Ivan kohtaa feminismin tosi, tosi läheltä

Yhteiskunnallisessa keskustelussa riidellään jatkuvasti feminismistä. Yksi riitelijöistä on Ivan Puopolo. Siksi päätimme lähettää hänet keskelle vihollisleiriä.

Toim. huom.

Tällä hetkellä kenties kuumimpana käytävä yhteiskunnallinen keskustelu käydään feministien ja heidän tavoitteidensa ja heitä vastustavien tahojen välillä. Keskustelu toksisesta maskuliinisuudesta, sukupuolien moninaisuuksista, seksuaalisesta häirinnästä ja miesten etuoikeutetusta asemasta myrskyää ja raivoaa laidasta toiseen, ja se purkautuu vihaisina twiitteinä, ivallisena hihittelynä ja jatkuvana toisten ohi puhumisena.

MTV:n aamutelkkarista tuttu juontaja Ivan Puopolo on ajautunut tässä keskustelussa näkyvästi sen feminismiä vastustavaan laitaan. Hän somettaa ahkerasti, arvostelee blogissaan feminismin ylilyöntejä ja kyseenalaistaa monia feminismin keskeisiä periaatteita. Puopolo on myös tieteen, evoluution ja biologian nimiin vannova lähes kaksimetrinen, karvainen ja nimestään ja maahanmuuttajataustastaan huolimatta kenties valkoisin mies tällä planeetalla.

Meillä täällä toimituksessa syntyi idea, että pyytäisimme Ivania osallistumaan feministiseen FemF 2018 -tapahtumaan Helsingissä. Kyseinen tapahtuma on varsin värikäs, ja siellä ovat lähes äärimuodossaan läsnä monet niistä ajatuksista ja käsitteistä, joista internetin loputtomissa kulttuurisodissa niin raivoisasti riidellään. Osallistumalla Ivan pystyisi ulkopuolisesta perspektiivistä kuvaamaan, miltä feminismi näyttää kun sitä menee katsomaan aivan läheltä.

Ainoa vaatimus, jonka esitimme oli että hänen täytyisi mennä tapahtumaan muunsukupuolisten, transsukupuolisten, feministien, lesbojen, homojen, rodullistettujen ja muiden vähemmistöjen keskelle avoimin mielin – rehellisenä pyrkimyksenään ymmärtää, miksi tämä kaikki on niin monelle ihmiselle niin hirveän tärkeää.

Ja tätä kaikkea siitä seurasi. Olkaa hyvä.

- Tuomas, Nyt.fi:n esimies.

Kun Rosa Parks mustana naisena kieltäytyi vuonna 1955 lainvastaisesti antamasta paikkaansa bussissa valkoiselle miehelle, tavoitteena oli saada kaikille ihmisille samat oikeudet. Yhtäläiset oikeudet olivat hänelle se juttu.

Siitä on edetty pitkä matka. Nykyfeminismi on monisäikeinen ideologia, johon liittyvät pelkän sukupuolten välisen tasa-arvon lisäksi lukemattomat muut huolet ja näkökulmat, joiden perimmäistä luonnetta yritetään ratkoa kunnioitusta herättävällä määrällä vaikeaa terminologiaa.

Karkeasti ottaen feministit itse katsovat liikkeen kehittyneen aaltoina, ja nyt USA:ssa puhutaan tuloillaan olevasta neljännestä aallosta.

Mikä nykyisin on feminismin kova ydin? Tämän haluan tietää, ja jos se jostain selviää, niin FemF 2018-tapahtumasta. Sen ohjelma on ainakin värikäs: on feminististä turvallisuuspolitiikkaa, läski ja feminismi -keskustelu, transsukupuolisten ja merenneitojen mytologialuentoja, kiinalaista feministipornoa... koko paletti tuntuu olevan läsnä.

Tapahtuma on vähän kuin feministien Suomi Areena: alan trendikkäimmät keskustelut kertaheitolla yhdessä paketissa.

Tavoitteeni on ahmia niin paljon feminismiä kuin päivän aikana ehdin. Pompin mahdollisuuksien mukaan keskustelusta toiseen ja yritän löytää feminismin ytimen.

Astun sisään tapahtuma-alueelle Sörnäisissä.

Hermostuttaa. Aistin, että muut tajuavat, mikä olen miehiäni: valkoinen keski-ikäinen hetero, joka tykkää tilastoista.

Olen sitä mieltä, että kun 99% ihmisistä jakautuu jompaankumpaan sukupuoleen, on järkevää puhua miehestä ja naisesta. Tieteen ja tilastojen näkökulmasta on harvinaista, että näin täydellisesti maailmaa kuvaava yleistys on mahdollista edes tehdä. Sukupuoli on oikein yleistysten jalometallia.

Täällä aika harva pitää sellaisesta ajattelusta.

