Helsinki kasvoi teehifistelijöiden kantapaikaksi, jossa uusinta darjeeling-erää himoitaan kuin käsityöläisoluita – listasimme kaupungin kiinnostavimmat teehuoneet
Olemme tulleet kauaksi ajoista, jolloin tee tarkoitti kuumaa vettä ja Lipton-pussia. Itsenäistymisen aikana teen juontia karsastettiin, koska se miellettiin venäläiseksi.
Nyt.fi
Helsinki kasvoi teehifistelijöiden kantapaikaksi, jossa uusinta darjeeling-erää himoitaan kuin käsityöläisolui
Hän on vuosia puhunut teen iloista, mutta yksi asia vähän harmittaa:
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
“Suomessa teestä yhä puhutaan vähän kuin kalanmaksaöljystä.”
Ihmiset siis hänen mukaansa ohittavat teen tarjoaman nautinnon, tuoksun sekä maun ja keskittyvät turhan usein sen terveysvaikutuksiin.
Helsingissä on virkeä teekulttuuri ja hartaasti asiaan suhtautuva teenystävien joukko, jotka käyvät väsymättä kamppailua vaikkapa tällaisia ennakkoluuloja vastaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Suomalaisessa kulttuurissa kahvi dominoi, siitä ei pääse mihinkään. Keskivertokotitalous kuluttaa Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vajaan sata euroa kahviin vuodessa, teehen vain reilun kympin.
Samaan aikaan teetarjonta on Helsingissä parempaa kuin koskaan aiemmin ja uusia yrittäjiä tupsahtelee myös katukuvaan – viimeisimpinä heinäkuussa Vilhonkadulle auennut luomuteehen keskittynyt Old Tea Shop sekä Kiseleffin taloon elokuussa auennut Teesalonki.
Sjöholm on Suomen ensimmäisiä teesommeliereja, joka on vuodesta 2009 eteenpäin viinimestarin tapaan valinnut teelaaduille makupareja.
Hän on siis oiva ihminen kertomaan, mitä Helsingin teekentälle kuuluu.
“2015 luin brittilehdestä uudesta teetrendistä, jossa teen ja ruoan yhdistelmiä mietitään uudella tavalla. Ja olin että aika hienoa, tätähän me olemme Helsingissä tehneet jo hetken!”
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Sjöholm aloitti Savoyssa, minkä jälkeen hän työskenteli perinteikkäässä kahvila Ekbergissä, sitten ravintola Vinkkelissä.
Into teehen näkyy miehessä edelleen ja sommeliervaihde menee päälle hänen hörpätessä puoliksi hapetettua oolongia.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
“Ihana keskitie vihreän ja tumman teen välillä. Robusti maku, joka maanläheisesti sopii syksyyn mutta myös helteiseen kesäpäivään.”
Sjöholm laskee teekupin.
Teen juojien määrä ei hänen mukaansa ole lähtenyt korkeaan nousuun, mutta ihmisten vaatimukset teeltä ovat.
“Asiakkaita kiinnostaa yhä enemmän mistä tee tulee ja miten se on tuotettu – onko se esimerkiksi luomua.”
Oolongin höyrytessä Eerikinkadun Théhuoneessa taustalla avautuu ovi.
“Sanoisitko, että onko tämä sencha enemmän arkista vai vapaa-ajanteetä?” asiakas kysyy.
Hän on samaa mieltä Sjöholmin kanssa siitä, että teeltä vaaditaan nyt paljon.
Vuonna 2005 lokakuussa Eerikinkadulla aloittanut Théhuone on vanhin Helsingissä nykyään toimivista teepaikoista.
“Tarjolla oli pääasiassa kuumaa vettä ja Lipton-pussi”, Lindgren sanoo syyksi, miksi teekauppa piti perustaa.
Nyt Kampin alueesta, eli Annankadun, Eerikinkadun ja Fredrikinkadun muodostamasta neliöstä on tullut Helsingin teekentän keskus, jota Suomen Teen ystävät -yhdistyksessä kutsutaan “tea districtiksi”.
Teepaikat eivät vain myy teetä. Monen kaupan toimintaan kuuluu valikoima muita bisneksiä.
Demmersin liikevaihto perustuu tukkumyyntiin, maistelutilaisuuksiin ja koulutuksiin. Tilaajina ovat muun muassa ravintolat, jotka haluavat laajentaa juomavalikoimaansa. Lukuisat teekaupat tarjoavat suosittuja maisteluita ja koulutuksia teekulttuurista.
Intohimoisista teen kuluttajista kilpaillaan, eikä teeliikkeitä määrättömästi mahdu Helsinkiin, Pullinen sanoo.
Asiakkaiden määrä on kyllä vuosi vuodelta tasaisessa kasvussa, Théhuoneen Lindgren mainitsee.
Iso kohderyhmä ovat nuoret hifistelijät, jotka ovat kiinnostuneita vaikkapa käsityöläisoluista.
“Esimerkiksi kyselyitä tulee siitä, että onko darjeelingin ensisato tullut. ‘Soita heti, kun sato tulee’, pyydetään. Asialla ovat usein nuoret miehet.”
