House of Cards oli Netflixin ensimmäinen jättihitti, mutta nyt se on vain kohun keskelle joutunut varjo entisestä – näin sarja saa armollisen lopun viimeisellä kaudellaan

Paljon on tapahtunut reilussa viidessä vuodessa.

Se on ensimmäinen ajatus, kun House of Cards -sarjan tuttu tunnusmusiikki alkaa soida ja Robin Wrightinhttps://www.hs.fi/haku/?query=robin+wrightin näyttelemä Claire Underwood seisoo Yhdysvaltojen presidentin työhuoneessa Oval Officessa.

Kuudes kausi julkaistiin marraskuussa 2018, noin viisi ja puoli vuotta sen jälkeen, kun Netflixin tuottaman House of Cards -sarjan ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi suoratoistopalveluun.

Ilmestyessään House of Cards oli Netflixin ensimmäinen oma tv-sarja, eräänlainen vastine muun muassa HBO:n Game of Thrones -sarjan jättimäiselle suosiolle.

House of Cards myös onnistui lunastamaan kaikki ne odotukset, joita sen niskaan oli kasattu. Nerokkaasta poliittisesta draamasta tuli populaarikulttuurista kirjoittavien medioiden uutisaihe. Sarja keräsi hurjasti katsojia ympäri maailmaa ja nosti samalla Netflixin suosion aivan uudelle tasolle.

Sarjan päähahmot, Kevin Spaceynhttps://www.hs.fi/haku/?query=kevin+spaceyn näyttelemä Frank Underwood ja Robin Wrightin näyttelemä Claire Underwood olivat yhtäkkiä kaikkien huulilla.

Lisäksi Netflixin House of Cards -julkaisussa yksi asia oli toisin kuin Game of Thronesissa ja lineaarisen television hittisarjoissa. House of Cardsia ei julkaistu suoratoistopalvelussa jakso kerrallaan, vaan koko tuotantokausi julkaistiin yhdellä kertaa. Ihmisille esiteltiin niin sanottu ”binge watching”, koko sarjan katsominen alusta loppuun yhdeltä istumalta.

Nyt bingettämisestä on jo alkanut tulla uusi normaali, jota vastaan osa suoratoistopalveluista tietoisesti taistelee.

House of Cardsin suosion ansiosta myös Suomessa alettiin entistä enemmän puhua tosissaan suoratoistopalveluiden suosiosta ja siitä, voisivatko Netflixin ja HBO Nordicin kaltaiset palvelut olla vakava uhka lineaarisen televisiokanavien vankkumattomalle suosiolle.

Vielä syksyllä 2012 MTV Median silloinen toimitusjohtaja Heikki Rotkohttps://www.hs.fi/haku/?query=heikki+rotko ilmoitti, että Netflixistä ei ole minkäänlaiseksi haastajaksihttps://www.marmai.fi/uutiset/mtv-n-rotko-netflixista-ei-ole-haastajaksi-6268788.

Nyt kukaan televisiopomo ei enää sanoisi vastaavia hölmöyksiä. Tulevaisuutta on toisinaan vaikea ennustaa.

Tällä hetkellä Netflixin omien sarjojen buumille ei näy loppua. Päinvastoin, Netflix tuottaa jatkuvasti enemmän omia tv-sarjojaan ja elokuviaan. Osa on toki floppeja, mutta hätkähdyttävän moni on onnistunut nousemaan tv-maailman puheenaiheiksi.

House of Cardsia seurasivat muun muassa Orange Is the New Black, Bojack Horseman, Sense8 ja Narcos. Uusimpia hittejä ovat Chilling Adventures of Sabrina, Disenchantment ja Everything Sucks.

Suuri osa ensimmäisistä hittisarjoista on jo ehditty lopettaa uusien tieltä.

Yksi on kuitenkin vielä jäljellä. Se, mistä kaikki alkoi. House of Cards.

