Ulkoa rakennus on yhä elämää nähneen oloinen, mutta sisällä on selvästi remontoitu. Ravintola jakautuu ruokapuoleen ja pubiin, josta pääsee pujahtamaan pienelle terassille. Viikonloppuisin ohjelmassa näyttää olevan muun muassa karaokea ja livemusiikkia.
Tarjoilija baaritiskillä ottaa meidät lämpimästi vastaan ja pian edessämme onkin jo ruokalistat. Menu ilahduttaa, sillä burgereiden ja pizzojen lisäksi tarjolla on harkitun oloisia ja kiinnostavia alku- ja pääruokia. Kasvissyöjät ja vegaanitkin on huomioitu.
Päätämme jakaa kasvispizzan ja ennen sitä maistella alkupalalistan antimia: sieniä, etanoita, tartarin ja ”edamamet”, jotka Kulmassa tehdään soijapapujen sijaan herneenpaloista.
Kotimaiset portobello- ja siitakesienet tarjoiltiin kukkakaalipyreen, maa-artisokkalastujen ja raastetun cheddarin kanssa. Maanläheisessä annoksessa ilahduttivat pienet hillosipulit, jotka olivat sen verran makeita ja pehmeitä, että ne taisivat olla itse tehtyjä.
Herneenpalot oli vain nopeasti käytetty pannulla reilun chilin ja valkosipulin kanssa. Litteissä paloissa oli sopivasti ytyä ja ne rouskuivat hauskasti.
Kaupungin trendiannos, tartarpihvi, on Kulmassa karitsaa. Se tarjottiin jännittävän kuuloisen, mutta varsin makoisan savumuikkumajoneesin kanssa, joka sitoikin tuoreen lihan, makeanpuoleiset kurkut ja suolaiset kaprikset yhteen.
Etenat sen sijaan jäivät tunkkaisiksi. Nilviäiset kylpivät rasvaisessa juusto-valkosipuliliemessä, joka piilotti muut maut alleen. Gluteeniton maissileipä ei antanut annokseen samanlaista ryhtiä kuin rapeakuorinen leipä olisi tehnyt.
Moni asiakas vaikuttaa tarjoilijoille ennestään tutuilta. Kulmassa onkin yllättävän paljon asiakkaita kesäkuun alun keskiviikkoillaksi. Seitsemän jälkeen lähes kaikki pöydät ovat jo täynnä.
Pöytäämme saapuu puolitettu kasvispizza peston ja tuoreiden herkkusienten tuoksun saattelemana. Mukana on myös kirsikkatomaatteja ja tuoretta pinaattia. Mozzarella venyy herkullisesti, mutta pohjassa voisi olla enemmän rapeutta. Tusinapizzeriat tämä suoritus päihittää kyllä.
Jälkiruokalistan ihana suklaakakku on lämmin ja vielä gluteenitonkin. Liki tuhman tahmean kakun tilpehööreinä on mascarponea, limoncello-tahnaa, karamellikastiketta ja marjoja.
Jäätelöitä Kulma ei valmista itse, vaan luottaa Suomen Jäätelön tuotteisiin. Seuralainen ilahtuu, kun muhkeat jäätelöpallot tarjotaan retrohenkisessä korkeassa maljassa. Aito kuusen maku miellyttää.
Kotimatkalla iloitsemme siitä, miten keskustan ulkopuolellakin on nykyään muutakin kuin ainaista pizzaa ja kebabia.
Palaamme parin viikon kuluttua lauantailounaalle ja vastaanotto on jälleen lämmin. Lista näyttää elävän sesongin mukaan, joten osa annoksista on vaihtunut sitten viime käynnin.
Aloitamme perinteisellä lohikeitolla, jonka pieni versio riitti – tarjoilijan suosituksesta – kahdelle jaettavaksi alkuruuaksi. Kulhoja tuli vain yksi, lusikoita kaksi. Muhkeat lohipalat kelluivat maukkaassa ja kermaisessa liemessä varhaisperunoiden, sipulin ja runsaan tillisilpun kanssa. Kotoisaa lohturuokaa.
Edellisellä vierailulla burgereita kannettiin useaan pöytään, joten pakkohan sellaista oli kokeilla. Mehevä pihvi oli toivotusti puolikypsä ja savucheddar korosti hauskasti pihvin savuisuutta.
Ilmavan rapeiden ranskalaisten kanssa tuli tavallista makeampaa ketsuppia, joka kuulemma tehdään itse. Seuralaisen siika oli saanut hyvän suolan ja paistopinnan, mutta kala oli turhan kypsää eikä pysynyt haarukassa. Hernepyree jäi tympeydessään lautaselle. Perunavelli oli annoksen paras osuus.
Lähiöissä varttuneena on ilo huomata, että miellyttävän ravintolakokemuksen perässä ei nykyään tarvitse matkata keskustaan asti. Ja matkan Torpparinmäkeen teki ihan mieluusti vehreiden maisemien, ajatuksella valmistetun ruuan ja vilpittömän lämpimän palvelun perässä.