 

Olen valkoinen, mutta olen myös hetero ja mies. Nämä kolme sektiota muodostavat kokonaispaketin, josta ei oikein sovi valittaa

Nuorisokeskus Hapen aulassa parveilee enimmäkseen parikymppisiä ihmisiä, mutta ei yhtäkään sellaista jonka minä olettaisin mieheksi. Minulle radikaali feminismi näyttäytyy joskus vihamielisenä, mutta täällä sellaisesta ei ole tietoakaan. Tapahtuma ilmoittaa hyväksyvänsä kaikki ja kaikenlaiset ihmiset. Ilmapiiri on seesteinen ja lempeä. Vaikuttaa hyvältä.

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyy keskusteluun otsikolla ”Feministinen turvallisuuspolitiikka – mitä se on?

Samalla mieleeni muistuu se tosiasia, että Feministinen puolue tosiaan on edelleenkin yksi niistä harvoista, joka Suomessa ajaa yleisen asevelvollisuuden tasa-arvoistamista.

Turvallisuuspoliittisen keskustelun yleisössä on vain kymmenisen henkeä, mutta juuri siksi tunnelma on rento ja intiimi. Panelistit höpöttelevät yleisön kanssa niitä näitä.

Keskustelijat ovat yhtä mieltä siitä, että todelliset nykypäivän uhkat – eriarvoisuus, ilmastonmuutos ja terrorismi – eivät ole sellaisia, joihin asevoimat olisivat ratkaisu.

Vasta kahdenkymmenen minuutin kohdalla tulee ensimmäistä kertaa esiin, että oikeastaan koko nykyinen asevarustelu on miesten aikaansaamaa.

Selvä piikki ja syytös! Naiset olisivat hoitaneet homman toisin.

Sitten napsahtaa pöytään myös tämän hetken ykköskäsite: toksinen maskuliinisuus. Sen arkkityypiksi nimetään Vladimir Putin.

Kaiken kaikkiaan vastakkainasettelua miesten ja naisten välillä on äärimmäisen vähän. Olen yllättynyt. Keskustelu on sivistynyttä ja diplomaattista.

Lähden kesken kaiken pois tarkoituksenani haastatella satunnaisia tapahtuman kävijöitä.

Tapaan käytävällä kaksi naista, joiden kanssa sovin haastattelusta.

Asetumme aulassa olevalle sohvalle, ja juuri kun olen käynnistämässä nauhuria, ilmaantuu paikalle kolmas henkilö. En tunne häntä, mutta hän ilmiselvästi tietää, kuka minä olen. Hän nimittäin on paikalla varoitellakseen haastateltaviani minusta. Minusta? Mitä minä olen tehnyt?

En kuule tarkasti, mistä keskustellaan, mutta ymmärrän, että hän kokee läsnäoloni ongelmaksi. Tiedustelen, mistä on kyse, jolloin hän ilmoittaa, ettei käsitä, miksi olen tilaisuudessa. Kerron olevani tekemässä juttua Nyt-liitteeseen.

Hän sanoo, ettei tila ole vuokseni turvallinen, ja kertoo olevansa ”täysin triggeröitynyt” Twitter-kommenteistani.

Triggeröityminen on alunperin post-traumaattiseen stressireaktioon liittyvä oire. Ihmiset, joilla on ollut elämässään henkisesti hirvittäviä kokemuksia, vaikkapa lapsisotilaina tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreina, saattavat myöhemmin kokea rajuja ahdistuskohtauksia uudelleen. Kohtauksen laukaisee yleensä kauheuksista muistuttava ulkopuolinen tekijä, ja tätä tapahtumien ketjua kutsutaan ”triggeröitymiseksi”.

Nykyisin termiä käytetään myös kuvaamaan sitä, kun joku menee suunniltaan jostakin itselleen epämieluisasta ajatuksesta. Amerikassa monilla yliopistoilla on otettu käyttöön niin sanotut ”trigger warningit”.

Niiden alkuperäinen funktio on ollut ymmärrettävä. Tarkoituksena on ollut varoittaa, että jollain luennolla saattaa tulla mahdollisesti ahdistavaa sisältöä ns. ”puun takaa”. Jos esimerkiksi raiskauksen uhri menee kaupunkimaantieteen luennolle, eikä hän voisi maalaisjärjellä olettaa, että luennolla käsitelläänkin puistoraiskauksia, on aiheesta ihan ystävällistä varoittaa.

Mutta sitten trigger warningeja on alkanut tulla vähän joka paikkaan vähän joka asiasta. Tätä kehitystä on kritisoinut muun muassa New Yorkin yliopiston sosiaalipsykologi Jonathan Haidt. Hänen mukaansa trigger warningeissa ei enää ole kyse suojautumisesta post-traumaattiselta stressireaktiolta, vaan varsinkin yhdysvaltalaisten yliopistojen kampuksilla niillä suojaudutaan kaikilta omien käsitysten vastaisilta argumenteilta.

