Simpsonien Apu on rasistinen ja naisiin tv-sarjoissa kohdistuva sadistinen väkivalta ahdistaa – Mutta näitä sarjoja kannattaa katsoa nyt, jos vanhat asetelmat ärsyttävät

Mitä tässä enää voi katsoa?

Kirjoitimme tänä keväänähttps://www.hs.fi/nyt/art-2000005631063.html, kuinka fiktiossa naisiin kohdistetaan yleensä joko sadistista tai seksuaalista väkivaltaa, ja aihe on muutenkin ollut paljon esillä.

#Metoo-liike on herättänyt laajemmin keskustelua siitä, millaisia rooleja naisille annetaan elokuvissa ja sarjoissa.

Sarjojen ongelmallisista kuvauksista herää keskustelua tämän tästä, viimeisimpänä esimerkiksi Simpsonien Apu-hahmon rasistisuudestahttps://www.hs.fi/nyt/art-2000005635813.html.

Kun ongelmiin alkaa kiinnittää huomiota, niitä on vaikea unohtaa. Kuinka on mahdollista, että naiset ovat niin usein sarjoissa vain miesten statisteja: vaimoja, tyttöystäviä, äitejä, huoria?

Miksi ainoastaan valkoiset ihmiset saavat toimijan roolin? Missä ovat kaikki vähemmistöt?

On silti myös sarjoja, joita tiedostavakin katsoja jaksaa töllöttää.

Omat katselu­vinkkinsä antavat Ruskeat Tytöt -median pää­toimittaja Koko Hubarahttps://www.hs.fi/haku/?query=koko+hubara ja Blue­stocking-blogista tunnettu tutkija Minja Koskelahttps://www.hs.fi/haku/?query=minja+koskela.

He ovat molemmat sitä mieltä, että feministin näkökulmasta hyvässä sarjassa on toimijoina niin naisia kuin ei-valkoisia ihmisiä. Lisäksi erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat toimivia hahmoja sen sijaan, että edustavat vain vähem­mistöään.

Tosin molemmat katsovat myös sarjoja, joissa on feminismin näkökulmasta ongelmia.

Mitä sarjoja te katsotte juuri nyt?

Koko Hubara: HBO:lta Patrick Melroseahttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005682655.html, se on ihan ykkönen. Tykkään katsoa sarjoja, jotka kertovat brittiyläluokasta. Eilen illalla aloin katsomaan uutta Netflix-dokkarisarjaa Evil Genius. Katson paljon kaikenlaisia suoratoistopalveluiden ohjelmia.

Mija Koskela: Minulla on yleensä joku sarja käynnissä, jota katson intensiivisesti. Sen lisäksi katson paljon ajankohtaisohjelmia ja tosi-tv:tä. Eilen katsoin viimeisen jakson Dear White Peoplestahttps://www.hs.fi/paivanlehti/05052017/art-2000005196575.html, joka on mielestäni parasta, mitä Netflixissä on juuri nyt.

Dear White Peoplessa on erilaisia representaatiota kuin perinteisesti tv-sarjoissa on totuttu näkemään. Sarjassa radiotoimittaja tekee samannimistä radiosarjaa rakenteellisesta rasismista yliopistokampuksella. Sarja on selkeästi poliittinen, mutta sen lisäksi siinä on loistavia henkilöhahmoja, kiinnostavia ihmissuhdekuvioita ja tosi hyvää musaa.

Vaikka pidän itseäni suhteellisen valveutuneena feministisenä televisionkatsojana, tätä katsoessa tuli vastaan uusia asioita ja termejä.

 

Jos naiset ovat jatkuvasti joko tyttöystäviä tai huoria, kiinnostus lopahtaa aika pian.

Millaiset asiat ovat deal breakereita, joihin lopetatte jonkun sarjan katsomisen?

MK: Perinteiset asetelmat risovat tosi paljon. Jos jatkuvasti miehet esitetään toimijoina ja naiset ovat joko tyttöystäviä tai huoria tai muuten suhteessa mieheen esitettyjä, kiinnostus lopahtaa aika pian. Eivät sellaiset sarjat tarjoa minulle mitään.

KH: Ehkä silloin vaihtuu kanava, jos katson lapsen kanssa jotain Putous-tyyppistä Suomi-viihdettä, jossa käytetään blackfacea tai vastaavaa. Muuten en muista, että olisin jättänyt katsomatta sarjoja siksi, että niissä olisi esimerkiksi ongelmallisia hahmoja, väkivaltaa, seksismiä tai rasismia.

Jätän sarjoja katsomatta, jos ne ovat tylsiä tai en pääse niihin sisään. Termi ”problematic fave” kuvaa sitä, että tykkää asioista, jotka ovat ongelmallisia. Ja tavallaan kaikki on ongelmallista riippuen siitä, mihin vetää rajoja.

MK: Pieni guilty pleasureni on HBO:n Sinkkuelämäähttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005708997.html, sehän on tosi valkoista feminismiä, jossa esitetään vain äärimmäisen hyvin toimeentulevia valkoisia naisia. Samalla tavalla kuuntelen myös joskus räppiä, joka ei iske feministiseen hermooni. Mutta olen niiden suhteen kriittinen ja tiedostan ongelmat.

 

Grace and Frankiessa kaksi vanhaa naista polttaa pilveä, harrastaa seksiä ja pyörittää dildofirmaa.

Mitä sarjoja suosittelisitte?

