Legendaarinen Noidan käsikirja on järkyttänyt kokonaisia sukupolvia Suomessa tarinoillaan – Luimme kirjan ja kokosimme sen kamalimmat hetket, jotka painuivat mieleen jo lapsena

Noidan käsikirja on ehkä kaikkein suurin klassikko puhuttaessa ”lapsuuden traumoista”. Nyt siitä julkaistaan uusi painos.

Olisikohan tämä se kaikkien ”lapsuuden traumojen” äiti?

Noidan käsikirja.

”Traumalla” ei siis tässä tapauksessa tarkoiteta aitoa mielenterveyden häiriötä, vaan jotain populaarikulttuuriteosta, joka on nähty lapsena ja joka on jäänyt pelottavuutensa tai järkyttävyytensä vuoksi mieleen kummittelemaan.

Nyt.fissä tehtiin vuonna 2016 kokonainen juttusarja vanhoista Suomen tv:ssä nähdyistä lastenohjelmista, jotka olivat aiheuttaneet painajaisia lapsikatsojille.

Juttusarjaan kuuluivat esimerkiksi Pikku Kakkosen Aasi, Morso Mouru ja Varokaa heikkoja jäitä -animaatio, Kaukametsän pakolaiset, Alfred J. Kwak, Hopeanuoli, Matka maailman ympäri, Sätkyjä ja tärinöitä sekä Muumilaakson tarinat.

Traumoista puhuminen ei tarkoita, että näitä ohjelmia muisteltaisiin negatiivisessa mielessä. Lähinnä ne ovat tämän päivän aikuisille nostalgisia sukupolvikokemuksia, joita on hauska muistella muiden samanikäisten kanssa Facebookissa ja nettifoorumeilla.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ja harvasta teoksesta onkaan tullut Suomessa niin laajaa – ja karmivaa – sukupolvikokemusta kuin Noidan käsikirjasta.

Kirja on hakuteosmainen kooste kummitusjutuista, kansanperinnetarinoista ja urbaaneista legendoista eri puolilta maailmaa. Kirjan alkuperäinen nimi on Usborne Guide to the Supernatural World, ja sen kirjoittajat ovat Eric Maple, Eliot Humberstone ja Lynn Myring. Tarinoiden kuvituksista vastaavat kymmenet eri piirtäjät.

Alkuteos ilmestyi Briteissä 1979. Tammen kustantama ja Pirjo Helastin kääntämä suomalaisversio julkaistiin tiettävästi 1983. Suomessa kirjasta tuli suosittu ja siitä julkaistiin kaikkiaan kuusi painosta, viimeinen vuonna 1994.

Kirjasta vaikuttaa tulleen laaja ilmiö nimenomaan Suomessa. Kun alkuperäisen brittiversion nimeä googlettelee, huomaa, että maineensa silläkin on. Esimerkiksi Horrorpedia-sivuston kirjaesittelyssä useampi kommentoija fiilistelee Usborne Guide to the Supernatural Worldin pelottaneen heitä lapsina.

Mutta kun Googleen kirjoittaa ”Noidan käsikirja”, tuloksia löytyy huomattavasti enemmän: lukuisia blogipostauksia, ”muistatko tämän hyytävän kirja-aarteen” -juttuja... Noidan käsikirjalle on perustettu Facebook-sivu, jolla on tällä hetkellä yli 2 800 jäsentä. (Supernatural Worldista löytyy Facebook-haulla vain pari hajamainintaa).

Ylipäätään kyseltäessä joka toinen suomalainen kolmikymppinen tuntuu muistavan kirjan lapsuudestaan.

Tänä keväänä Noidan käsikirja -fanit saivat ilouutisen, kun Tammi ilmoitti, että kirjasta julkaistaan elokuussa yli 20 vuoden jälkeen uusi painos. Julkaisun yhteyteen suunnitellaan myös Noidan käsikirja -klubikiertuetta.

Tänään keskiviikkona taas Helsingissä alkaa Night Visions -elokuvafestivaali, jonka ohjelmistoon kuuluu muun muassa tuore dokumentti nimeltä Borley Rectory: The Most Haunted House in England. Ashley Thorpen ohjaama elokuva kertoo Britannian Essexissä sijainneesta Borleyn pappilasta, lukemattomien kummitustarinoiden kehdosta.

Suomalaisille tämä ”maailman kuuluisin kummitustalo” on tuttu nimenomaan Noidan käsikirjasta. Borleyn pappilalle oli omistettu yksi kirjan laajimmista yksittäisistä osuuksista. Noidan käsikirja -yhteys on luonnollisesti nostettu Night Visions -sivuston elokuvaesittelyssäkin selkeästi esille.

