Kommentti: Putouksella on nyt poikkeuksellisen vähän katsojia – syy on helppo nähdä, kun katsoo ohjelman uusimman jakson

Ensi lauantaina se hetki jälleen koittaa.

Suomalaisen tv-viihteen kestohittiohjelman Putouksen kauden viimeinen jakso ja historian kymmenennen sketsihahmokilpailun voittajan julkistaminen.

Jotain tuntuu kuitenkin puuttuvan.

Meneillään on Putouksen 10. tuotantokausi. Ilmassa pitäisi olla erityistä hekumointia, suitsutusta ja ties minkälaista tunnelmointia. Juhlahumua. Netin pitäisi olla täynnä jäljellä olevien sketsihahmojen näyttelijöiden haastatteluita.

Somen pitäisi pöhistä Putouksesta: kommenttien pitäisi olla joko ohjelman nykyistä linjaa ylistäviä tai vaihtoehtoisesti koko formaattia täysin haukkuvia. Oleellista on se, että Putouksesta puhuttaisiin mahdollisimman paljon.

Niin ei kuitenkaan ole.

Ero esimerkiksi alkuvuodesta järjestettyyn Putouksen yhdeksänteen tuotantokauteen on huima.

Kun Putouksen viime kauden finaalijakso lähestyi, netti oli täynnä hekumointia Kiti Kokkosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=kiti+kokkosen Tanhupallo-hahmosta. Hehkutuksen vaikutus näkyi myös ohjelman katsojaluvuissa. Viimeinen jakso keräsi yli 1,1 miljoonaa katsojaa. Suurin osa kauden jaksoista ylitti keskikatsojamäärällä mitattuna miljoonan. Vähitenkin katsottua jaksoa katsoi keskimäärin 849 000 henkilöä.

Tällä kaudella yksikään jakso ei ole saavuttanut edes tuota viime kauden heikointa lukemaa.

Ei ole ihme, että finaalijakson lähestyessä tuntuu, että Putouksesta on viime viikkoina puhuttu vähemmän kuin vuosiin.

Kymmenennen kauden kolme ensimmäistä jaksoa saavuttivat vielä yli 800 000 katsojan lukemat, mutta sen jälkeen alkoi kova lasku. Viime lauantaina Putousta katsoi keskimäärin 640 000 ihmistä.

Jos Putouksen kahdeksanvuotisesta historiasta haluaa löytää jakson, jossa katsojaluvut ovat vieläkin pienemmät, pitää matkata helmikuuhun 2010.

Silloin Putous oli vasta aluillaan oleva ohjelma, eikä sillä ollut ollenkaan samanlaista asemaa kuin nykyisin.

Tammikuussa 2010 alkanut ohjelman ensimmäinen tuotantokausi ei ollut vielä löytänyt täysin formaattiaan. Ensimmäisen kauden finaalia katsoi keskimäärin 607 000 ihmistä. Toiselle kaudelle tullessa ohjelmasta oli vaihdettu osa näyttelijöistä, ohjaaja ja käsikirjoittaja. Toisella kaudella ohjelma nousi jo suursuosioon, ja toisen kauden päätteeksi ohjelma saavutti ensimmäiset miljoonalukunsa.

Nyt Putous on kaukana niistä. Siksi ei ole ihme, että myös iltapäivälehdissä on ihmetelty Putouksen katsojalukujen roimaa laskua.

”Putouksen katsojaluvut sukelsivat – Ylen uutiset kiilasi viihdejätin edellehttps://www.is.fi/viihde/art-2000005906307.html”, Ilta-Sanomat uutisoi pari viikkoa sitten.

”Putouksen katsojaluvuissa karmea romahdus – neljäsosa yleisöstä kadonnuthttps://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/09e1f56a-337a-4bee-8d47-b1a9795609fb”, Iltalehti uutisoi pian perässä.

Toki on hyvä muistuttaa tietyistä realiteeteista.

Vaikka uutisissa puhutaan katsojalukujen ”karmeasta romahduksesta”, esimerkiksi viime viikolla Putous oli koko viikon kuudenneksi katsotuin ohjelma.

Edelle menivät vain Yle Uutiset, Urheiluruutu, Ylen alueelliset uutiset, Päivän Sää ja MTV3:n Seitsemän uutiset. Viihdeohjelmista lähimmäksi Putousta pääsi Aikuisen naisen joulukalenteri (keskikatsojamäärä 614 000).

