Puolen vuoden kuuliaisuus

Juuso Määttänen palasi armeijaan päästäkseen eroon unistaan.

Seison armeijan varustevaraston jonossa ison repun kanssa hölmistyneenä.

Reppu alkaa painaa, jono liikkuu eteenpäin ja toiset varusmiehet sullovat reppuuni koko ajan lisää tavaraa. Takkeja, paitoja, alusvaatteita, petivaatteita…

Ulkona reppu sullotaan kiinni ja heitetään selkään. Alikersantti käskee jonoon ja lähtee johdattamaan minua ja muita kohti kasarmirakennusta. Ulkona on kylmä, pakkanen pistelee naamaa. Kaikki tämä tuntuu jännittävältä, uuden alulta.

Katson muita jonossa käveleviä alokkaita, joilla on samanlaiset täyteen ahdetut reput selässään ja yhtä lailla hämmentynyt ilme kasvoillaan. Joku heissä on kuitenkin eri tavalla. Kaikki muut ovat minua kymmenisen vuotta nuorempia.


Yhtäkkiä todellisuus iskee tajuntaani.

Minähän olen jo suorittanut asepalveluksen! Ajat sitten.

Mitä minä täällä teen? Muiden asepalveluksen aloittavien nuorten kanssa, samassa jonossa saman repun kanssa samat varusteet selässäni. Minä olen kokenut tämän kaiken jo kerran.

Enkä minä halua tänne uudestaan.

Istun yksikön päällikön huoneessa. Päällikkö on sama kuin omana palvelusaikanani. Hän katsoo minua totinen ilme kasvoillaan.

”Määttänen. Täällä lukee, että olette halunneet palata tänne uudestaan. Tervetuloa!”

Yritän selittää, että on tapahtunut erehdys. En minä oikeasti halua suorittaa asepalvelusta uudestaan. En minä halua uudestaan viettää vähintään puolta vuotta elämästäni täällä. Päällikkö ei kuuntele, kuulemma sotilasarvokseni on jälleen merkitty alokas. Hän ohjaa minut ulos huoneestaan.

Pakokauhu iskee kunnolla vasta, kun pääsen tupaani. Ihan oikeasti olen taas täällä. Minä ihan oikeasti olen palannut armeijaan. Olen kyllä joskus saattanut ajatella, että olisi ihan hauska käydä kokeilemassa kertausharjoituksia, mutta en minä tätä ole toivonut.

Kaikki vaikuttaa olevan ihan samoin kuin omana palvelusaikanani. Tuvat, kaapit, punkat, käytävät, muut varusmiehet. Mietin, miten pääsen pois. Jonkun on pakko ymmärtää, että ei kertaalleen palveluksen suorittanutta voi enää pistää istumaan armeijassa uudestaan.

Sitten herään.

Vähän naurattaa, vähän myös nolottaa. Tämä on ties kuinka mones kerta, kun näen tismalleen saman unen.

Unen, jossa olen joutunut takaisin armeijaan, vaikka olen kertaalleen suorittanut koko palveluksen. Unen, jossa on taas ensimmäinen palveluspäiväni samassa paikassa samojen tavaroiden kanssa.

Välillä ihmisetkin ovat samoja. Välillä minua nuoremmat varusmiehet nauravat minulle. Unen perusrakenne on aina sama. Se päättyy, kun alan miettiä seuraavaa puolta vuottani taas alokkaana.

Aloin nähdä näitä unia lähes heti sen jälkeen, kun kotiuduin heinäkuussa 2010.

Aluksi ajattelin, että ne ovat vain lieviä ”traumoja”, joista on varoiteltu kotiutumisen yhteydessä. En kertonut unista aluksi keneltäkään. Nolotti myöntää, että loppujen lopuksi varsin helpolta puolivuotiselta tuntunut kokemus oli jättänyt alitajuntaani niin tuntuvan jäljen.

Unet eivät kuitenkaan menneet ohi parissa kuussa tai edes parissa vuodessa. Lopulta mainitsin niistä kaverilleni baarissa istuessani. Kävi ilmi, että kaverini – niin ikään vuosia sitten kotiutunut – näki samoja unia.

Emmekä olleet ainoita. Kaveriporukastani löytyi toistakymmentä armeijan käynyttä, jotka näkevät samanlaisia unia. Toiset harvemmin, toiset säännöllisemmin. Meille kaikille on yhteistä, että olemme noin kolmekymppisiä nuoria, jotka ovat käyneet armeijan kymmenisen vuotta sitten.