Nyt on siis aika Nyt.fi:ssäkin tehdä laaja katsaus tähän 1980- ja 90-lukujen traumaklassikkoon!

Alla tämän jutun kirjoittajat esittelevät omat lapsuusmuistonsa Noidan käsikirjasta:


Arla Kanerva.

Kuolemattomat, vertaimevät vampyyrit olivat lapsuuteni suosikkihirviöitä.

Noidan käsikirja alkaa pitkällä ja perusteellisella katsauksella vampyyreihin. Kirjassa kerrotaan muun muassa, mitä vampyyrit ovat (eläviä ruumiita, jotka nousevat haudoistaan öisin), mitä vampyyrit tekevät (imevät eläinten ja ihmisten verta) ja miten vampyyreilta suojaudutaan (villiruusuilla, valkosipulilla, tulella ja ristillä).

Lapsena erityisen vaikutuksen teki tarina Arnold Paolesta, nuoresta serbialaisesta sotilaasta, joka lähetettiin sotimaan Kreikkaan 1720-luvulla.

Kreikassa Paolen kimppuun hyökkäsi vampyyri. Paole tiesi mitä tehdä: hän etsi vampyyrin haudan, söi siitä multaa ja hieroi itseensä vampyyrin verta.

Paole palasi kotiin maatilalleen, ja kaikki näytti olevan hyvin.

Näin ei kuitenkaan – tietenkään – ollut. Kun Paole putosi heinäkärryiltä, kuoli ja haudattiin, hän ei suostunutkaan pysymään haudassaan.

Kuukauden ajan Paolen nähtiin vaeltelevan kylällä öisin. Hänet nähneet sairastuivat ja jopa kuolivat.

Kymmenen viikkoa Paolen kuoleman jälkeen kyläläiset avasivat arkun ja näkivät, että Paole oli todellakin muuttunut vampyyriksi: hiukset ja kynnet olivat kasvaneet ja suu oli punainen tuoreesta verestä.

Kyläläiset tiesivät heti, miten toimia. He ripottelivat valkosipulia Paolen ruumiin päälle, rukoilivat hänen sielunsa puolesta ja iskivät orapihlajasta tehdyn kiilan hänen sydämeensä.

Saman käsittelyn saivat hekin, jotka olivat kuolleet nähtyään Paolen kuljeskelemassa öisin.

Lopulta Paole ja muut poltettiin kokossa, sillä tulen arveltiin olevan tehokkain keino vampyyreita vastaan.

Paolen tarinan hirveys ja hienous liittyi elävältä hautaamisen pelkoon. Kuvassa esiin kaivettu Paole makaa arkussaan silmät auki, ja kuten tekstissäkin todetaan: ”Hän näytti elävältä.”

Pienenä lukijana samaistuin siis ennemmin vampyyriksi muuttuneeseen sotilaaseen kuin kauhistuneisiin kyläläisiin. Pelottavaa oli tulla suljetuksi maahan, ei niinkään vampyyriksi muuttuminen.

Kahden aukeaman mittainen Arnold Paolen tarina on Noidan käsikirjan pisimpiä. Tarinan yksityiskohdat olivat tunnelman luomisessa tärkeitä: vuosiluku, mullan syöminen, ajan kuluminen, ruumiin käsittely. Koin lukevani tietokirjaa, enkä tehnyt rajanvetoja faktan ja fiktion välille. Tekstin yksityiskohtiin keskittyvä kuvitus vahvisti mielikuvaa totuudenmukaisuudesta.

Sittemmin minulle selvisi, että Noidan käsikirja ei ole faktojensa kanssa aina täysin luotettava. Kirjassa esimerkiksi kerrotaan Paolen lähteneen Kreikkaan sotimaan vuonna 1729, vaikka paikalla olleiden tohtoreiden raporttien mukaan Paole kuoli vuonna 1726.

Serbialaissotilas Arnold Paole kuitenkin oli todellinen historiallinen henkilö, ja aikansa tunnetuimpia esimerkkejä vampirismista.

Vampyyrit olivat 1700-luvun Itä-Euroopassa joukkohysterian aiheuttajia laajemminkin. Kuuluisaksi Paolen tapauksen teki se, että itävaltalaiset lääkärit Johann Friedrich Glaser ja Johann Flückinger dokumentoivat tapauksen raporteissa, joissa Paole vahvistettiin vampyyreiksi.