Suoratoistopalvelujen aikakaudella sarjojen aikajanat ovat tuntuneet lyhenevän entisestään. On toki kahdeksaan kauteen venyneen Game of Thronesin kaltaisia poikkeuksia, mutta monia suosittujakin sarjoja voidaan hyvin tehdä vain kaksi–kolme kautta.

Moni kriitikko on sitä mieltä, että se olisi ollut paras ratkaisu myös House of Cardsille.

Sarjan suurin hehkutus kesti suurin piirtein juuri kolmen kauden ajan. Sen jälkeen osa katsojista alkoi tylsistyä. Erityisesti viides kausi jäi vastaanotoltaan jo hyvin vaisuksi. House of Cards oli menettänyt asemansa Netflixin lippulaivatuotteena.

Osittain sarjan suosion laskusta voi syyttää myös tosielämää. Vuonna 2013 House of Cardsin maalailema poliittinen juonittelu ja sekoittelu tuntui vielä todella jännittävältä verrattuna siihen, millaisena oikean elämän politiikka näyttäytyi ulospäin.

Viimeistään Donald Trumpinhttps://www.hs.fi/haku/?query=donald+trumpin vaalivoiton jälkeen asetelma on kääntynyt päälaelleen. Todelliset politiikan tapahtumat ovat tuntuneet jännittävimmiltä kuin käsikirjoitetun House of Cards -maailman tapahtumat.

Asiaa ei auttanut se, että sarjan tapahtumat alkoivat joko toistaa itseään tai kääntyivät jo liian epäuskottaviksi. Sarjan tekijät eivät keksineet tapoja, joilla pärjätä tosielämän käänteille.

Varsinaisen kuoliniskun sarja näytti saavan viime syksynä.

#Metoo-liikkeen alkamisen jälkeen useat miesnäyttelijät kertoivat sarjan pääosanäyttelijän Kevin Spaceyn ahdistelleen heitä seksuaalisesti. Myös House of Cards -työryhmän jäsenet syyttivät Spaceyta seksuaalisesta ahdistelusta ja kertoivat Spaceyn myrkyttäneen työilmapiirin käytöksellään.

Netflix päätyi nopeisiin ratkaisuihin. Ensin meneillään olleen kuudennen kauden kuvaukset keskeytettiin. Sen jälkeen ilmoitettiin, että Spaceyta ei nähdä kuudennella kaudella enää ollenkaan. Netflix kertoi lopettavansa kaiken yhteistyön Spaceyn kanssa.

Sarjaa ei kuitenkaan lopetettu kuin seinään, vaikka sellaistakin ehdittiin jo pelätä.

Sen sijaan sarjan viimeiseksi jäävän kuudennen kauden ilmoitettiin rakentuvan ensisijaisesti toisen päähahmon, Robin Wrightin näyttelemän Claire Underwoodin varaan. Jo päätöskaudesta etukäteen julkaistussa trailerissa käy ilmi, että Frank Underwood on yllättäen kuollut viidennen ja kuudennen kauden välillä.


Se oli tuotantotiimiltä käytännössä ainut mahdollinen ratkaisu, vaikka samalla se tuhosi koko sarjan suurimman juonikuvion, jota oli rakennettu viiden kauden verran. On päivänselvää, että sarjan piti alun perin päättyä Frank ja Claire Underwoodin hurjaan yhteenottoon.

Koska Frank Underwoodia ei nähdä kuudennella kaudella, joutuu sarja ottamaan viimeisellä kaudellaan aivan uuden suunnan. Etukäteen moni oli silti toiveikas, koska Claire Underwoodin hahmo on noussut viiden kauden aikana jopa kiinnostavammaksi kuin alun perin valokeilassa ollut Frank Underwood.

Yksi kysymys oli silti edelleen auki. Riittäisikö edes loistavasti näyttelevän Robin Wrightin karisma pelastamaan sarjasta sen, mitä olisi pelastettavissa? Saisiko House of Cards armollisen lopun vaikeuksiensa päätteeksi?