Meistä kukaan ei ole myöskään pitänyt armeija-aikaa mitenkään elämänsä parhaana jaksona. Minulle se ei ollut mitenkään tuskaisen epämiellyttävä, mutta oli monia asioita, joista en pitänyt yhtään. Aluksi ahdisti, sitten tilanteeseen sopeutui, ja lopuksi alkoi turhauttaa.

Ovatko unet siis painajaisia? Tavallaan ehkä, tavallaan ennemminkin vain kummallisia alitajunnan tuotoksia. Niistä herätessä ei ole pelästynyt tai edes ahdistunut olo, vaan lähinnä tuntuu hölmöltä:

Miksi minä näin tällaista unta taas? Mikä minussa oikein on vikana?

”Luulin, että olen hullu”, yksi tuttu sanoo aiheesta puhuttaessa.

Oman varusmiespalvelukseni aloittamisesta on nyt tasan kahdeksan vuotta, ja näin edellisen kerran unen joulukuun 2017 puolessavälissä.

Laitan viestiä unitutkijalle selvittääkseni, onko minussa joku vikana.

Ei ole, vakuuttaa Turun yliopiston professori, neuropsykologi Antti Revonsuo. Hän on kehittänyt tunnetun uhkasimulaatioteorian, joka on tiivistetysti seuraava:

Unen näkeminen on säilynyt evoluutiossa, koska siitä on ollut ihmiselle hyötyä ympäristössä, jossa hän biologisena olentona kehittyi. Öinen mielikuvaharjoittelu valve-elämän uhkien varalta paransi eloonjäämisen todennäköisyyttä.

”Kyseinen uni on jossakin muodossa tuttu myös minulle, näin niitä aikoinaan ainakin 10 vuoden ajan armeijan jälkeen”, Revonsuo kertoo.

Hänen mukaansa unet armeijaan paluusta on helposti selitettävissä juuri uhkasimulaatioteorialla.

”Unet valmentavat meitä kohtaamaan vastaavia tilanteita tulevaisuudessa. Systeemi on siinä mielessä ’tyhmä’ että se ei tiedä, että armeijaan ei voi joutua uudelleen. Se vain luo uhkaunia tunnepitoisten muistojen pohjalta automaattisesti.”

Miten näistä unista pääsee eroon?

Revonsuo kertoo yleisesti näkemyksensä painajaismaisten unien hoitamisesta.

”Toistuvia painajaisunia, kaikkein pelottavimpia uhkasimulaatioita, on menestyksellisesti hoidettu mielikuvaterapialla. Toistuva painajaisuni ensin kirjoitetaan ylös ja sitten sitä käydään mielikuvissa valveilla läpi muutaman viikon tai kuukauden ajan, siten että sitä muutetaan positiivisempaan suuntaan. Niin, että tapahtumat saavatkin jonkin myönteisen käänteen ja lopun”, Revonsuo sanoo.

Ideana on, että pikku hiljaa uusi muistijälki ja tunne korvaavat tai vaimentavat alkuperäistä painajaista ja siihen liittyviä tunteita ja muistikuvia. Näin painajaisten määrä vähenee ja luonne muuttuu vähemmän ahdistavaksi.

Olen kirjoittanut näkemäni unen ylös joulukuussa, mutta pelkään, että pelkkä armeija-ajan muistelu valveilla ollessa ei riitä. On keksittävä jotain jämerämpää.

Jos oikeasti palaisin takaisin Vekaranjärvelle uuden saapumiserän aloituspäivänä ja eläisin ensimmäisen päivän ensimmäiset tunnit heidän kanssaan? Jos se auttaisi vihdoin pääsemään eroon unista.

Makkara tirisee Kouvolan matkakeskuksen edustalla. Lihan ja rasvan tuoksu leijailee kauas, pientä makkaranpaistopistettä pyörittävä henkilö kohentelee kyrsiä. Unohdun tuijottamaan puoliksi paistettuja makkaroita hetkeksi. Sitten herään ajatuksistani.

Olen noussut maanantaina 8. tammikuuta kello 8.19 Helsingistä lähteneeseen junaan. Pääteasema on Kuopio, minä jäin Kouvolassa.