Tohtoreiden raportteja tapahtumista julkaistiin sitten Länsi-Euroopassa, jossa usko vampyyreihin levisi 1700-luvulla myös sivistyneistön parissa – vaikka varsinainen vampyyribuumi syntyikin vasta 1700-luvun lopulla Bram Stokerin Draculan ja muiden vampyyrikirjallisuuden klassikoiden myötä.

Nykytutkijoista esimerkiksi Canterburyn yliopiston antropologian tutkija Allan Asbjørn Jøn on sitä mieltä, että kertomus Paolesta on vaikuttanut suuresti siihen, millaisena vampyyrit nykyään populaarikulttuurissa mielletään.

True Bloodin seksiä ja valtaa tihkuvien petojen ja Twilightin auringossa kimaltelevien kuolemattomien olentojen taustalla on siis serbialainen talonpoika, joka tippui heinävankkureilta sadonkorjuun kiireessä.


Juuso Määttänen.

Noidan käsikirja on todella poikkeuksellinen muisto lapsuudestani.

Luin lapsena paljon, ja minulla on useista lukemistani kirjoista hyvin tarkkoja muistoja. Noidan käsikirja eroaa muista. En muista kovinkaan monta yksityiskohtaa kirjasta, vaikka olen lukenut sitä usein.

Noidan käsikirjan ohella luin samaan kirjasarjaan kuuluneita Vakoilijan käsikirjaa ja Salapoliisin käsikirjaa, jotka olivat paljon kevyempiä ja enemmän lapsille suunnattuja. Niissä annettiin yksityiskohtaisia ”vinkkejä” salapoliisin ja vakoojan töihin. Osa niistä on yhä mielessäni.

Noidan käsikirjasta muistan ensisijaisesti vain tunteen, jonka kirjan lukeminen aiheutti. Pelon ja jännityksen. Kirja ei ollut samaa kevyttä sarjaa kuin vakoilija- ja salapoliisioppaat.

Siksi on kiinnostavaa selata Noidan käsikirjaa vuosien tauon jälkeen. Kirja herättää yhtäkkiä muutamia selviä muistoja.

Yksi kirjan pelottavimmista oli tarina ”Walshinghamin kummituksista”. Tai ei oikeastaan koko tarina, vaan siinä nähtävä kuva sinisestä verisestä päästä, joka leijui kirjassa kerrotun tarinan mukaan Horace Gunn -nimisen miehen vuoteen yläpuolella.

Veren tahrima sininen ihmispää on mahdollisesti koko kirjan klassisin yksittäinen kuva, joka nousee aina esille Noidan käsikirjasta puhuttaessa.

Esimerkiksi kirjalle perustetussa Facebook-ryhmässä se on säännöllinen muistelunaihe.

Vieläkin kuvan näkeminen herättää oudon tunteen, vaikka nyt sen pelottavuutta on aika vaikea ymmärtää.

Ehkä kuvan hohtoa on vienyt pois tieto siitä, ettei kuva ole edes mikään täysin mielikuvituksellisesti luotu piirros. Sen sijaan se on melkein suora kopio näyttelijä Lon Chaneyn esittämästä Oopperan kummituksesta vuodelta 1925.

Verisen pään lisäksi eniten Noidan käsikirjassa ahdisti sen viimeinen osuus, jossa kerrotaan yliluonnollisista voimista ja ufoista.

Suurin osa tarinoista vaikuttaa nykyisin todella heppoisilta, koska internet on täynnä oikeasti mielikuvituksellisia salaliittoteorioita ja tarinoita ihmisten oudoista voimista. Lapsena kuitenkin tekstit transsitiloista, levitaatiosta ja kummallisista näyistä vaikuttivat ihan todenmukaisilta.

Yksi aukeama on omistettu tarinoille ”salaisuuksien maailmasta”.

”Eri puolilla maailmaa on kuitenkin sattunut oudompiakin tapauksia, joita ei ehkä koskaan pystytä tyhjentävästi selittämään”, kirja lupailee.

Kokonaan oma osuutensa on ajatustenluku. Sille on uhrattu kirjassa useita sivuja. Erityisesti on selitetty ”ESP:stä”, yliaistillisesta havainnoinnista.

Kyseinen lyhenne tuli minulle tutuksi lapsena myös Taistelupeli-kirjasarjasta, jossa pystyi seikkailemaan omalla hahmollaan erilaisissa fantasiamaailmoissa. Yhdessä kirjoista pystyy opettamaan hahmolleen ”ESP”:n. En koskaan tajunnut, mistä ESP:ssä oikein oli kyse, mutta sen osaaminen oli silti houkutteleva ajatus.