Putouksen kanssa samaan aikaan lähetty Nelosen Haluatko miljonääriksi? keräsi katsojia 540 000, eli tasan 100 000 vähemmän kuin Putous.

On myös huomattava, että kuluneen syksyn viihdeohjelmien joukossa on ollut vain yksi suuri onnistuminen. Tanssii tähtien kanssa keräsi lähes joka viikko yli miljoonaa katsojaa. Muuten kaikilla muillakin ohjelmilla on ollut vaikeaa. Esimerkiksi Nelosen uutuusohjelma Gaala jäi kauas tavoitelluista katsojaluvuista.

Sitä ei voi silti kiistää, että Putouksen saama huomio on nyt pienempää kuin pitkiin aikoihin.

Monesti tv-ohjelmat keräävät juuri keväisin kovemmat katsojaluvut kuin syksyisin. Siksi voisi olla reilumpaa verrata Putousta niihin aiempiin tuotantokausiin, jolloin se esitettiin syksyllä.

Putouksen kuudes tuotantokausi järjestettiin syksyllä 2014, mutta silloinkin katsojaluvut liikkuivat 1,1 miljoonan ja hieman alle 900 000 välillä. Seuraavana syksynä järjestetty seitsemäs tuotantokausi jäi lähemmäs tämän hetkisiä katsojalukuja: parhaimmillaan ohjelmaa katsoi 897 000 ihmistä, huonoimmillaan 721 000.

On tuskin sattumaa, että juuri seitsemännen kauden jälkeen Putous jäi historiansa pisimmälle – reilun vuoden mittaiselle – tauolle. Kun ohjelma palasi televisioon välivuoden jälkeen, Jenni Kokanderiahttps://www.hs.fi/haku/?query=jenni+kokanderia lukuun ottamatta koko näyttelijätiimi oli vaihdettu. Ohjelma lähti uuteen nousuun ja saavutti jälleen miljoonan ylittävät katsojaluvut.

Juuri seitsemänteen kauteen tietyllä tavalla tiivistyy Putouksen nykytilanne.

Ohjelmasta kirjoitettiin uutisia, jossa hämmästeltiin katsojakatoa. Kausi keräsi paljon kritiikkiä. Keskeisin tuntui olleen, että ohjelma ei ollut uudistumaan tarpeeksi, vaan se oli jämähtänyt paikalleen toistamaan vanhaa juttua.

Kun Roope Salmisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=roope+salmisen juontama kahdeksas kausi alkoi talvella 2017, ohjelma tuntui nousseen uuteen loistoon. Ohjelma keräsi arvostelijoilta kehujahttps://www.hs.fi/paivanlehti/28012017/art-2000005063585.html siitä, että ohjelma oli löytänyt taas itsensä.

Kirjoitin kymmenennen kauden alussahttps://www.hs.fi/nyt/art-2000005872811.html, että nyt ohjelmalla on jälleen paikka tehdä jotain uudella tavalla.

Tälle kaudella ohjelma sai sekä uuden ohjaajan (Samuli Valkamahttps://www.hs.fi/haku/?query=samuli+valkama) että pääkäsikirjoittajan (Anna Brotkinhttps://www.hs.fi/haku/?query=anna+brotkin). Lisäksi näyttelijäkaartista vaihtui puolet. Uusina näyttelijöinä mukaan liittyivät Terhi Suorlahtihttps://www.hs.fi/haku/?query=terhi+suorlahti, Lauren Lehtinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=lauren+lehtinen, Helmi-Leena Nummelahttps://www.hs.fi/haku/?query=helmi-leena+nummela ja Christoffer Strandberghttps://www.hs.fi/haku/?query=christoffer+strandberg.

Edellytyksiä uudistukseen olisi ollut, mutta niitä ei ole onnistuttu hyödyntämään.

Se käy parhaiten ilmi katsomalla viime lauantaina esitetyn jakson.

Suurin ongelma on, että mitään suurta ongelmaa ei ole. Ei ongelmaa, eikä myöskään mitään erityisesti ilahduttavaa. Kaikki ohjelmassa nähty tuntuu siltä, että samaa on katsonut jo monen vuoden ajan.

