Tämän vuoden alussa kaikki näytti erinomaiselta Euroopan vasemmistolle.
Hirvittävään kriisiin ajautunut Kreikka äänesti valtaan Alexis Tsiprasinhttps://www.hs.fi/haku/?query=alexis+tsiprasin johtaman Syriza-puolueen.
Lisäintoa vasemmistolle toivat Podemos-puolueen kovat kannatuslukemat Espanjasta.
Valtaan olivat nousemassa uudet voimat, jotka uskoivat toisenlaiseen talouspoliittiseen ajattelutapaan.
Mitä niiden vastustama vanha meno sitten oli? Talouskuria, eikä vain viime vuosien kriisitoimien osalta.
Viimeistään 1990-luvulta lähtien vasemmisto on ollut kyvytön haastamaan leikkauksia, työehtojen heikennyksiä ja rahoitusmarkkinoiden vapauttamiseen perustuvaa talouspolitiikkaa.
Kreikassa talouskuri on ollut velkojamaiden sanelemaa. Se on romahduttanut maan bruttokansantuotteen ja nostanut työttömyysasteen pilviin. Sairaaloita on suljettu, itsemurhat ovat lisääntyneet ja tuhannet ja taas tuhannet ovat nähneet palkkojaan ja eläkkeitään leikattavan.
Syriza tarjosi kreikkalaisille ennen kaikkea toivoa ja loputtomalta näyttäneen kurituksen päättämistä.
Mutta jo ennen Syrizaa vasemmisto oli usein pettänyt lupauksensa.
Esimerkiksi Francois Hollandehttps://www.hs.fi/haku/?query=francois+hollande voitti Ranskassa presidentinvaalit samanlaisella ohjelmalla, mutta petti suurimman osan lupauksistaan päästyään valtaan. Syrizan tukijat kuitenkin vakuuttivat, että Syriza pitää sanansa.
Syriza ilmoittikin talouskurin aikakauden päättyneen ja yksipuolisesti irtisanoi edellisen hallituksen kiristystoimenpiteitä, joista troikan kanssa oli sovittu.
Se myös välittömästi aloitti tavallisten ihmisten ahdinkoa lievittävät toimet ja palkkasi edellisen hallituksen irtisanomia työntekijöitä takaisin valtiolle.
Alkukesällä lainaneuvottelut kuitenkin jumiutuivat pahasti ja Syriza päätti irtisanoutua talouspoliittisen ohjelmansa pääpiirteistä, jolloin se hyväksyi talouskurin jatkamisen Kreikassa.
Se kuitenkin edelleen halusi suojella pieniä eläkkeitä leikkauksilta ja estää arvonlisäveron korotuksen. Se jopa järjesti kansanäänestyksen, jossa eläkeleikkaukset ja arvonlisäveron korotukset tyrmättiin ylivoimaisella enemmistöllä.
Syriza kuvitteli kansanäänestyksen pakottavan troikan lieventämään vaatimuksiaan. Kävi kuitenkin toisin: kansanäänestyksen jälkeen Kreikalta vaadittiin eläkeleikkausten, arvonlisäveron korotusten ja aiempaa kovemman budjettikurin lisäksi vielä kovempia toimenpiteitä. Lopullisena nöyryytyksenä Syrizan piti perua alkuvuonna tekemänsä lait, joilla velkojien vaatimuksia oli kumottu.
Toistaiseksi Syrizan ainoa näkyvä saavutus on ollut ministereiden luopuminen solmion käyttämisestä. On vaikea ymmärtää, miksi juuri kukaan Euroopassa haluaisi enää äänestää vasemmistoa, jos lopputuloksena on vain entistä tiukempaa talouskuria.
Pitkään vasemmistossa toivottu muutos kääntyi pelkäksi nöyryytykseksi.
On myös selvää, että Syrizalla olisi ollut vaihtoehtoja.
Kansanäänestyksen jälkeen irtisanottu valtiovarainministeri Gianis Varoufakishttps://www.hs.fi/haku/?query=gianis+varoufakis oli ehdottanut ennen äänestystä rinnakkaisvaluutan käyttöönottoa ja uuden lainaohjelman hylkäämistä. Tämä olisi voinut olla myös ensimmäinen askel koti eroa eurosta.
Tsipras ei ollut kuitenkaan tähän valmis, vaan sivuutti kansanäänestyksen tuloksen ja alistui mieluummin markkinakuriin.
Aivan kuten aiemmat kreikkalaiset poliitikot, joita hän vielä muutama päivä aiemmin syytti talouskurista ja demokratian halventamisesta.
Kirjoittaja on poliittisen taloustieteen tutkija Helsingin yliopistossa.
Päivitetty klo 17:03: Jutun viimeinen kappale oli tippunut tekstistä pois. Se on lisätty paikalleen.