Nyt kysymykseen on saatu vastaus. (Varoitus: juttu sisältää tästä eteenpäin merkittäviä spoilereita kuudennen kauden tapahtumista).

Ikävä kyllä vastaus ei ole kovin mairitteleva.

House of Cardsin päätöskausi on saanut suurimmassa osassa siitä kirjoitetuissa jutuissa rajua arvostelua. Yleinen mielipide on se, että päätöskausi on suurelta osin epäonnistunut. Tuohon mielipiteeseen on helppo yhtyä.

Robin Wrightia ei epäonnistumisesta voi silti syyttää.

Wright on ehdottomasti päätöskauden valovoimaisin näyttelijä, joka monin paikoin kannattelee koko sarjaa itsekseen. Samalle tasolle yltää lähinnä Michael Kellyhttps://www.hs.fi/haku/?query=michael+kelly, joka on niin ikään kuulunut ensimmäisestä kauden alusta lähtien sarjan tärkeimpiin näyttelijöihin. Kellyn roolihahmo Douglas Stamper on ollut Frank Underwoodin oikea käsi ja hoitanut Underwoodien puolesta heidän likaisen työnsä.

Koska Frank on poissa ja alkuperäinen suunnitelma Frankin ja Clairen lopullisesta välienselvittelystä on jouduttu heittämään romukoppaan, nousee päätöskauden korvaavaksi päätarinaksi Clairen ja Dougin välinen yhteenotto.

Clairen ja Dougin vihanpito onkin päätöskauden kiinnostavin juonikuvio – ja monin päätöskauden ainut osa, jolla tuntuu olevan edes mitään väliä. Kun Wright ja Kelly pääsevät näyttelemään keskenään, tuntuu tarina heräävän henkiin.

Niinpä on oikeutettua, että Clairen ja Dougin välienselvittely huipentuu viimeisen kauden viimeisen jakson viimeisessä kohtauksessa.

Tuo kohtaus on samaan aikaan loistava että ärsyttävä. Loistava siksi, että sen aivan viimeiset sekunnit tuovat kieltämättä sopivan dramaattisen ja ainakin tietyllä tavalla tyydyttävän päätöksen kaikelle sekoilulle. Sitä ennen se kuitenkin ehtii ärsyttää, koska vielä viimeisessä kohtauksessaankin sarja käsittelee epäselväksi jääneitä juonenkäänteitä, koska niitä ei ole ehditty selittää sitä ennen.

Epäselvät juonikuviot ovat erityisesti kuudennella kaudella koko House of Cardsin kirous.

Aikaisemmista tuotantokausista poiketen viimeinen kausi on vain kahdeksan jakson mittainen. Aikaisemmat kaudet ovat olleet 13-jaksoisia.

On tietynlainen saavutus, että viimeinen kausi tuntuu liian pitkältä ja samalla kuitenkin siltä, että siinä on pakko kiirehtiä oleellisten asioiden ohi. Jopa sillä tahdilla, että osa kysymyksistä tuntuu jäävän täysin auki. Se puolestaan luo vahvan tunteen siitä, että suurella osalla viimeiselle kaudelle rakennetuista juonenkäänteistä ei alun perinkään ollut mitään väliä.

Hämmästyttävän paljon asioita tapahtuu kohtausten ulkopuolella. Pahimmillaan jaksojen välissä on viikkojen – jopa kuukausien – mittaisia jaksoja, jolloin asioita on vain tapahtunut niin, ettei niitä vaivauduta selittelemään katsojalle kummemmin.

Yksi esimerkki: yhdessä välissä presidentti Claire Underwood esittää viikkokausien ajan niin masentunutta, että suurin osa amerikkalaisista ja merkittävistä poliitikoista ovat valmiita erottamaan hänet virastaan perustuslain 25. lisäyksen nojalla. Sitten Claire tekee näyttävän paluun, erottaa koko kabinettinsa – ja yhtäkkiä koko kansakunnan huoli presidentin kyvyttömyydestä on unohdettu.