Nyt vuosia myöhemmin kirjaa lukiessa tulee jopa vähän harmistunut olo. Kunpa voisi vielä uskoa ESP:hen ja muihin yliluonnollisuuksiin samalla tavalla kuin vuosia sitten.


Juho Typpö.

En muista minkä ikäinen olin, kun luin ensimmäistä kertaa isoveljeni kirjahyllyssä ollutta Noidan käsikirjaa – reilusti alle 10-vuotias kuitenkin.

Mutta siitä luettuja kertomuksia kyllä muistan edelleen 36-vuotiaanakin. Etenkin yksi on sellanen, joka ei tule koskaan mielestä poistumaankaan.

Kertomus löytyy kirjan kummitustaloja, aaveita ja kummituksia käsittelevästä osuudesta. Pätkä kertoo Glamisin linnasta, ”kymmenen kummituksen kodista.”

Tekstissä mainitaan kolme eri kummitusta, joista yksi painui ikuisesti mieleen:

”Karmeimpia näkyjä lienee kummitusnainen, jolla ei ole kieltä. Hänen on nähty juoksevan puistossa ja osoittavan kirkuen verta vuotavaa suutaan.” Tekstin ohessa on vielä piirroskuva kyseisestä kummitusnaisesta.

Miksi juuri tämä sitten jäi mieleen?

Kuten Noidan käsikirjan Facebook-sivun kommenteista, sitä käsittelevistä blogipostauksista tai tästäkin jutusta näkee, jokainen kirjan muistava tuntuu saaneen siitä ikioman yksilöllisen traumansa.

Pelot ovat usein irrationaalisia ja on vaikea selittää, miksi juuri tämä oli minulle se kaikkein pelottavin kohta kirjasta.

Tarina on toki jo itsessään makaaberi, sillä onhan kielen repiminen irti aika karmiva kohtalo. Tarinaa tukeva piirroskuva on kuitenkin se unohtumattomin elementti.

Sen kauhistunut ilme. Sen o:n muotoisena ammollaan oleva verinen suu.

Jotain syvästi häiritsevää simppelissä piirroskuvassa on vain saatu tavoitettua.

Iso osa kuvan hyytävyydestä saattaa johtua siitä, että kummittelu linnan pihalla näyttää tapahtuvan päiväsaikaan.

Klassisesti kauhukertomukset sijoittuvat lähes aina yön pimeyteen. Itselleni tarinat yliluonnollisuuksista tai selittämättömistä ilmiöistä tuntuvat hyytävimmiltä, jos ne tapahtuvat päivänvalossa.

Kummitusten ikään kuin ”kuuluu” elää vain öisin – jos kummitus esiintyykin päivänvalossa, jolloin kaiken pitäisi olla turvallista ja normaalia, siinä on jotain erityisen häiritsevää.

Toiseksi pelottavin tarina oli osiossa Oudot voimat ja selittämättömät kyvyt, luvussa Salaisuuksien maailma. Se kertoi nukesta:

”Muuan japanilainen mies vei vuonna 1938 kuolleen sisarensa rakkaimman nuken temppeliin. Palatessaan noutamaan sitä yhdeksän vuoden kuluttua hän näki että sen hiukset olivat kasvaneet. Nuken hiukset kasvavat yhä ja sanotaan, että kuolleen tytön henki asuu nukessa.”

Jälleen kerran syitä voi koittaa eritellä. Nukkepelko on esimerkiksi yleinen ilmiö. (Sille löytyy jopa oma ”pediofobia”-nimityksensä, mutta se ei taida olla mikään tieteellinen termi – kuten ei ”koulrofobiakaan”, jonka joku netinkäyttäjä on keksinyt nimitykseksi niin ikään yleiselle klovnien pelolle.)

Etenkin vanhanaikaiset ilmeettömät nuket nähdään usein karmivina. Kauhuelokuvissa niitä ainakin hyödynnetään usein, kuten viime vuosina hiteiksi nousseissa Annabelle-elokuvissa. Nukkefobia liittynee ”uncanny valley”- eli ”outo laakso” -käsitteeseen. Termi kuvailee epämukavaa tunnetta, jota ihmiset tuntevat ihmisen kaltaisen robotin kanssa.

Itseäni vanhanaikaiset nuket joka tapauksessa kammottivat pienenä. Jälleen Noidan käsikirjan nukketarinan herättämää pelkoa lisäsi sen kuvitus, piirros nappisilmäisestä pitkätukkaisesta nukesta. Tässä tapauksessa pelottavampi oli kuitenkin teksti, jossa mainittiin ”hiusten kasvavan yhä.”

Henki ei siis ole saanut rauhaa koskaan, ja painajainen jatkuu yhä.