 

Vakuuttelen vilpittömyyttäni, ja lopulta toinen suostuu

Haidt vertaa ihmisen ajattelua immuunipuolustukseen: jos sitä ei koskaan haasteta, se ei kehity. Trigger warningit nykymuodossaan estävät ajattelua siis kehittymästä, koska ihminen ei joudu kohtaamaan muita kuin sellaisia ajatuksia, jotka jo valmiiksi hyväksyy.

Joka tapauksessa paikalle tullut henkilö on siis ”triggeröitynyt” jostakin minun Twitter-kommentistani. En kuitenkaan saa tietää, mistä tarkalleen ottaen on kyse, koska hän kieltäytyy puhumasta kanssani. (Twitter-tilini on @ivanpuopolo, sieltä lukija voi käydä arvioimassa, mistä ehkä on kyse.)

Kun hän lopulta poistuu paikalta, tunnelma haastateltavieni kanssa on jäätynyt täysin. He ovat muuttuneet varautuneiksi ja käskevät minun lopettaa nauhoittamisen.

Kerron, että aikomukseni ei ole pilkata ketään vaan aidosti yrittää ymmärtää, miksi tapahtuma on tärkeä ja mitä feminismi heille tarkoittaa. Vakuuttelen vilpittömyyttäni, ja lopulta toinen suostuu kertomaan oman näkemyksensä.

”Mulle feminismi on ennen kaikkea intersektionaalisuutta”, sanoo Heini Salminen, sosiologian opiskelija Helsingin yliopistosta.

Karkeasti ottaen intersektionaalisen feminismin ydin on, että yhteiskunnassa on erilaisia sektioita, joista kullakin on oma asemansa vallan hierarkiassa. Ihmiset risteävät näissä sektioissa kuka milläkin tavalla. Toisista sektioista on haittaa, toisista hyötyä.

Esimerkiksi minä olen valkoinen, mutta olen myös hetero ja mies. Nämä kolme sektiota muodostavat kokonaispaketin, josta ei oikein sovi valittaa, koska tässä yhteiskunnassa helpointa on juuri kaikilla noilla kolmella ryhmällä: valkoihoisilla, heteroilla ja miessukupuolella.

Sektioita voi teoriassa olla loputon määrä, ja koska ihmiset risteävät niissä sikin sokin, ne ovat ”inter”.

Intersektionaalisuus onkin ilmiselvästi jokaisen itseään kunnioittavan feministin työkalupakin timanttiterä. Salminen menee kuitenkin jo eteenpäin. Hänen mukaansa myös intersektionaalisuudessa on ongelmia.

”Haluaisin laajentaa sitä siihen, että ei ole kategorioita vain liittyen esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai uskonnollisuuteen, vaan on myös tunteisiin tai muunlaiseen yhteisöllisyyteen pohjaavaa epätasa-arvon ja tasa-arvon kokemusta.”

Tunteisiin pohjaava epätasa-arvon kokemus… No, tämä on uutta!

Olen juuri kysymässä Salmiselta, mitä se tarkoittaa, kun paikalle saapuu kaksi järjestäjien edustajaa.

He tiedustelevat, onko kaikilla turvallinen olla.

Alkaa keskustelu, joka pyörii aluksi minuutin, pari, sitten kymmenen minuuttia ja lopulta noin vartin. Pääsemme päätteeksi yhteisymmärrykseen, että kyllä, kaikilla on turvallinen olo.

Mutta siinä vaiheessa haastateltavani ovat jo kaikonneet.

Sekavien tapahtumien vuoksi missaan rasismia ja sen torjuntaa käsittelevän workshopin, johon olin aikeissa osallistua. Järjestäjät toisaalta myös sanovat minulle, ettei minun edes olisi ollut suotavaa toimittajana siihen osallistua, koska se olisi saattanut häiritä muita osallistujia.

Myönnän, että käsitykseni feministien lempeästä suhtautumisesta kaikkiin on saanut muutamia kolhuja. Pidän silti mielessäni, että kyseessä on lopulta pieni vähemmistö ihmisiä, eikä sen perusteella tule leimata kaikkia.

Tunteisiin liittyvä epätasa-arvon kokemus jää kuitenkin häiritsemään. Mitä ihmettä se voi olla?

Sallamaari Muhonen on pitkän linjan feministi ja aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän toimi muun muassa Jyrki Kataisen hallituksessa kehitysministeri Heidi Hautalan avustajana ja on nykyisin Naisasialiitto Unionin hallituksen puheenjohtaja. Hänen mukaansa uusien näkemysten ilmaantuminen kuuluu asiaan, mutta tunteisiin pohjaavasta tasa-arvosta hän ei ole kuullut.

”En ole kuullut, mutta – kiinnostavaa! Mulle tärkeintä on se liike. Olen valmis hyväksymään, että tulee uusia näkökulmia uusien ja eritaustaisten ihmisten myötä. Olen iloinen siitä, että he liittyvät tähän liikkeeseen ja vievät sitä eteenpäin”, Muhonen sanoo.