Tämä on kuitenkin pientä verrattuna siihen, että suurimman osan ajasta mikään tapahtumista ei tunnu merkittävältä tai kiinnostavalta.

Kuudennelle kaudelle uusiksi päähahmoiksi tuodaan rikkaat sisarukset Annette ja Bill Shepherd (Diane Lanehttps://www.hs.fi/haku/?query=diane+lane ja Greg Kinnearhttps://www.hs.fi/haku/?query=greg+kinnear), jotka ovat Clairen ja Frankin vanhoja tuttuja, mutta yrittävät sitten kammeta Clairen kaikin tavoin pois virastaan, koska Claire ei suostu noudattamaan heidän ohjeitaan. Apua Shepherdin sisarukset saavat Clairen varapresidentiltä Mark Usherilta (Campbell Scotthttps://www.hs.fi/haku/?query=campbell+scott).

Ikävä kyllä koko Shepherdien ja Clairen välinen taistelu tuntuu väkinäiseltä tarinalta, joka ei johda missään vaiheessa mihinkään. Lopulta se sulautetaan ikään kuin osaksi Dougin ja Clairen tarinaa, jolloin se viimeistään menettää kaiken merkityksensä.

Shepherdit hahmona ovat malliesimerkkejä turhista viimeisen tuotantokauden uusista hahmoista, joihin ei ehdi luoda minkäänlaista kiintymyssuhdetta ja joissa ei ole alun alkaenkaan mitään kiinnostavaa.

Muutenkin suurin osa viimeisen kauden sivuhahmoista tuntuu lähinnä koristeelta. Aina välillä jollekin sivuhahmolle yritetään rakentaa jonkinlainen tarinantynkää, mutta useimmissa tapauksissa se haudataan ennen kuin mitään kiinnostavaa ehtii tapahtua.

Ikään kuin sarjan käsikirjoittajillakin olisi vain kiire saattaa koko homma pakettiin, mutta samalla on pitänyt keksiä kuitenkin kahdeksan jakson verran täytettyä, kun kaikkea aikaa ei voi käyttää Clairen ympärille. Juuri tämän täytesisällön ja merkityksettömyyden takia viimeinen kausi tuntuu varsinkin ensimmäisten jaksojen ajan aivan liian pitkäveteiseltä.

Harvinainen poikkeus tylsien sivuhahmojen keskellä on Venäjän presidentti Viktor Petrov (Lars Mikkelsenhttps://www.hs.fi/haku/?query=lars+mikkelsen), joka tuo sarjaan kiinnostavaa suurvaltauhittelua ja kaivattua Putin-tunnelmaa. Parin jakson verran ajan Venäjän ja Yhdysvaltojen välit tuntuvatkin sarjassa oleelliselta, mutta lopulta nekin hautautuvat kaiken muun keskelle. Lars Mikkelsen tekee silti viimeisellä kaudella roolisuorituksen, joka erottuu selvästi edukseen.

Kaikkein hämmentävintä on se, että sarjalla on viimeisellä kaudella kamala kiire tappaa lukuisia sivuhahmojaan ja heidän kuolemallaan lopettaa kiinnostavat tarinat täysin kesken. Esimerkiksi usean kauden ajan rakenneltuun, toimittaja Tom Hammerschmidtin (Boris McGiberhttps://www.hs.fi/haku/?query=boris+mcgiber) Underwood-tutkimuksiin käytetään vielä viimeiselläkin kaudella runsaasti aikaa, kunnes yhtäkkiä Hammerschmidt päätetään vain tappaa. Tutkimukset päättyvät kuin seinään. Eikä Hammerschmidt ole ainut yhtä tylyn ja mitättömältä tuntuvan kuoleman kokeva hahmo.