Mitä Noidan käsikirjasta voi loppujen lopuksi ajatella?

Kun Noidan käsikirjaa tänä päivänä lukee, on siihen helppo suhtautua huvittuneesti. Kirjasta huomaa, etteivät sen suunnittelijat ja tekijät ole taatusti ajatelleet, että lopputuloksesta tulee mikään kirjaklassikko. Teos on vain kasattu eri puolilta kerätyistä kummitustarinoista kasaan Valitut palat -henkisesti.

Tämän päivän lapsia kirja tuskin pelottaisi, eikä sillä nettiaikana olisi ehkä virkaa muutenkaan. Jokaisesta kirjassa mainitusta tarinasta löytyy internetistä sivukaupalla tekstiä.

Silti on helppo ymmärtää, miksi Noidan käsikirja lapsena vaikutti niin vahvasti, vaikkei kirjan juttuihin silloinkaan oikeasti uskonut.

Ja jotenkin se kutkuttaa mielikuvitusta edelleen.

Vaikka piirrokset ovat paikoin huvittavan kömpelöitä, ovat ne usein myös tehokkaita simppelissä karuudessaan. Tekstissä taas viehättää sen mutkattomuus ja toteavuus.

Esimerkiksi Kummituksia vuorilla -aukeaman tekstissä pohditaan, että vuorien jäisillä huipuilla nähdyt yliluonnolliset näyt saattavat johtua epätavallisen kirkkaasti paistavasta auringosta tai tuulen ujelluksesta syvässä hiljaisuudessa, ”mutta kaikkia tapauksia ei voida selittää.”

Salaisuuksien maailma -aukeamalla todetaan ufoista, eläväksi muuttuvista patsaista ja muista salaperäisistä ilmiöistä, että "tuntuu mahdottomalta todistaa, tapahtuuko näitä asioita todella, mutta niitä ei voi jättää huomiotta.”

Tarinoita ei siis varsinaisesti väitetä tosiksi, mutta pieni mielikuvitusta ruokkiva mahdollisuus jätetään silti. Tällä tavalla kummitusjutut tulee kertoa. Ei niihin tarvitse – eikä kannatakaan – uskoa, mutta ”entä jos” -ulottuvuus tekee niistä silti jännittäviä.

Yksi aikanaan huomiotta jäänyt yksityiskohta hykerryttää nyt. Jokaisen pääluvun jälkeen on opas yliluonnolliseen -osuudessa luetellaan aakkosjärjestyksessä yliluonnollisuuksia eri puolilta maailmaa.

Vampyyrit, ihmissudet ja paholaiset -osuudessa eri maailman kansanperinteiden, kuten kreikkalaisten, kiinalaisten ja eurooppalaisten hirviötarinoiden ohessa mainitaan Saatana, joka esitellään näin. ”Juutalaisten ja kristittyjen uskon mukaan Saatana oli enkeli, joka johti kapinaa Jumalaa vastaan. Rangaistukseksi hänet lähetettiin helvettiin, mistä hän johtaa taistelua kaikkea maailmassa olevaa hyvää vastaan.”

Eli Noidan käsikirjassa kristinusko on käytännössä laitettu vain yhdeksi yliluonnolliseksi uskomukseksi muiden joukkoon.

Noidan käsikirjan lukijaa myös osallistetaan, sillä lukujen perässä on kysymyslistoja, joista voi testata tietonsa vampyyreistä, kummituksista ja muista kirjassa luetelluista.

Kummitteluosiosta löytyy myös Aaveraporttikaavake, jonkalaista ”tutkija voisi käyttää tavatessaan jonkun, joka väittää nähneensä tai kuulleensa kummituksen.” Oma hupinsa olisi nähdä, mitä kaikkia kirjan lukijat ovat näihin aikoinaan kirjoitelleet.

Eräällä aukeamalla taas pohditaan, onko pyramideilla mystisiä voimia – onko niiden pelkkä muoto esimerkiksi estänyt pyramideihin säilöttyjä muumioita mädäntymästä.

Tätäkin pystyy Noidan käsikirjan mukaan testaamaan kotioloissa. Kirjassa on malli, jonka mukaan voi taitella pahvista Kheopsin pyramidin pienoismallin sekä sen sisälle asetettavan kuutioimaisen jalustan.

Ja sitten: ”Pane jalustalle vähän voita ja aseta se pyramidin huipun alle. Peitä toinen voipala tavallisella pahvirasialla. Tarkista muutaman päivän kuluttua, kumpi voipala härskiintyy nopeammin.”

Olisi erittäin hauska tietää, onko joku kirjan lukija tätä kokeillut, ja millainen testin tulos oli.