Keskustelemme feminismistä sitä sun tätä leppoisissa tunnelmissa. Kysyn, mitä annettavaa feminismillä on miehille.

”Feminismi pyrkii siihen, että ahdistavat pakkopaitaroolitukset voidaan purkaa ihmisten ympäriltä. Miesoletetut tai muut voivat olla vapaasti omia itsejään. On vaikea kuvitella, että kulttuurista tuleva tätä on mies tai tätä on nainen -ajattelu erityisesti palvelisi ketään.”

Kerron, että en itse ole miehenä koskaan kokenut mitään painetta mihinkään suuntaan. Ehkä sitten kuulun sen suhteen vähemmistöön.

Muhonen toteaa, että voi olla, ja se on hyvä niin.

Helpottuneena keskustelumme letkeydestä suuntaan tapahtuman toiseen rakennukseen Oranssille. Siellä on alkamassa miesten feministinen workshop. Tilaisuus on ääriään myöten täynnä. Aiheena on se, miten miehet voisivat olla käyttämättä miehistä etuoikeuttaan taistelussa patriarkaattia vastaan.

Ajaudun heti ongelmiin, koska rehellisesi sanoen en koskaan ole kunnolla ymmärtänyt käsitettä ”patriarkaatti”. Patriarkaatista on niin paljon ja niin monimutkaisia määritelmiä, etten ole perillä, mitä se milloinkin tarkoittaa.

On tietenkin mahdollista, että juuri valkoisena heteromiehenä olen itse niin syvällä patriarkaatin suossa, etten näe metsää puilta. Olipa niin tai näin, en voi taistella ennen kuin tiedän tarkasti, mitä vastaan ja miksi pitäisi taistella.

Olen kyllä googlettanut, selvittänyt ja kysellyt. Useimmiten patriarkaatti määritellään ”miesten määräenemmistöksi valtapositioissa”. Eli jos Juhia on räikeästi enemmän merkittävissä viroissa kuin Pauliinoita, on kyse patriarkaatista.

Mutta määräenemmistöä ei saisi tietenkään olla myöskään toiseen suuntaan, koska sehän olisi matriarkaatti. Periaatteessa siis ainoa hyväksyttävä tilanne olisi sellainen, jossa positiot jakautuisivat sukupuolten välillä lähes tasan.

Minusta se ei kuulosta järkevältä tavoitteelta. Eikö ole tärkeintä, että kaikki saavat vapaasti osallistua kilpailuun, jossa työpaikat ja virat jakautuvat pätevimmille – olipa jako sukupuolten välillä lopulta mikä hyvänsä.

Tiedän kyllä, että patriarkaatti tarkoittaa myös salaisia, piilotettuja miehiä suosivia rakenteita. Sellaisia kuten kotihoidon tuki.

Ajatus on vähän hankala. On siis kotihoidon tuki, mikä on periaatteessa hyvä asia.

Kuitenkin, lähes puolet äideistä käyttää koko kotihoidon tukensa yhtäjaksoisesti, mistä seuraa, että töihin palatessaan heillä voi työurassaan olla vuosien katkos.

Se puolestaan on huono asia.

Etuuden nimi kyllä on lasten kotihoidon tuki, mutta todellisuudessa se on äitien kotona olemisen tuki. Näin tuesta muodostuu työmarkkinoilla haitta useimmiten naiselle, mikä vastaavasti hyödyttää muita hakijoita.

Eli pääsääntöisesti miehiä. Siis sitä patriarkaattia.

Tilanne näyttää siis päällisin puolin siltä, että kaikilla on samat mahdollisuudet osallistua työpaikoista käytävään vapaaseen kilpailuun, mutta piilossa oleva rakenteellinen ongelma vääristää tilannetta miesten eduksi. Tällaisen rakenteellisen vääristymän vastustaminen onkin aivan ymmärrettävää, mutta samalla se kuulostaa melko vähältä ollakseen se "patriarkka, jota vastaan nyt pitäisi taistella”. Tarvitaanko sitä varten todella kokonainen workshop?

Haluaisin kysyä kaikkia näitä kysymyksiä miesten feministisen workshopin vetäjältä, mutta minulla menee pupu pöksyyn.

Tunnelma workshopissa on niin uskonnollisen harras, että patriarkaatin määritelmän kyseleminen tuntuisi melkein rienaukselta. Olen sitä paitsi varma, että patriarkaatin kyseenalaistaminen olisi ainakin osasta läsnäolijoita ”turvallisen tilan rikkomista”.

 

Keskustelu polveilee panelistien omista Tinder- kokemuksista ”oikeisto-ukkelsoneille” hihittelyyn

Hermostuneet pohdintani osoittautuvat kuitenkin kokonaan turhiksi. Vetäjä ilmoittaa, että jos on miesetuoikeutettu, tulee olla hiljaa. Hän toistaa sen monta kertaa: miesetuoikeutetun tulee olla hiljaa ja kuunnella.

Ohje kuulostaa niin absurdilta, että epäilen sitä itsekin, mutta niin hän sanoo.