MK: Dear White Peoplen lisäksi suosittelisin Better Thingsiähttps://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000002920056.html HBO:ltahttps://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000002920056.html. Se on Pamela Adloninhttps://www.hs.fi/haku/?query=pamela+adlonin ja Louis C.K.:nhttps://www.hs.fi/haku/?query=louis+c.k.:n yhteinen komediasarja ihan mahtavasta noin 50-vuotiaasta yksinhuoltajasta, joka toimii viihdealalla. Tosi harvoin näkee tämän ikäisiä naisia liidaavissa rooleissa. Kun #metoo:n aikana kävi ilmi Louis C.K.:n sekoiluhttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005443528.html, oli sellainen olo, että voi pahus.

KH: Grace and Frankiehttps://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000002823258.html Netflixissähttps://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000002823258.html! Siinä kaksi vanhaa naista polttaa pilveä, harrastaa seksiä ja pyörittää dildofirmaa. Vanhoja naisia näkee niin harvoin missään.

MK: Netflixin Orange Is the New Blackiahttps://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000002680164.html katsoessa mietin, että kuinka monta sarjaa meillä oikeasti on, missä on yhtä paljon naisia, jotka puhuvat keskenään ja tekevät asioita riippumatta miehistä. Sarjassa on keskeisessä roolissa transnainen ja lukuisia mustia naisia ja se käsittelee kiinnostavia luokkakysymyksiä. Aika usein sarjoissa jää oletukseksi, että kaikki asuvat hyvissä taloissa lähiöissä.

Yle Areenasta löytyvä Broad Cityhttps://www.hs.fi/nyt/art-2000005503998.html on ihan loistava tässä mielessä, koska siinä on kaksi ihan persaukista mimmiä. Heidän välinen dialoginsa on hulvattoman hauskaa, ja sarjassa heille käy tosi noloja asioita, mutta se on vain elämää ja sitten koitetaan vaan pärjätä niiden kanssa.

Ja kaikkihan katsovat nyt HBO:lta The Handmaid’s Taleahttps://www.hs.fi/nyt/art-2000005215716.html. Olen lukenut sen kirjan, mutta nyt en halua altistua niin ahdistavalle viihteelle, se on jonossa odottamassa lomaa.

KH: On tosi tosi harvinaista, että pääosassa on joku ei-valkoinen ja koko sarja ei keskity siihen teemaan, vaan ihmiset tekevät samoja asioita kuin valkoiset ihmiset televisiosarjoissa tekevät. Tässä mielessä hyviä ja tavallisia sarjoja ovat HBO:lta Insecurehttps://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000002927443.html ja The Mindy Projecthttps://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000002916805.html sekä Master of None Netflixiltähttps://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000002867710.html.

Insecuressa päähenkilö tekee asioita, joita me kaikki tehdään tietyssä iässä ja välillä vain tulee vastaan tiettyjä juttuja siksi, että hän on musta nainen. Master for Nonessa on omat ongelmansa, sillä Aziz Ansarihttps://www.hs.fi/haku/?query=aziz+ansari on #metoo-kampanjan aikana ryvettynythttps://www.hs.fi/nyt/art-2000005531938.html.

Siinä kuitenkin tavallinen jäbä tulee tavallisesta perheestä ja on tosi ihanaa, että pääpiirre intialaistaustaisessa hahmossa on rakkaus Italiaan ja pastaan. On niin uskomattoman harvinaista nähdä ei-valkoinen hahmo tekemässä jotain ihan randomia. The Mindy Projectissa on käsittämätön komediallinen keino tehdä intialaisesta naisesta täysi republikaani!

Netflixissä myös Chewing gum on tosi hyvä ja Lovesick on niin ihana rakkaustarina, joka pyörii koko ajan sen ympärillä, että kaksi ystävystä ovat tosi ihastuneita toisiinsa. Mimmi on ruskea ja poika valkoinen, eikä sitä käsitellä ollenkaan.

Lisäksi hyviä ovat esimerkiksi Shonda Rhimesinhttps://www.hs.fi/haku/?query=shonda+rhimesin sarjat, kuten Greyn Anatomia ja Scandalhttps://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000002689105.html. Niissä hahmot ovat vaikka minkälaisia, mutta ihonväri- tai seksuaalisuusasiat eivät ole ollenkaan ytimessä.

 

On tosi ihanaa, että pääpiirre intialaistaustaisessa hahmossa on rakkaus Italiaan ja pastaan.

Esimerkiksi Westworldissa ja The Handmaid’s Talessahan on monta ei-valkoista tärkeää hahmoa, eikä siitä tehdä suurta numeroa. Onkohan scifi-sarjoissa tai dystopioissa helpompi tehdä näin?

KH: En itse katso juurikaan scifiä, mutta ilmeisesti on tavallista, että scifissä ja fantasiassa otetaan enemmän tuon tyyppisiä vapauksia. Esimerkiksi Star Trekissä käsittääkseni oli jo tosi aikaisin poikkeuksellisia representaatioita. Ja usein dystopiat kuvailevat jotain, mikä on meneillään oikeassa maailmassa, esimerkiksi niin tekee The Handmaid's Tale.

Miksi sarjojen ongelmista ja näistä teemoista yleensä puhutaan koko ajan enemmän?

MK: Näen sen tasa-arvotyön jatkumona. Ihmiset alkavat kiinnostua siitä, miten asioita esitetään, kenen ääni kuuluu ja ketkä pääsevät esille. Se alkaa osua kovaa myös populaarikulttuuriin, koska se on paikka, jossa on helppo haastaa tai vahvistaa vallitsevia oletuksia.

KH: Kansainvälisesti on paljon tosi kiinnostavia keskusteluita, joihin Suomen kontekstissa ei ole vielä päästy. #Metoo on kulminoitunut paljon leffa- ja televisiopuolelle. Sitä seuraa jatkokeskustelu: miten rasismi ja muut syrjinnän muodot vaikuttavat ja leikkaavat ristiin monen ihmisen kohdalla.