Noidan käsikirjan toimivuutta kuvaillaan hyvin esimerkiksi Taikalyhty-blogin kirjoituksessa, jossa kirjaa verrataan legolaatikkoon. Jokaisella aukeamalla on vain muutaman kappaleen eli ”legopalikan” verran tekstiä. Vaikka materiaalia on runsaasti, on kirja erittäin helppolukuinen ja yhtenäinen kokonaisuus.

Tässä saattaakin piillä kirjan suurin teho, joka tekee siitä edelleen kutkuttavan kokemuksen. Netissä kaikki tieto on sinne tänne pirstaloitunutta, mutta tässä yliluonniset tarinat on koostettu tehokkaasti yhdeksi, kirjallisesti ja visuaalisesti yhtenäiseksi paketiksi.

Se luo kuvan, että todellisuuden rinnalla on laaja, mystinen yliluonnollinen maailma – juuri se alkuperäisen nimen ”supernatural world.”

Entä mitkä ovat omat kauheimmat muistosi Noidan käsikirjasta? Kerro se meille niin koostamme lukijoiden muistot juttuun.


Oikaisu 18.4 kello 19.05: Teoksen suomentaja on nimeltään Pirjo Helasti, ei Lipasti kuten artikkelissa aiemmin virheellisesti kerrottiin. Artikkelissa kerrotaan Kreikkaan sotimaan lähteneestä Paolesta. Tässä kohdin oikeat vuosiluvut ovat 1729 ja 1726, ei 1929 ja 1926.
Nyt.fi luetuimmat
  • Juuri nyt
  • Päivä
  • Viikko
  1. 1

    Prinssi Harryn ex-tyttöystävän tympeä ilme, Amal Clooneyn aviomies ja nuori Meghan Markle palatsin edessä – internet sekosi kuninkaallisista häistä, tässä parhaat palat

  2. 2

    Twitter on viisastelun luvattu some – kävin 220 euron koulutuksessa, jotta minusta tulisi Twitter-legenda, ja näin siinä kävi

  3. 3

    Tuomas Palonen tekee pelottavan herkkää musiikkia – esikoislevy jättää murhista ja saatanasta laulavat bändit rohkeudessa kakkosiksi

  4. 4

    Suomi hävisi Euroviisut – ja tässä on siihen syy

  5. 5

    Tämä Patrik Laineen reaktio Suomen Sveitsi-tappioon olisi täydellinen meemi, joka sopisi vastaukseksi mihin tahansa huonoon uutiseen

  6. 6

    ”Kaikilla meillä on kuule rajoitteita!” sanoi Susanna Koski A-studiossa pitkäaikaistyöttömälle ja suututti ihmiset somessa – ja oli yhtä aikaa oikeassa sekä aivan väärässä

  7. 7

    Netissä nauretaan teksteille, jotka selittävät kappaleiden lyriikat niin kuivasti kuin on mahdollista – Tällaisia ne ovat parhaimmillaan

  8. 8

    Kolumni: Kaverisi jonka nimi alkaa T:llä ei osta sinulle olutta – kiitos kun pilasit Facebookin

  9. 9

    Uutiset kuin Whatsappissa: Nytin sovellus kertoo, mitä pitää tietää

  10. 10

    Juoksuhiekkaan uppoaminen pelotti kokonaista sukupolvea, kunnes kaikki unohtivat sen – Kokoamme yhteen omituiset lapsuuden pelot

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Prinssi Harryn ex-tyttöystävän tympeä ilme, Amal Clooneyn aviomies ja nuori Meghan Markle palatsin edessä – internet sekosi kuninkaallisista häistä, tässä parhaat palat

  2. 2

    Twitter on viisastelun luvattu some – kävin 220 euron koulutuksessa, jotta minusta tulisi Twitter-legenda, ja näin siinä kävi

  3. 3

    Tämä Patrik Laineen reaktio Suomen Sveitsi-tappioon olisi täydellinen meemi, joka sopisi vastaukseksi mihin tahansa huonoon uutiseen

  4. 4

    Netissä nauretaan teksteille, jotka selittävät kappaleiden lyriikat niin kuivasti kuin on mahdollista – Tällaisia ne ovat parhaimmillaan

  5. 5

    Kolumni: Kaverisi jonka nimi alkaa T:llä ei osta sinulle olutta – kiitos kun pilasit Facebookin

  6. 6

    Suomi hävisi Euroviisut – ja tässä on siihen syy

  7. 7

    Tuomas Palonen tekee pelottavan herkkää musiikkia – esikoislevy jättää murhista ja saatanasta laulavat bändit rohkeudessa kakkosiksi