On myös erikseen pyydetty arvioimaan oman etuoikeutensa määrä. Olen arvioinut oman etuoikeuteni intersektionaalisilla mittareilla maksimiksi, joten en varmasti omaa puheoikeutta.

Käy ilmi, että turvallisessa tilassa etuoikeutettujen hiljaa oleminen on tärkein sääntö. Syy on ilmeisesti se, että kaikkien on turvallisesti saatava ilmaista itseään.

Ymmärrän sen oikein hyvin, mutta en ymmärrä sitä, miksi etuoikeutetun ilmaisu tekisi tilasta turvattoman. Eikö olennaista ole se, mitä sanoo, eikä kuka sanoo?

Ensi alkuun sääntö tuntuu selvältä sananvapauteni rajoittamiselta. Toisaalta jos se todella saa aikaan sen, että ihmiset jotka muuten pysyvästi vaikenisivat, alkavatkin puhua, eikö se ole vain hyvä asia? Tietenkin voi kysyä, että mitä minä sitten ylipäänsä teen tässä tilassa, mutta onhan minulla mahdollisuus kuunnella.

Päätän suhtautua vaitiolovelvollisuuteen mieluummin kohteliaana pyyntönä kuin perusoikeuksieni rajoittamisena.

Vetäjä ryhtyy esittelemään turvallisen tilan muita sääntöjä. Hän ohjeistaa, että on tärkeää, ettei kysele muilta henkilökohtaisuuksia ja on muutenkin ystävällinen.

Kuulostaa kannatettavalta. Alkaa jälleen kerran tuntua siltä, että nykyfeminismissä on usein kyse yhden viestin lähettämisestä, joka kuuluu näin: vaikka sinulla olisi mahdollisuus, älä kiusaa muita. Ajatus on lähes aina ilmaistu akateemisen koukeroisesti ja vastakkainasettelua lietsoen, mutta viime kädessä feminismin sydämessä on yritys saada ihmiset kunnioittamaan toisiaan.

Tavoite on tietenkin erinomainen, mutta riittävän pitkälle vietynä osa ihmistä kokee joutuvansa kävelemään munankuorilla. Siksi he sanovat, että eikö täällä saa enää mitään sanoa. Pitää muistaa, että kaikkien välinen kunnioitus koskee myös enemmistöjä, kuten meitä valkoisia heteromiehiä.

Koko paketissa onkin aika monta jatkuvasti liikkuvaa palaa, joten ei ihme, että pientä kitkaa on.

Seuraavaksi workshopin vetäjä ilmoittaa, että jokainen saa halutessaan kiinnittää rintaansa oman pronominin, jolla muut voivat häntä puhutella. En ole varma, ymmärsinkö täysin oikein, mutta ilmeisesti jokainen saisi halutessaan keksiä itselleen minkä tahansa kirjainten yhdistelmän.

Koska olen saanut itse postia nimellä ”Puupallo”, ajattelen hetken, että kuvaisi minua osuvasti. Päätän kuitenkin olla vitsailematta aiheella.

Pronominien valintaan liittyvä käytäntö johtuu siitä että tilaisuus on englanniksi. pronominien käytöstä väistämättä seuraisi sukupuolen olettaminen. Se ei sovi nykyisen intersektionaalisen feminismin oppeihin, joten siinä mielessä tapa on ymmärrettävä. Tämä saattaa meidän setämiesten näkökulmasta vaikuttaa koomiselta, mutta se on täyttä todellisuutta ainakin täällä olijoille.

”Ehkä teen sinusta päätelmän, kun sinua katson, että saatat olla mies, mutta ei minulla on tarvetta sitä sanoa”, sanoo Sini Kangaspeska Alakulttuurikeskus Loukosta.

Kangaspeskan mukaan kukaan ei hyödy siitä, että olettaa toisesta sukupuolen. Ajattelen salamannopeasti, että keksin sellaisia tilanteita vaikka liukuhihnalta, mutta eipä sitten tulekaan mieleen ilman, että alan näsäviisaaksi.

Toisaalta jos sukupuolisensitiivisyys on sitä, ettei kutsu toisia heidän sukupuolellaan, niin minähän täytän edellytykset kevyesti – siitäkin huolimatta, että mielessäni ronskisti yleensä oletan ihmisen edustavan jompaakumpaa.

Miesten feministiseen workshopiin tarkoitettu tila on täysin alimitoitettu. Jo kymmenen minuutin jälkeen alkaa happi loppua. Joku pyytää avaamaan ikkunan, mutta se ei syystä tai toisesta onnistu.

Vetäjä jatkaa kertomalla workshopin etenemisestä, mutta ilma on niin tunkkaista, että alkaa pyörryttää ja päätän poistua.

Kun astun ulos, tulen Oranssin suureen päätilaan. Huomaan, että siellä on meneillään paneelikeskustelu, jossa yhtenä keskustelijana on twiitistäni triggeröitynyt henkilö. He pohtivat parhaillaan sitä, miksi identiteettipolitiikka on joidenkin mielestä niin ärsyttävää.

