viiden lastenlapsen kanssa tutkittiin kasveja ja eläimiä. Elämäntyönsä hän teki Telehallintokeskuksessa eli nykyisessä Viestintävirastossa radiotarkkailun päällikkönä. Eläköidyttyään hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkki.
Günter innostui radioamatööritoiminnasta jo teinipoikana. Kutsumerkkinsä oli OH2KT, ja morsettaa hän osasi unissaankin. Harrastus toi laajan tuttavaverkoston maailmalta, ja samalla myös yhteys ystäviin Saksassa säilyi. Teknisesti taitavana Günter rakensi ja korjasi laitteensa itse. Rakkaan harrastuksensa termein hän siirtyi poismenonsa myötä Silent Key -radioamatöörien joukkoon.
Jan Rühr
Ulla Aitio
Kirjoittajat ovat Günter Rührin lapsia.