  8. 8

    ”Kaikilla meillä on kuule rajoitteita!” sanoi Susanna Koski A-studiossa pitkäaikaistyöttömälle ja suututti ihmiset somessa – ja oli yhtä aikaa oikeassa sekä aivan väärässä

  9. 9

    Koko viikon nettiä kuohuttaneeseen ”Yanny vai Laurel” -kiistaan on löytynyt loppullinen totuus – tässä kaikki, minkä tapauksesta voi ylipäänsä selvittää

  10. 10

    Juoksuhiekkaan uppoaminen pelotti kokonaista sukupolvea, kunnes kaikki unohtivat sen – Kokoamme yhteen omituiset lapsuuden pelot

  11. Näytä lisää
  1. 1

    ”Kaikilla meillä on kuule rajoitteita!” sanoi Susanna Koski A-studiossa pitkäaikaistyöttömälle ja suututti ihmiset somessa – ja oli yhtä aikaa oikeassa sekä aivan väärässä

  2. 2

    Prinssi Harryn ex-tyttöystävän tympeä ilme, Amal Clooneyn aviomies ja nuori Meghan Markle palatsin edessä – internet sekosi kuninkaallisista häistä, tässä parhaat palat

  3. 3

    Janni Hussi luuli osallistuvansa urheilukilpailuun, mutta sitten hänen bikinikuvansa olivat lehtien sivuilla – Nyt hän kertoo televisiossa, miten toipui fitness-uransa aiheuttamasta syömishäiriöstä

  4. 4

    Tämä Patrik Laineen reaktio Suomen Sveitsi-tappioon olisi täydellinen meemi, joka sopisi vastaukseksi mihin tahansa huonoon uutiseen

  5. 5

    Internetin tämän hetken suosikkimeemi tiivistää minkä tahansa tilanteen yhteen kuvaan, ja siksi se on niin upea – näin se sai alkunsa

  6. 6

    Rihanna julkaisi alusvaatemalliston, jonka mainoskuvat rikkovat perinteisiä mallistereotypioita – ja se on vain yksi syy lisää Rihannan hurjaan nettisuosioon

  7. 7

    Kolumni: Kaverisi jonka nimi alkaa T:llä ei osta sinulle olutta – kiitos kun pilasit Facebookin

  8. 8

    Juoksuhiekkaan uppoaminen pelotti kokonaista sukupolvea, kunnes kaikki unohtivat sen – Kokoamme yhteen omituiset lapsuuden pelot

  9. 9

    Tällä ääninauhalla sanotaan selvästi ”Yanny” tai ”Laurel”, mutta kumman kuulet on täysin sattumanvaraista

  10. 10

    Suomi mainittu! Brittilehti ylistää Helsinkiin rakenteilla olevaa keskustakirjastoa ja hämmästelee suomalaisten tapaa käyttää kirjastoa

  11. Näytä lisää
Luetuimmat
  • Juuri nyt
  • Päivä
  • Viikko
  1. 1

    Prinssi Harryn ex-tyttöystävän tympeä ilme, Amal Clooneyn aviomies ja nuori Meghan Markle palatsin edessä – internet sekosi kuninkaallisista häistä, tässä parhaat palat

  2. 2

    Meghan ja Harry julkaisivat viralliset hääkuvansa

  3. 3

    Jussi Niinistö on Timo Soinin sanoin ”todennäköisesti tyhmä, mutta ei välttämättä” – Veikö naisten asepalvelukseen leikkauksia esittänyt puolustusministeri somekansaa kuin pässiä narussa?

  4. 4

    Ruotsi postittaa jokaiseen kotitalouteen 20-sivuisen ohjevihkosen, kuinka toimia sodan syttyessä

  5. 5

    Syöpää aiheuttava virus huolestuttaa maailmalla, ja nyt sitä löytyi Suomestakin – osa seksin välityksellä tarttuvan viruksen kantajista sairastuu leukemiaan

    Tilaajille
  6. 6

    Tulivuori on tehnyt tuhoja Havaijilla jo viikkoja, ja nyt edessä on uusi uhka – video näyttää, kuinka hehkuva laava törmää mereen

  7. 7

    Asia Argento kertoi Cannesin elokuva­juhlien palkinto­gaalassa yleisölle, kuinka Harvey Weinstein raiskasi hänet festivaalilla 20 vuotta sitten – ja sitä muistutusta tarvittiin

  8. 8

    Katsastusväli pitenee, pakokaasumittaus poistuu, huonoista renkaista seuraa ajokielto – HS kokosi yhteen katsastustoiminnan muutokset