Tilanteen ironia ei mene minulta ohi.

Eräs panelisteista uumoilee ärsyyntymisen johtuvan siitä, että valkoinen heteromies ei ole tottunut siihen, että hänen identiteettiään määritellään ulkoapäin. Se on aina ollut standardi.

Totta! Tämä on oivallus minulle. Ei viisitoista vuotta sitten missään puhuttu siitä, että valkoinen heteromies sitä tai tätä. Nyt puhutaan, ja se tekee minun identiteettini näkyväksi.

Ja jos aivan rehellinen olen, niin kyllähän se vähän korpeaa. Silloin kun puhuttiin vain homoista ja naisista, oli helppoa olla triggeröitymättä, enhän ole homo enkä nainen. Nykyisin meistä valkoisista heteromiehistä puhutaan niin paljon, että saa tehdä ihan tosissaan töitä, etteivät kortisolitasot hehku päivästä toiseen punaisella.

Jos yhteiskunnallinen keskustelu entisaikaan tuntui homoista ja naisista samalta kuin valkoisista heteromiehistä nyt, niin täytyy ihailla, että he jaksoivat sitä vuosi toisensa perään käydä.

Tämän jälkeen keskustelu polveilee panelistien omista Tinder- kokemuksista ”oikeisto-ukkelsoneille” hihittelyyn. Kyllästyn kuuntelemaan, koska tarjolla ei enää tunnu olevan sen enempää tietoa kuin oivalluksiakaan.

Astun ulos ja pyydän eräältä osallistujalta haastattelua. Hän kieltäytyy enkä ylläty. Suuri osa täällä olijoista on tavalla tai toisella marginaalissa, eivätkä he ihmeemmin halua Nyt-liitteen sivuille.

Aletaan lähestyä kovan päivän iltaa. Olen kaiken kaikkiaan osallistunut kolmeen tilaisuuteen ja yhteen triggeröitymisestä seuranneeseen välikohtaukseen.

On käynyt selväksi, että intersektionaalisuus on tällä hetkellä feminismissä se juttu. Pelkkä naisten asemasta puhuminen kalskahtaa ikävästi Rosa Parksin 50-luvulta.

Lisäksi kaikkialla korostuu yksilöllisyys.

Jokaisen tulee saada olla juuri sitä, mitä haluaa ja kaikenlaiset odotukset, tulivatpa ne mistä tahansa, täytyy purkaa. Kuulostaa utooppiselta enkä henkilökohtaisesti ole samaa mieltä projektin tarkoituksenmukaisuudesta, mutta sopii hyvin individualismia ja tunteita ihannoivaan aikaamme.

Entä se tunteisiin pohjaava epätasa-arvon kokemus? Tapahtumassa aiemmin sattuneen sekavan episodin vuoksi Heini Salminen kieltäytyi kertomasta minulle siitä lisää, mutta suostui paljastamaan, että taustalla ovat filosofi Sara Ahmed ja sukupuolentutkija Jennifer Nash. Ehkä siinä on sitten syntymässä feminismin viides aalto.

FemF jatkuu vielä iltabileillä, mutta ne tämä setämies skippaa. Kellohan on jo kuusi, se on meille myöhä.

Korjaus 27.11. kello 13.52: Toisin kuin jutussa alun perin väitettiin, Feministisen puolueen lisäksi myös esimerkiksi Piraattipuolue ja vihreät ajavat yleisen asevelvollisuuden tasa-arvoistamista.
Nyt.fi luetuimmat
  • Juuri nyt
  • Päivä
  • Viikko
  1. 1

    Verkkokauppa Asoksen epätoivoisesta joulukaupasta on tullut vaateketjujen kannalta painajaismainen näytelmä – tästä siinä on kyse

  2. 2

    Espoolaiselta ostarilta löytyy oiva japanilainen bistro, jonka udon-keitto saa kriitikolta suitsutusta

  3. 3

    #metoo on laittanut monen kunniallisenkin miehen miettimään käytöstään – mutta näillä tavoilla se on mullistanut meidän naisten elämän

  4. 4

    Tämä uusi emoji hämmentää nyt ihmisiä, koska kukaan ei tiedä, mitä sillä pitäisi oikein ilmaista

  5. 5

    Jälleen uusi yökerhomullistus Helsingissä: Stadin Tähti lopettaa vuodenvaihteessa

  6. 6

    ”Entä jos Sale twiittailisi kuin Trump?” – sometili laittaa Trumpin sanat Sauli Niinistön suuhun, tehden USA:n presidentin öykkäröinnistä näkyvämpää

  7. 7

    Menikö Hitler-Fingerpori ohi? Niin meni muiltakin – tavoitimme Pertti Jarlan, näin hän selittää

  8. 8

    Suomessa ei pysy järjissään marraskuussa ilman lentämistä – ja se on meidän parikymppisten luonnonystävien tragedia