Minä ja kymmenet nuoret miehet. Muutamia naisia on myös joukossa, jotka suuntaavat Kouvolan matkakeskuksella odottavaan bussiin. Sieltä heidät kyyditetään suoraan Karjalan prikaatin porteille Vekaranjärvelle ja sieltä varuskunnan autohalliin.

Matka Kouvolasta maantietä pitkin Vekaranjärvelle on tuttu. Useita kertoja puolen vuoden palvelusaikani aikana olen illalla noussut kaverini autoon ja lähtenyt Kouvolaan muutamalle oluelle. Illalla samaa tietä on ajettu kiireellä takaisin, jotta on ehditty omaan tupaan ennen iltahiljaisuuden alkamista.

Sama tie, samat mutkat. Sama pubi Jokelan ohi ajaessa. Sama ABC Valkealan kohdalla. Samat kyltit, joissa varoitetaan sotilasalueelle saapumisesta. ”Pääsy ilman lupaa kielletty rangaistuksen uhalla.”

Portilla seisoo kaksi sotilaspoliisia, jo puoli vuotta palvelleita varusmiehiä.

He ohjaavat minut oikeaan paikkaan, esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jarmo Vähätiitton luokse. Vähätiitto haluaa tavata minut ennen kuin pääsen palveluksensa aloittavien alokkaiden mukaan.

”Sinullehan tämä on tuttu paikka”, Vähätiitto sanoo, hymyilee ja kättelee.

Kädenpuristus on jämäkkä.

Paikka on tosiaan tuttu. Kaartin aukiota ympyröivät iänikuiselta näyttävät harmaat betonirakennukset: sotilaskoti, ruokala, auditoriorakennus, urheiluhalli, liinavaatevarasto. Karpizza-grillin mainosteipit ovat sotilaskodin ikkunassa entisellään.

Kaikki näyttää olevan kuin ennen, mutta itse asiassa suuri osa sisätiloista on remontoitu 2010-luvulla. Sen sijaan rakennusten ulkopinnoille ei saa tehdä mitään, ne on suojeltu.

Pakkasta on pari astetta, aurinko paistaa kirkkaana. Maa on hiekoitettu mutta silti liukas.

Lähes samanlainen keli oli silloin, kun aloitin armeija-ajan kahdeksan vuotta sitten. Niin ainakin muistelen.

Vähätiitto esittelee Vekaranjärvellä toimivan Karjalan prikaatin käytäntöjä. Monet asiat kuulostavat tutuilta. Erityisesti korostetaan sitä, että alokkaiden saapuminen hoidetaan järkevästi ja etteivät uudet varusmiehet joudu odottelemaan turhaan.

Armeijan ikuinen vitsi on se, että aina oli ”kiire odottamaan”. Siitä on yritetty päästä eroon.

Myös moniin muihin asioihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota: turvallisuus ja varusmiesten toiveiden kuuntelu nousevat esille. Palveluksensa keskeyttäneiden määrä yritetään saada minimiin. Nykyisin se on Vekaranjärvellä noin 15 prosenttia, merkittävä osa noin 2 000 palveluksensa aloittavasta henkilöstä.

Myös seksuaalisesta häirinnästä on nyt erillinen kannanotto, sen jälkeen kun asia nousi esille viime vuoden lopussa muun muassa Helsingin Sanomissa.

Paperilla asiat ovat edistyneet omasta ajastani. Miten on käytännössä? Siitä olen nähnyt unta, en varuskunnan periaateohjelmista.


Minut kuskataan varuskunnan autohallille, samaan paikkaan, johon junalla kanssani matkustaneet nuoret varusmiehet on viety suoraan busseilla. Noin 60 prosenttia uusista alokkaista on saapunut minun tavoin Uudeltamaalta. 30 prosenttia tulee Itä-Suomesta, loput 10 prosenttia muualta.

Uudet alokkaat vastaan ottava halli on jättimäinen ja ankea. Omia reppuja ja kassejaan raahaavat uudet varusmiehet kävelevät ensin tavaroiden tarkastukseen. Autohallin aula täyttyy pitkistä jonoista.

Yksi kerrallaan kaikkien kassit pengotaan läpi. Melkein kuin festareilla. Paitsi että tämä lysti kestää vähintään puolisen vuotta. Huumeiden varalta kasseja nuuhkivat koirat vähentävät myös vähän festaritunnelmaa.

Kun tavarat on käyty läpi, siirrytään toiseen halliin.

”1 PSJK!” ”1 PSJK!”