Toinen iso kohderyhmä on aktiivikäyttäjät, Pullisen mukaan “heavy userit”, joilla on suosikkilaatunsa.
“Se voi olla tietty earl grey- tai assam-laatu, joka käydään aina hakemassa.”
Miksi teestä ei ole Suomessa tullut vaikkapa kahvin veroista kansanjuomaa?
Suomalainen teekulttuuri vaikuttaa virkeältä, mutta kovin pieneltä. Etenkin, jos sitä vertaa vaikkapa naapuriin. Venäjällä kulutetaan neljänneksi eniten teetä henkilöä kohden maailmassa, kertoo Statista-tilastopalvelu.
Suomessa teetä juodaan taas vähemmän kuin vaikkapa Ruotsissa tai Norjassa.
Teen asemalle kuumien juomien hienoisessa marginaalissa täällä Suomessa on osin historiallinen selitys.
Hän esittelee sitaattia vuodelta 1864. Näin teestä kirjoitettiin Viipurissa ilmestyneessä Päivätär-lehdessä:
“Että sille meidän maassa ei anneta suurta arwoa, on luonnollista. Sitä wastaan rakastawat Wenäläiset teetä enemmän kuin mikään muu kansa ja särpiwät sitä aamusta iltaan, sekä rikkaat että köyhät.”
Suomessa taas ei mitä ilmeisimmin särwitty, ainakaan Viipurissa.
Fennomanialla oli Nihtisen mukaan osuutensa asiaan – venäläisyyttä ja sen myötä teekulttuuria karsastettiin etenkin itsenäisyyden tavoittelun myötä. Osin sen seurauksena tee jäi vähän syrjään.
Paljon on kuitenkin tapahtunut reilussa parissakymmenessä vuodessa. Teen ystävien Pirkko Arstila sanoo, että kun yhdistys perustettiin 2003, Suomessa ei ollut kuin yksi teepuoti, Turun Tee ja Mauste. Sen jälkeen alkoi buumi, ja nyt pääkaupunkiseudulla on lukuisia teepuoteja satojen teelajikkeiden valikoimilla.
Trendinä on ollut terveys, joka on siivittänyt esimerkiksi antioksidanteista tunnetun matcha-teen suosiota, sanoo Demmers Teehausin Pullinen. Hän toivoo Arstilan tavoin, että puhuttaisiin muustakin kuin terveydestä.
Sjöholmin mukaan terveys jyräsi teekeskustelussa etenkin joitakin vuosia sitten goji-marjahuuman keskellä.
“Tee on nautintoaine”, Sjöholm sanoo oolonginsa äärellä.
Sommelier Sjöholmista tuli kuin vahingossa hänen matkattuaan Aasiassa.
Hän on nyt palannut koulunpenkille opiskelemaan ympäristötieteitä. Syynä ei hänen mukaansa ole kyllästyminen teehen, vaan sen kautta syntynyt kiinnostus ympäristöasioihin.
Töissä ja opiskelijana hänen mukaansa kahviakin kuluu, mutta piristystä halutessa teelle ei ole kilpailijaa.
Ja kotona, kun hän haluaa oikein nauttia, hän murtaa teekannuunsa palasen pu’er-teekakusta, joka on hyvän viinin tapaan kypsynyt 90-luvulta lähtien. Ja nauttii siitä ajattelematta ollenkaan terveysvaikutuksia.
Seitsemän teepaikkaa Helsingissä:
Théhuone
Helsingin pitkäikäisin teehuone ja teekauppa, jolla on toimipiste myös Espoossa. Théhuone järjestää erilaisia teetilaisuuksia (25 e).
Eerikinkatu 10 (ma–pe 10–19, la 10–18), Tapionaukio 4 (ma–pe 10–20, la 9–17)
Demmers Teehaus
Annankadun Demmers Teehaus on itävaltalaisen teeyrityksen toimipiste Helsingissä.
Annankatu 13 (ma–ti 10–18, ke–pe 10–19, la 10–16)
Chaya
Kluuvin kauppakeskuksen teekauppa on erikoistunut Itä-Aasian teemakuihin, eli Taiwanin, Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean teehen.
Yliopistonkatu 6 (ma–pe 11–20, la 10–18)
Teemaa
Itä-aasialaisiin makuihin keskittynyt teehuone ja -kauppa, joka valmistaa teet gongfu-tyyliin. Järjestää teetapahtumia (alkaen 20 e).
Annankatu 19 (ma–pe 10–19, la–su 12–18)
The Ounce
Fredrikinkadun teekauppa tarjoaa aikamatkan 1800-luvun tunnelmaan. Painoyksikkönä perinteikkäästi unssi.
Fredrikinkatu 55 (ma–pe 11–20, la 11–18)
Old Tea Shop
Heinäkuussa avattu luomuteehen keskittyvä teekauppa. Järjestää keskustelutilaisuuksia, joihin on vapaa pääsy.
Vilhonkatu 4 (ma–la 11–19)
Sofia Tea – Teesalonki
Kiseleffin taloon avautui elokuussa kolme ravintolaa, joista Teesalonki tarjoilee teetä. Salonki on osa Sofia Future Farmia.