  9. 9

    Juha Kärkkäisen tavaratalo on synnyttämässä Rovaniemellä poliittisen kiistan – ”En hyväksy tällaista ihmisvihamielisyyttä”

  10. 10

    Suomalaisen yhteiskoulun rehtorille potkut luottamuspulan vuoksi – koulun johto kieltäytyy kommentoimasta irtisanomisen syitä

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Prinssi Harryn ex-tyttöystävän tympeä ilme, Amal Clooneyn aviomies ja nuori Meghan Markle palatsin edessä – internet sekosi kuninkaallisista häistä, tässä parhaat palat

  2. 2

    Syöpää aiheuttava virus huolestuttaa maailmalla, ja nyt sitä löytyi Suomestakin – osa seksin välityksellä tarttuvan viruksen kantajista sairastuu leukemiaan

    Tilaajille
  3. 3

    Juha Kärkkäisen tavaratalo on synnyttämässä Rovaniemellä poliittisen kiistan – ”En hyväksy tällaista ihmisvihamielisyyttä”

  4. 4

    Miksi haluaisin elää pidempään, jos elämäni on pelkkää työtä varten?

  5. 5

    Näyttelijät vastaavat Aku Louhimiehen väitteisiin –”Seisomme sanojemme takana”

  6. 6

    Miksi Helsingin upeiksi luvatuista tornitaloista tulee mitä sattuu?

  7. 7

    Tässä työpaikassa hommat voi tehdä milloin vain – Luottamusmies, pomo ja työntekijät ovat tyytyväisiä, mutta lain vaatimuksia työpaikka ei täytä

  8. 8

    Nyt myös Paula Vesala ja Marketta Tikkanen kertovat Louhimiehen kohdelleen epäasiallisesti – Louhimies Ylelle: Psykologi mukaan kuvauksiin

  9. 9

    Marco Wessman joutui tarkkailuluokalle ensimmäisenä koulupäivänä 1980-luvulla ja oli siellä peruskoulun loppuun asti – ”Tarkkiksia” ei enää ole, mutta onko kaikkien mahdollista olla samassa luokassa?

  10. 10

    Kuka on piispa Curry, joka lähes varasti show’n intohimoisella saarnallaan Meghanin ja Harryn häissä? Kuninkaalliset vieraat kuuntelivat puhetta kikatellen ja suu auki

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Sanna oli 16-vuotias, kun hän kertoi tulleensa raiskatuksi – Viisi vuotta myöhemmin hän paljasti, että vankilaan joutui syytön mies

    Tilaajille
  2. 2

    Haiseva hengitys vaivaa yhä useampaa suomalaista – Asian­tuntija kertoo, mistä se johtuu ja mitä sille voi tehdä

    Tilaajille
  3. 3

    Onko istuminen painanut hartiasi kyyryyn ja niskan kipeäksi? Nämä kolme liikettä paljastavat, kuinka jumissa oikeasti olet, ja treenaavat samalla yläselän kuntoon

  4. 4

    Jasper Pääkkösellä on merkittävä rooli Spike Leen uutuuselokuvassa, josta tuli Cannesissa suuri tapaus – ”Iski tajuntaan, että olen oikeasti osa tällaista”

    Tilaajille
  5. 5

    Patikoimassa ollut turisti ryöstettiin Nuuksion kansallis­puistossa – taklattiin maahan takaapäin vaellus­reitillä

  6. 6

    Kysy nämä kaksi kysymystä, kun lapsi uhmaa ja raivoaa – kasvatuskouluttaja Liisa Ahosen mukaan ongelmalapsia käsitellään väärin

    Tilaajille
  7. 7

    Tee nämä yksinkertaiset asiat, niin näytät hyvältä selfiessä – HS:n palkittu kuvaaja Sami Kero kertoo 8 temppua, jotka jokainen osaa tehdä

  8. 8

    ”Kaikilla meillä on kuule rajoitteita!” sanoi Susanna Koski A-studiossa pitkäaikaistyöttömälle ja suututti ihmiset somessa – ja oli yhtä aikaa oikeassa sekä aivan väärässä

  9. 9

    Häkellyttävän moni kertoo joutuneensa avaruusolentojen sieppaamaksi – Ilmiölle on nimi, ja se selittää, miksi sieppaustarinat ovat nyt loppuneet

    Tilaajille
  10. 10

    Prinssi Harryn ex-tyttöystävän tympeä ilme, Amal Clooneyn aviomies ja nuori Meghan Markle palatsin edessä – internet sekosi kuninkaallisista häistä, tässä parhaat palat

  11. Näytä lisää