”2 VK!” ”2 VK!”

”1 KT!” ”1 KT!”

”EK!” ”EK!”

Tällaiset huudot kaikuvat hallissa. Niillä ohjastetaan uudet alokkaat oikeaan yksikköön. He ovat voineet etukäteen esittää toiveita palveluspaikasta. Päätetty kotiyksikkö selviää yhdellä henkilötodistuksen viivakoodin leimauksella.

Sitten seurataan huutoa. Jokaiselle yksikölle on aseteltu tuolijono, johon uudet alokkaat käyvät peräkkäin istumaan. Jonon kärjessä istuu alikersantti, joka vastaa aina oman yksikkönsä huutoon ja nostaa ylös lapun, jota kohti hämmentynyt alokas ohjataan.

Täsmälleen samoin joukkojen jakaminen toimi kahdeksan vuotta sittenkin. Muistan, kuinka ymmällään olin tässä kohtaa. Kukaan ei selittänyt, mitä eri lyhenteet tarkoittivat ja mistä edes on kyse. Mitä tarkoittaa, jos minun kohdallani huudetaan ”1 KT”? Mieleen tulee Harry Potterin lajitteluhattu, mutta tämän lajittelijan kanssa ei saa neuvotella.

Yhtä pöllämystyneiltä näyttävät alokkaat nytkin, mutta jokainen käy kiltisti istumaan tuolilleen. Seuraan ”EK!”-huutoa. Se tarkoittaa Esikuntakomppaniaa, jossa koulutetaan erityisesti sotilaspoliiseja.

EK-jonon kärjessä istuu alikersantti Samuli Kiljunen. Hän ottaa mukaansa kahdeksan alokkaan joukon, vie heidät pihalle, käskee jonoon ja lähtee johtamaan porukkaa kohti liinavaatevarastoa. Kukaan ei puhu mitään, ei edes katso toisiinsa.

Nämä kahdeksan noin parikymppistä nuorta ovat päätyneet systeemin ansiosta samaan paikkaan samaan aikaan tuntematta toisiaan etukäteen ollenkaan. Yhteensä Esikuntakomppaniassa aloittaa noin 200 alokasta.

Minä seuraan joukon perässä kävellen. Ohitamme tutun parkkipaikan ja varuskuntarakennukset.

Sitten tulemme kohtaan, josta uneni alkaa. Tällä kertaa olen hereillä.


Jono liinavaatevaraston edustalla. Kaikille alokkaille ojennetaan isot reput ja käsketään tunkemaan kaikki linjastossa jaettavat varusteet äkkiä reppuihin. Niitä voi asetella paremmin linjaston päätteeksi ulkopuolella. Linjasto on täynnä varusmiehiä, porukat meinaavat sekoittua.

”Tervetuloa yritykseen”, yksi varusteita jakava vanhempi varusmies murjaisee ojentaessaan t-paitanippuja.

Kalsareita, sukkia, t-paitoja, poolopaitoja, peitto, tyyny... Jokainen saa osansa ja tunkee nipun toisensa perään reppuun. Tuoksu on tuttu, sekoitus varastoa ja vuosien ajan käytössä olleiden armeijavarusteiden ominaishajua.

Liinavaatevaraston ulkopuolella kaikki tavarat sullotaan reppuihin. Alokkaat nostavat reput selkäänsä ja lähtevät kävelemään kohti tulevaa kotipaikkaansa. Tavaroita meinaa tippua repuista. Parin minuutin kävelyn jälkeen joukko saapuu perille Esikuntakomppanian varustehalliin.

Vastassa on yksikön päällikkö, kapteeni Jaakko Tuomi. Kädenpuristus on tälläkin kertaa jämäkkä. Onneksi olen nyt hereillä enkä unessa.


Jos kyse olisi unesta, edessä olisi kohta, jossa päällikkö pakottaa minut palaamaan palvelukseen vastaväitteistäni huolimatta. Nyt hän tyytyy selostamaan komppanian toimintaa.

Tuomi on tullut seuraamaan uusien alokkaiden ensimmäisen päivän etenemistä. Vähätiiton tapaan Tuomi korostaa sitä, miten tärkeää on, etteivät alokkaat joudu odottelemaan turhaan ensimmäisenä päivänään.