Pahin esimerkki turhista roolihahmoista nähdään, kun Claire erottaa koko miesvoittoisen kabinettinsa ja korvaa sen pelkästään naisista koostetulla hallituksella.

Periaatteessa teko sopii hyvin yhteen päätöskauden pääteemoista: Clairen taisteluun miesten ylivaltaa vastaan.

Feministinen ote onkin läsnä viimeisellä kaudella alusta lähtien, kun Claire kyseenalaistaa arvostelijansa kysymällä, epäilisivätkö he samalla tavalla hänen pätevyyttään, jos hän olisi mies. Ikävä kyllä sarja ei osaa repiä tästäkään herkullisesta teemasta tarpeeksi irti, vaan koko naisten ja miesten välinen kamppailu jää lopulta hyvin pinnalliseksi.

Niin pinnalliseksi, että lopulta Clairen johtamalla naishallituksella ei ole minkäänlaista virkaa kauden viimeisissä jaksoissa. Kabinetti tunnutaan unohtavan lähes täysin nimityksen jälkeen, eikä yhdelläkään sen jäsenellä ole mitään merkittävää roolia tarinassa.

Sen sijaan yhdellä hahmolla on, vaikka nimenomaan ei pitäisi olla.

Vaikka Frank Underwood on kuollut ennen kuudennen kauden tapahtumia, hämmästyttävän iso osa kaikista kuudennen kauden merkittävistä tapahtumista ja käänteistä pyörii kuitenkin Frankin ja häneen liittyvien muistojen ympärillä.

Frankia ei nähdä tai kuulla kertaakaan kauden aikana edes takaumissa, mikä lähinnä vain alleviivaa asetelman huvittavuutta.

House of Cards yrittää epätoivoisesti viimeisellä kaudella osoittaa, että se pystyy olemaan kiinnostava ilman alkuperäistä päähahmoaan ja niin tehdessä ajautuu käyttämään suuren osan ajasta sarjasta ulos kirjoitetun päähahmon käsittelyyn.

Vaikka sarjoilla ei ole muuten mitään tekemistä toistensa kanssa, mieleen tulee hieman teinidraama O.C:n viimeinen tuotantokausi. Sarjan toiseksi viimeinen kausi oli päättynyt koko sarjan rakastetuimman hahmon Marissa Cooperin kuolemaan. Marissa kirjoitettiin sarjasta ulos, koska hahmoa näytellyt Mischa Bartonhttps://www.hs.fi/haku/?query=mischa+barton ei halunnut enää olla mukana sarjassa.

Niinpä O.C:n viimeinen tuotantokausi päätyi käsittelemään lähes pelkästään Marissan kuolemaa ja sen seurauksia. Sarja ei ollut siis kokonaisuutena suurempi kuin yksi päähahmoistaan.

Viimeisen kauden perusteella näyttää siltä, että House of Cards päätyy lopulta samaan tilanteeseen. Sillä ei yksinkertaisesti ollut mitään parempaa tarinaa kerrottavana kuin se, mikä jäi Kevin Spaceyn yksityiselämän virheiden takia lopulta kertomatta loppuun.

Parasta House of Cardsin kuudennessa tuotantokaudessa on ehdottomasti se, että se on sarjan viimeinen kausi.

Vaikka kaudella on ehdottomasti hetkensä ja vaikka Robin Wright tekee parhaansa kannatellakseen sarjan tyylikkääseen loppuun, edes Wright ei voi mitään kehnolle käsinkirjoitukselle ja sekavalle tarinalle.

Silti Wrightia voidaan paljolti kiittää siitä, että sarja saa edes armollisen ja kohtuullisen tyylikkään lopun.

Nyt kun Netflixin ensimmäinen hittisarja on virallisesti päättynyt, voi suoratoistopalvelun jättituotanto keskittyä keksimään taas jotain oikeasti uutta ja innovatiivista.