  9. 9

    Ajattelet sosiaalista mediaa väärin, sanoo Piilaakson pioneeri – rahaa ei tehdä mainostamisella vaan käytöksemme kokonaisvaltaisella muokkaamisella

  10. 10

    Tässä ovat rivot paikannimet Suomen kartalla

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    #metoo on laittanut monen kunniallisenkin miehen miettimään käytöstään – mutta näillä tavoilla se on mullistanut meidän naisten elämän

  2. 2

    Jälleen uusi yökerhomullistus Helsingissä: Stadin Tähti lopettaa vuodenvaihteessa

  3. 3

    Verkkokauppa Asoksen epätoivoisesta joulukaupasta on tullut vaateketjujen kannalta painajaismainen näytelmä – tästä siinä on kyse

  4. 4

    ”Entä jos Sale twiittailisi kuin Trump?” – sometili laittaa Trumpin sanat Sauli Niinistön suuhun, tehden USA:n presidentin öykkäröinnistä näkyvämpää

  5. 5

    Espoolaiselta ostarilta löytyy oiva japanilainen bistro, jonka udon-keitto saa kriitikolta suitsutusta

  6. 6

    ”Jazz on jakamista ja tukemista”, totesi Vuoden 2018 jazzmuusikko – Koko Jazz Clubilla satoi palkintoja

  7. 7

    Uusi video pääsi kyseenalaiselle ykköspaikalle Youtuben inhotuimpana – vaikka kyseessä oli palvelun oma yritys iloisesti juhlistaa vuoden 2018 tapahtumia ja ihmisiä

  8. 8

    Legendaarinen yökerho Lady Moon lopettaa vuoden­vaihteessa – ravintola­maailmassa sen taival oli poikkeuksellisen pitkä

  9. 9

    Laura Huhtasaari kirjoitteli blogiinsa väitteitä islamista, sai kirjoituskiellon, samalla perussuomalaisnaiset kampanjoivat suut teipattuna – tästä kaikessa on kyse

  10. 10

    Ajattelet sosiaalista mediaa väärin, sanoo Piilaakson pioneeri – rahaa ei tehdä mainostamisella vaan käytöksemme kokonaisvaltaisella muokkaamisella

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Laura Huhtasaari kirjoitteli blogiinsa väitteitä islamista, sai kirjoituskiellon, samalla perussuomalaisnaiset kampanjoivat suut teipattuna – tästä kaikessa on kyse

  2. 2

    Uusi Harry Potter -elokuva raivostuttaa faneja, koska se paljastaa asioita, joiden ei pitänyt olla mahdollisia

  3. 3

    Helsingistä saa vihdoin kunnon pastaa – testasimme annoksen kuudessa ravintolassa, ja yksi ylsi viiteen tähteen

    Tilaajille
  4. 4

    ”Entä jos Sale twiittailisi kuin Trump?” – sometili laittaa Trumpin sanat Sauli Niinistön suuhun, tehden USA:n presidentin öykkäröinnistä näkyvämpää

  5. 5

    Angela Merkel katseli punaiselta matolta, kun lapsilukko sulki Theresa Mayn autoonsa – tämä oli paras brexit-vertauskuva ehkä ikinä

  6. 6

    #metoo on laittanut monen kunniallisenkin miehen miettimään käytöstään – mutta näillä tavoilla se on mullistanut meidän naisten elämän

  7. 7

    Aamulehden jutussa punk-yhtye ”Huorasta” sensuroitiin voimasanat bändin nimeä myöten – päätöksen takana oli piikki Suomen mediavalvojalle

  8. 8

    Nämä prinssi Harrysta ja Meghan Marklesta tehdyt ”elävät vahahahmot” vetävät sanattomaksi – ja saattavat olla upeinta taidetta koskaan

  9. 9

    Jälleen uusi yökerhomullistus Helsingissä: Stadin Tähti lopettaa vuodenvaihteessa

  10. 10

    Miss Norja esiintyi Miss Universum -kilpailussa saamenpuvussa, ja saamelaiset osoittivat suosiotaan: ”Olen erittäin ylpeä”

  11. Näytä lisää
Luetuimmat
  • Juuri nyt
  • Päivä
  • Viikko
  1. 1

    Verkkokauppa Asoksen epätoivoisesta joulukaupasta on tullut vaateketjujen kannalta painajaismainen näytelmä – tästä siinä on kyse

  2. 2

    NYT: Facebook antoi Netflixille ja Spotifylle vapaan pääsyn käyttäjien yksityis­viesteihin

  3. 3

    Uusi paljastus Facebookin tietojen­vaihdosta on kylmäävä

  4. 4

    Uutta tietoa noin 10-vuotiaan espoolaistytön epäillystä pahoinpitelystä: Väkivalloin kaadettu tyttö iski päänsä maahan, vietti yön sairaalassa