Kun repussa olleet tavarat on käyty läpi, seuraamani kahdeksanhenkinen joukko jaetaan tupiin. Niitä on parisenkymmentä, yksi tuvista on naisille. Sinne kävelee yksi seuraamani joukon jäsenistä, 21-vuotias lahtelainen Saga Vilkko.


Vilkon ohella Vekaranjärvellä palveluksensa aloittaa vapaaehtoisesti noin 50 naista. Vilkko sai idean armeijaan lähtemisestä puolisentoista vuotta sitten. Vuosi sitten hän kävi kutsunnoissa ja kertoi haluavansa sotilaspoliisiksi.

”Kaikki ovat kysyneet, miksi haluan armeijaan. Kotona on ollut aina auktoriteetteja, ja armeija on kiinnostanut.”

Jos kaikki menee Vilkon toiveiden mukaisesti, hän haluaa jatkaa johtajakoulutukseen ja olla armeijassa noin vuoden. Purettuaan tavarat tupansa kaappiin Vilkko istuu muiden seuraan komppanian aulaan täyttämään henkilöpapereita. Sitten jokainen käy yksitellen päällikön haastattelussa. Jono kasvaa. Haastattelussa kysytään vain pakolliset nopeat kysymykset.

Onko mitään syytä, ettet voisi aloittaa palvelusta nyt? Onko urheiluharrastuksia? Mikä palvelustehtävä kiinnostaisi? Onko omaa autoa?

Sitten jatketaan matkaa.


Taas kokoonnutaan komppanian varastohalliin. Mittaillaan kengänkokoja, kokoonnutaan ulos. Marssitaan seuraavalle varustevarastolle. Kun tänään lähden soi radiosta tavaroita jaettaessa. Käskyttäminen loistaa vielä poissaolollaan, ensimmäisenä päivänä ei ole aikaa yrittää totuttaa talon tavoille.

Ensimmäinen ote sotilaallisesta kurista saadaan, kun varustehallilta paluun jälkeen luutnantti Markus Hämäläinen ottaa kahdeksanpäisen joukon vastaan ja alkaa tiukalla komennolla ohjata varusteiden tarkastamista.

”Saapasharja! Tällainen! Voitte pakata!”

”Nahkahanskat, kahdet! Ei, nuo ovat kangashanskat!”

”Hattu pois päästä sisällä! Aloitetaan perussuorituksista!”


Lopulta varusteet on tarkastettu. Päivän ohjelma alkaa olla ohi. Aurinko on laskenut, ja varuskunta-alue on pimentynyt. Alkuillasta saapuneet uudet alokkaat ovat vasta aloittamassa tavaroiden keräämistä, mutta seuraamani porukka on valmis. Jäljellä on enää ruokailu ja tupaan asettuminen.

Vasta tuvassa tilanne iskee kunnolla tajuntaan, olipa kyse unesta tai tosielämästä.

Unessani heräisin tässä kohtaa. Tajuaisin, etten oikeasti ole joutunut armeijaan. Nyt istun tyhjällä punkalla. Helsinkiläinen Nico Arakivi, 19, pakkaa tavaroitaan kaappiin vieressä.


Ohjeet ovat olleet hänestä selkeitä, kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin. Paljon uutta tietoa on tullut. Mitkä ovat ajatukset ensimmäisen päivän päätteeksi?

”Ei tässä vaiheessa oikein tiedä, mitä ajatella”, Arakivi sanoo ja tiivistää suurimman osan alokkaiden ajatuksista.

Ehkä juuri siksi näen unta aina nimenomaan aloituspäivästä, en muista armeijavaiheista, kuten ampumaharjoituksista, metsässä rämpimisestä tai sulkeisista – armeijan leimallisimmista harjoitteista, jossa yhtenä rykelmänä kävellään, kääntyillään, tervehditään ja juostaan samaa tahtia.

Kaikkein terävimmin alitajuntaani on painunut nimenomaan se ensimmäisen päivän tyhjä tunne, kun ei ole mitään hajua, mitä on edessä ja mihin on oikein tullut.

Kun yrittää käydä ensimmäistä kertaa nukkumaan omaan punkkaan ja miettii, että tätä pitäisi jaksaa ainakin puoli vuotta.

Lohdutuksen sanoina voin sanoa, että ahdistava hämmästys helpottaa. Joillakin sen korvaa into. Toisilla turhautuminen. Osa luovuttaa, mutta suurin osa suoriutuu läpi.

