Koska? Ma-la 7.30–00.00, leipomon menu 7.30–15, iltamenu klo 16 lähtien, su 9–15.
Paljonko? Leipomon tuotteet 3–9 e, viinibaarin lautaset 4–10 e.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Kelpo leipomoita on tullut sinne tänne Helsinkiä. Kahvi on niissä hyvää ja monessa paikassa saa viiniäkin. Mutta Karhupuiston kulmilla avannut Way lupaa paitsi hapanjuurileipää, leivonnaisia, kahvia ja natural-viinejä, myös ruokaa.
Ruokaan nyt huomio, onhan Way Michelin-tähditetyn ykkösravintola Grönin luomus. Kello 16 Way muuttuu käden käänteessä aamiaispaikasta ja kahvilasta omaperäiseksi ruokaravintolaksi. Iltamyöhään saakka pöytiin kannetaan pienillä lautasilla annoksia, joiden eteen on nähty paljon vaivaa. Hintaa niillä on 6 tai 10 euroa.
Jo ensimmäinen tilaukseni tempaisi mukaansa: reilun kokoinen nautatartar, jossa oli savustettua naudan rasvaa. Rasva mehevöitti lihan, savun häivähdys oli sopivan mieto eivätkä kuusenkerkän hiputkaan hyökänneet. Päällä oli käsiteltyä lehtikaalia.
Kerrassaan mainioita olivat kunnolla paahdetut ruusukaalit, joita karhunlaukkauute ja sitruuna maustoivat. Ja kuivatuilla seljankukilla koristeltu keltajuuri, jonka ”kastikkeena” oli ankanmunan keltuainen.
Toisella käynnillä seuralaiseni oli ilmastovege, joka löysi listalta ensin yön yli kuivattuja tomaatteja, sitruunaverbenaa ja fermentoitua raparperia. Ja sitten comtéjuustoa pikkelöityjen vihreiden karviaisten kera. Ja vielä tilliöljyn maustamaa burratajuustoa kermassa.
”Mietin itse, mitä söisin kaverien kanssa iltaa istuessa. Annoksia, joista on helppo rakentaa”, Kostian sanoi. Hän mainitsi Wayn suosikikseen kermaisen oloisen kananmaksan, jota saattelevat siemenet ja kuivatut marjat. Minulle sattui lautaselle myös jäkälää.
Wayn tusina pikku annosta valmistetaan täällä omassa keittiössä. Koonsa puolesta ne käyvät suorastaan ruuasta, koska ne ovat enemmän kuin suupaloja tai edes alkupaloja.
Itse kerätyt luonnontuotteet ovat tuttuja jo Grönistä. Usein ne on säilötty talven varalle hapattamalla. Niitä on muhkeissa lasipurkeissa Wayn ikkunalaudalla ja keittiössä, jonka huiskeeseen näkee Agricolankadulta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Viinipulloja on pitkä rivi, valkoista, punaista ja oranssia.
Oranssinväriset sameahkot viinit ovat sommelierien suosiossa. Niiden valmistuksessa valkoviiniä käsitellään punaviinin tavoin ja prosessiin puututaan mahdollisimman vähän.
Jälkiruuaksi on tarjolla taidokas vehnätartaletti, jossa on tyrniä ja paahdettu marenkipäällinen. Vaihtoehto on yhtä näyttävä hunajakaramellilla glaseerattu korvapuusti. Edullisia ovat nämäkin, 3 ja 4 euroa.
Edullisistakin annoksista kertyi kahdelle yhteensä yli 80 euron lasku. Siinä oli hapanjuurileipää, kolme lautasta ruokaa kummallekin ja lasilliset oranssia kuorikontaktivalkoviiniä, täällä itävaltalainen Pittnauer Mash Pitt. Jälkiruuiksi korvapuusti ja tartaletti. Suodatinkahvia ja vihreää teetä.
Way on pelkistetty paikka. Entisestä kalliolaisesta kivijalkakaupasta on jäljellä tunnelma ja laattalattia. Kodikkuutta tuovat myös kirppiksen oloiset eripariset astiat ja aterimet. Mutta taustalla soi maailmanräppi.
Varsinkin sunnuntaina aamupäivällä paikkaan oli tungosta. Jonottajia oli yhtä paljon kuin pöytiin päässeitä. Wayllä ei ole erikseen brunssimenuta, vaan sunnuntaina voi valita leipomon tarjonnasta erilaisia lautasia. Ne rakentuvat illasta tutun hapanjuurileivän tai kerrassaan herkullisen fermentoidun perunaleivän varaan. Täydennyksenä on comté-juustoa, kinkkua, kananmunaa tai kasviksia. Hintaa 6–9 euroa. Leipien lisäksi listalta löytyy esimerkiksi spelttipuuroa ja jogurttia.
Pöytävarauksia ei oteta. Pääsyä pitkän pöydän ääreen tai viiteen kahden hengen pöytään joutuikin jonottamaan.