  5. 5

    ”Tämä on ainoa oikea tapa elää”, sanoo 81-vuotias Iiri Heinilä, joka teki eläkkeellä suuren elämän­muutoksen – Kolme kahdeksan­kymppistä paljastaa, mikä on pitkän iän salaisuus

    Tilaajille
  6. 6

    Tullin salainen ase: Helsinki-Vantaalle koulutetaan huippuunsa viritetty makkarakoira

  7. 7

    Helsingin oman virka­miehen kapina pysäytti home­koulun purkamisen – Apulais­pormestari hermostui: ”Pöyristyttävää”

  8. 8

    Viron poliisi otti kiinni kymmenen Danske Bankin työntekijää

  9. 9

    Haaveiletko muutosta pientalo­alueelle? THL:n ylilääkäri kehottaa harkitsemaan: ”Huonon ilman­laadun takia voi joutua infektio­kierteeseen”

  10. 10

    Viikingit kasvattivat kissoja turkiseläiminä, mutta keskiajalla kissojen koossa tapahtui poikkeuksellinen muutos

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kiina hiipii pohjoiseen, ja poromies Jussa Seurujärveä hirvittää – HS:n erikoisartikkeli kertoo, miten Aasian jätti hivuttaa valtaansa Suomeen ja mitä sen loputon raaka-ainenälkä meille tarkoittaa

    Tilaajille
  2. 2

    Punaisten hiusten syy selvisi

  3. 3

    Pako jatkunut jo kolme kuukautta: Autoilija kävi yliajamansa naisen luona ja jätti tämän suojatielle kuolemaan Tikkurilassa

  4. 4

    Helsingin oman virka­miehen kapina pysäytti home­koulun purkamisen – Apulais­pormestari hermostui: ”Pöyristyttävää”

  5. 5

    Ravintoloitsija Seppo ”Sedu” Koskinen ajoi Namuravintolan konkurssiin saadakseen verovähennyksiä – Verottajalle jäämässä 29 000 euron saatavat

  6. 6

    Äiti etsii hyväntekijää: 11-vuotiaan tytön lahjaostokset pelastuivat Espoon Sellossa

  7. 7

    Oulun seksuaalirikoksista epäilty vapautettiin vahingossa Saksassa – miehestä annettu kansainvälinen etsintäkuulutus

  8. 8

    Haaveiletko muutosta pientalo­alueelle? THL:n ylilääkäri kehottaa harkitsemaan: ”Huonon ilman­laadun takia voi joutua infektio­kierteeseen”

  9. 9

    ”Tämä on ainoa oikea tapa elää”, sanoo 81-vuotias Iiri Heinilä, joka teki eläkkeellä suuren elämän­muutoksen – Kolme kahdeksan­kymppistä paljastaa, mikä on pitkän iän salaisuus

    Tilaajille
  10. 10

    Miksi 47 uutta hävittäjää ei riitä Suomelle? Taustalla ilmasodan parvitaktiikka

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kiina hiipii pohjoiseen, ja poromies Jussa Seurujärveä hirvittää – HS:n erikoisartikkeli kertoo, miten Aasian jätti hivuttaa valtaansa Suomeen ja mitä sen loputon raaka-ainenälkä meille tarkoittaa

    Tilaajille
  2. 2

    Lääkäri Antti Heikkilän uutuus­kirja vilisee virheitä – HS pyysi asian­tuntijoita arvioimaan tekstin: ”Tällaiset väitteet voivat johtaa kuoleman­tapauksiin”, professori sanoo

    Tilaajille
  3. 3

    Kansallisbaletin Tuhkimon ylipainoiseksi puettu hahmo loukkasi Ani Kellomäkeä niin, että hän lähti esityksestä pois: ”En halunnut osallistua yhteiseen kiusaamishetkeen”

  4. 4

    Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin

  5. 5

    Laura Huhtasaari kirjoitteli blogiinsa väitteitä islamista, sai kirjoituskiellon, samalla perussuomalaisnaiset kampanjoivat suut teipattuna – tästä kaikessa on kyse

  6. 6

    Merten roskapyörteiden kunnian­himoinen puhdistus­operaatio vastatuulessa – teinin keksinnöstä löytyi kohtalokas vika

  7. 7

    Kokenut maailman­matkaaja vinkkaa kymmenen ainut­laatuista matka­elämystä – mukana myös suomalainen, unohdettu helmi

  8. 8

    Pekka Haaviston lausunto perus­suomalaisista oli viisautta, jota vihreät eivät kestä kuulla

  9. 9

    Apulaisprofessori Joy Wolframia, 29, luullaan usein assistentiksi – tosiasiassa hän on Helsingissä kasvanut huippu­tutkija, joka johtaa uraa uurtavaa syöpä­tutkimusta arvostetulla yhdysvaltalais­klinikalla

    Tilaajille
  10. 10

    Mummon autotallista löytyi autofanien sydämet särkevä, jopa sadantuhannen arvoinen yllätys

  11. Näytä lisää