Jätän Arakiven tupaansa muiden alokkaiden kanssa ja kävelen vielä kerran Karjalan prikaatin pääaukiolle. Mietin Antti Revonsuon sanoja.

”Mielikuvaa muutetaan positiivisempaan suuntaan. Niin, että tapahtumat saavatkin jonkin myönteisen käänteen ja lopun.”

Ainakin tässä tavoitteessa olen onnistunut. Olen palannut Vekaranjärvelle, mutta palveluhistoriaani ei ole pyyhitty tyhjäksi. En ole joutunut oikeasti palvelukseen, ja voin lähteä kesken ensimmäisen päivän kotiin sotilaskodin kautta.

Ehkä en enää palaa tänne unissani.

Toive on toki turha.

Puolitoista viikkoa myöhemmin, juuri tämän jutun julkaisua edeltävänä yönä näen jälleen unen, jossa olen armeijassa. Se on vähän erilainen kuin aiemmin. Yksityiskohdat ovat nyt tarkempia: käyn keskusteluja muiden varusmiesjohtajien kanssa, harjoittelen muodossa seisomista, marssin porukalla ruokalaan.

Uni ei sijoitu enää vain ensimmäiseen päivään, vaan koko ensimmäiseen palvelusviikkoon.

Unessa palvelusaikani siis piteni.
Nyt.fi luetuimmat
  • Juuri nyt
  • Päivä
  • Viikko
  1. 1

    Helsinkiin avattiin paikka, johon kuka tahansa pääsee silitettäväksi, halattavaksi ja paijattavaksi maksusta – testasimme

  2. 2

    Suomi mainittu! Amerikassa alkoi tällä viikolla Bachelor-ohjelman spin-off, jossa nähdään suomalainen Jenny Helenius – Näin hänelle kävi kilpailussa

  3. 3

    New York Times ilmoitti palkanneensa uuden toimittajan, internet selvitti hetkessä tyypin olevan ”avoin rasisti” ja ”natsien kaveri”, ja potkut tulivat samana päivänä – mutta onko hän kumpaakaan?

  4. 4

    17 länsimetron varrella sijaitsevaa ravintolaa, joihin kannattaa pysähtyä

  5. 5

    Millaista on aito kiinalainen ruoka ja mistä sitä Helsingissä saa? HS kävi tulokas­ravintolassa ja vanhassa klassikossa – muista myös nämä kahdeksan helmeä

    Tilaajille
  6. 6

    Testaa, kuinka haurasta maskuliinisuutesi on – Internetissä leviää uusin tapa vahvistaa omaa mieheyttään haukkumalla muita ”soijapojiksi”

  7. 7

    Näin hyvin Suomi-tubettaja tienaa: Hanki yli 100 000 tilaajaa, voit saada yhdestä sponsoroidusta videosta tuhansia euroja

  8. 8

    Libanonilaisen keittiön 90-luvulla Helsinkiin tuonut ravintola Farouge palaa kaupunkiin kesän jälkeen

  9. 9

    Pikatestissä Merihaan trendikäs indonesialainen ravintola Bali Brunch, joka ei ratsasta eksotiikalla

  10. 10

    Tulossa teattereihin: Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä ja täysin överiksi vedetty 80-lukulainen toimintaleffa, jonka pääpahis on Adolf Hitler

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Suomi mainittu! Amerikassa alkoi tällä viikolla Bachelor-ohjelman spin-off, jossa nähdään suomalainen Jenny Helenius – Näin hänelle kävi kilpailussa

  2. 2

    17 länsimetron varrella sijaitsevaa ravintolaa, joihin kannattaa pysähtyä

  3. 3

    New York Times ilmoitti palkanneensa uuden toimittajan, internet selvitti hetkessä tyypin olevan ”avoin rasisti” ja ”natsien kaveri”, ja potkut tulivat samana päivänä – mutta onko hän kumpaakaan?

  4. 4

    Tulossa teattereihin: Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä ja täysin överiksi vedetty 80-lukulainen toimintaleffa, jonka pääpahis on Adolf Hitler

  5. 5

    Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

  6. 6

    Testaa, kuinka haurasta maskuliinisuutesi on – Internetissä leviää uusin tapa vahvistaa omaa mieheyttään haukkumalla muita ”soijapojiksi”

  7. 7

    Millaista on aito kiinalainen ruoka ja mistä sitä Helsingissä saa? HS kävi tulokas­ravintolassa ja vanhassa klassikossa – muista myös nämä kahdeksan helmeä

    Tilaajille
  8. 8

    Maailman paras teinisarja alkoi 15 vuotta sitten – Katsoin O.C.:n kokonaan läpi, ja kaiken tämän se kertoo teini-iän ongelmista

  9. 9

    Nyt se on virallista: Taylor Swiftin hittikappaleen kertosäe on ”liian lyhyt, tavanomainen ja luovuutta vailla”, että se voisi edes olla plagiaatti

  10. 10

    Kommentti: Nämä ovat tämän vuoden parhaat ja pahimmat Putous-hokemat – Suurin pettymys oli suoraan viime kaudelta napattu sketsihahmo

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Testaa, kuinka haurasta maskuliinisuutesi on – Internetissä leviää uusin tapa vahvistaa omaa mieheyttään haukkumalla muita ”soijapojiksi”

  2. 2

    Tällainen on Barack Obaman virallinen muotokuva, joka sai internetin riemastumaan ja yleisön haukkomaan henkeä – Soitimme suomalaistaiteilijalle ja kysyimme, mikä kuvassa on niin hienoa

  3. 3

    Tästä on kyse Sinkkuelämää-faneja kuohuttavassa tosielämän vihanpidossa – ”Et ole ystäväni”, Kim Cattrall ilmoitti julkisesti Sarah Jessica Parkerille

  4. 4

    Pikatestissä Suomeen saapunut tuhatkiloinen sushijuna, jossa itsehillintä pettää ja itsensä voi syödä aivan liian täyteen

  5. 5

    New York Times ilmoitti palkanneensa uuden toimittajan, internet selvitti hetkessä tyypin olevan ”avoin rasisti” ja ”natsien kaveri”, ja potkut tulivat samana päivänä – mutta onko hän kumpaakaan?

  6. 6

    Suomen uskonnollinen tv aloitti ”konservatiiviset uutiset” – Katsoimme ne, ja yhtäkkiä huomasimme olevamme kaikkien Suomen alt-right-ryhmien keskipisteessä

  7. 7

    Suomi mainittu! Amerikassa alkoi tällä viikolla Bachelor-ohjelman spin-off, jossa nähdään suomalainen Jenny Helenius – Näin hänelle kävi kilpailussa

  8. 8

    Maailman paras teinisarja alkoi 15 vuotta sitten – Katsoin O.C.:n kokonaan läpi, ja kaiken tämän se kertoo teini-iän ongelmista

  9. 9

    Ihmisiä tappavat robottikoirat ovat Black Mirrorin pelottavimpia otuksia – maanantaina robottiyhtiö näytti, että jakso voi olla totta hyvin pian

  10. 10

    Maailmankuulun standup-koomikon uusi ohjelma käsitteli asekeskustelun typeryyttä samana päivänä, kun Floridassa tapettiin 17 ihmistä

  11. Näytä lisää
Luetuimmat
  • Juuri nyt
  • Päivä
  • Viikko
  1. 1

    Amerikkalaisen mielestä suomalainen on vauva

  2. 2

    Seksuaalisesta häirinnästä syytetty elokuvaohjaaja Lauri Törhönen Arto Nybergin ohjelmassa Ylellä: ”Olen käyttäytynyt tyhmästi ja harkitsemattomasti”

  3. 3

    Yhdysvalloissa joka neljäs kauppakeskus saattaa sulkea ovensa lähivuosina, mutta Suomessa niitä rakennetaan jatkuvasti lisää – Voiko edessä olla pudotuspeli?

  4. 4

    Tänään televisiossa: Silta-sarja päättyy – ja päätösjakso onnistuu vähän huijaamaan katsojia

  5. 5

    Ilja Janitskin loi ja hylkäsi MV-lehden, ja nyt hän kääntää selkänsä sen kannattajille – ”Olen saanut tarpeekseni isänmaallisten skenestä, siitä pelleilystä”

    Tilaajille
  6. 6

    Mediat: Isisin ”kalifaattiin” karannut saksalainen Linda, 17, tuomittiin vuosiksi vankeuteen Irakissa

  7. 7

    Venäjän varjoarmeija taistelee Syyriassa ilman että virallinen uhriluku kasvaa – asetelma sai Yhdysvallat tappamaan kymmeniä venäläisiä

  8. 8

    Vanhempia pyydettiin hakemaan lapset ”turvallisuuden takaamiseksi” aikaisin pois päiväkodista – sijaispula on äitynyt huomattavan pahaksi Helsingin päiväkodeissa

  9. 9

    Nokian ostaman ohjelmistoyhtiö Comptelin toimitusjohtajaa epäillään törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä

  10. 10

    Salibandyliitto tutkii: sovittiinko ottelun päättyvän tasapeliin

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Amerikkalaisen mielestä suomalainen on vauva

  2. 2

    Ilja Janitskin loi ja hylkäsi MV-lehden, ja nyt hän kääntää selkänsä sen kannattajille – ”Olen saanut tarpeekseni isänmaallisten skenestä, siitä pelleilystä”

    Tilaajille
  3. 3

    Elintaso on Virossa nyt kuin Suomessa 1990-luvulla – näin keskiluokka elää Tallinnassa

  4. 4

    Valepoliiseja, asekauppaa ja kuolema – HS tutki, miten suomalainen liikemies ja entinen ministeri Suvi Lindén päätyivät Ugandaan ja mitä sen jälkeen tapahtui

    Tilaajille
  5. 5

    Naisleijonissa kuohuu, tähtihyökkääjältä Jatkoajassa suoraa puhetta: ”Meidän kisoja ei tule pilaamaan kukaan, ei oma valmentaja tai kukaan ulkopuolinen”

  6. 6

    Vanhempia pyydettiin hakemaan lapset ”turvallisuuden takaamiseksi” aikaisin pois päiväkodista – sijaispula on äitynyt huomattavan pahaksi Helsingin päiväkodeissa

  7. 7

    Toimitusjohtajamme käytös on pitänyt sisällään nimittelyä, haukkumista, aiheettomia syytöksiä ja raivokohtauksia – Hallitus ei katso tarpeelliseksi puuttua tilanteeseen

  8. 8

    Ensimmäinen iso dopingkäry olympialaisissa? Venäläisen mitalistin näytteessä ”epäilyttävää”

  9. 9

    ”Mun unelmana on käydä Malediiveilla ennen kuin ne uppoaa” – HS vietti vuorokauden abien kanssa, jotka juovat ja tupakoivat vähemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi

  10. 10

    Vähenevä kiinnostus lastenhankintaan näkyy myös adoptiohakemuksissa – hakijat ovat niin vanhoja, että eivät voi toivoa pientä lasta

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Pystytkö tähän hyppyyn? Jos et, kannattaa huolestua – ”Kolmi­kymppisenä on viimeinen hetki ruveta kuntoilemaan”

    Tilaajille
  2. 2

    Viime keväänä Zakarie Ali oli töissä Sörnäisten Alepassa, kun lippispäinen mies teki kahvihyllyllä yllättävän ehdotuksen – nyt 19-vuotias suomalainen on maailman kysytyimpiä muotinäytösmalleja

    Tilaajille
  3. 3

    Ihmiset pitävät lämpimänä jopa viittä ”varasuhdetta” siltä varalta, että parisuhde päättyisi – koskee niin sinkkuja kuin varattuja

  4. 4

    Onko puolisosi taipuvainen syrjähyppyyn? Tutkijat löysivät tiedostamattomia tapoja, jotka paljastavat alttiuden pettämiseen

  5. 5

    Maailmalla kohistaan nyt ”järisyttävältä” tuntuvasta uudesta orgasmista, mutta mikä ihme on kohdunkaula­orgasmi? Selvitimme

  6. 6

    Amerikkalaisen mielestä suomalainen on vauva

  7. 7

    ”Haluaisin suojella ihmisiä siltä, etteivät he itse mokaisi omia suhteitaan”, sanoo kokenut parisuhdekouluttaja, ja kertoo viisi olennaista rakastamisen taitoa

    Tilaajille
  8. 8

    Pääsin neljässä viikossa bikinikuntoon – näillä tehokkailla ohjeilla

  9. 9

    Naisleijonissa kuohuu, tähtihyökkääjältä Jatkoajassa suoraa puhetta: ”Meidän kisoja ei tule pilaamaan kukaan, ei oma valmentaja tai kukaan ulkopuolinen”

  10. 10

    Sissikoulutus on rankinta mitä armeija tarjoaa, mutta Jaakko Pessinen vain lihoi – miten selittyy mies, joka reuhtoo 45 vuotta metsässä ilman sairaspäiviä ja kaataa traktorin paljain käsin?

    Tilaajille
  11. Näytä lisää