Aluksi on improvisaatiotehtävä. Tällä kertaa näyttelijöistä kukin joutuu vuorollaan olemaan baarimikko, joka antaa laulamalla vastauksen toisen näyttelijän esittämään ongelmaan. Ongelmat on napattu sattumanvaraisesti hatusta nostamalla. Sama improvisaatiotehtävä on nähty Putouksen aiemmilla kausillakin, ja jututkin tuntuvat hämmästyttävän tutuilta.

Koko improvisaatiotehtävä tuntuu tuttuutensa vuoksi turhan tarkkaan harjoitellulta.

Improvisaatiotehtävän jälkeen on Putouksen vakio-ohjelmanumero uutiskatsaus. Kuten kaikilla aiemmillakin kausilla, uutiskatsauksen taustavitsinä on se, että uutisankkureiden välillä on kiusallista seksuaalista vetovoimaa.

Sketsihahmokilpailussa lauletaan, mikä on tuntunut olevan viime vuosina koko kilpailun suurin tarkoitus: panna näyttelijät laulamaan mahdollisimman paljon humoristisia mukaelmia hittikappaleista.

Viime vuosina erityisesti Ernest Lawsonhttps://www.hs.fi/haku/?query=ernest+lawson on tullut tunnetuksi Ansa Kynttilän ja Abdul Tuiskun kaltaisista sketsihahmoista, jotka loistavat laulunumeroillaan.

Olisi voinut luulla, että tällä kaudella nähty robottihahmo Afrobotti ei paljon laulaisi, mutta niin vain Afrobotti vetää kokonaisen kuoron kanssa laulunumeron, joka tuntuu hämmästyttävän paljon samalta kuin Ansa Kynttilän laulunumerot.

Kirsikkana kakun päällä nähdään koko ohjelman ajan hehkutettu ”hittisketsin paluu”.

Pilkunviilaajien levyraati -niminen sketsi esitettiin hieman ennen jakson loppumista. Levyraatiformaatilla ja sanojen kaksoismerkityksillä pilaileva sketsi nähtiin ensimmäisen kerran ohjelman kahdeksannella kaudella, ja sen jälkeen se on tehnyt ”odotetun paluun” sekä yhdeksännellä että kymmenennellä kaudella. Sketsin vitsit toimivat edelleen ihan hyvin, vaikka olivatkin hyvin tuttuja.

Sketsihahmokilpailussa finaaliin etenevät Mikko Penttilän Taika-Pasi, Christoffer Strandbergin Barbi de Voro ja Pilvi Hämäläisen Make-vauva. Kauden alussa ennakkosuosikiksi julistettu Timo Lavikaisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+lavikaisen Pieru on jo tippunut.

Kaikki finaaliin etenevät sketsihahmot onnistuvat kyllä naurattamaan, mutta yksikään niistä ei ole noussut silti samanlaiseksi koko perheen suosikiksi kuin esimerkiksi Tanhupallo ja Aina-Inkeri Ankeinen.

Samaa voi sanoa muutenkin ohjelman ydinporukasta. Kaikki näyttelijät suoriutuvat rooleistaan niin sketseissä kuin muissakin ohjelman kohdissa hyvin. Mitään todella säväyttävää ei ohjelmassa silti keneltäkään nähdä.

Kaikki on ”aivan hyvää”, mutta sillä ei nousta miljoona katsojaa kerääviin lukuihin. Se on ohjelman suurin ongelma tällä hetkellä. Tarvittaisiin jotain yllättävää, erikoista tai uutta. Ei pelkkää hyväksi todettujen konseptien toistamista.

Putous on kausi kaudelta tuntunut vahvemmin lähestyvän lapsikatsojiaan.

Nyt näyttää siltä, että pelkillä lasten suosiolla ei ohjelma silti pärjää. Siitä osoituksena toimii juuri se, että lähinnä lapsia viehättänyt Pieru ei pärjännyt sketsihahmokilpailussa loppuun saakka. Muidenkin pitäisi jaksaa nauraa ohjelman jutuille.

Kun Putouksen kymmenes kausi päättyy ensi lauantaina, sitä ei missään nimessä voi julistaa pettymykseksi. Ei: Putous on ollut kiistatta koko syksyn katsotuimpia viihdeohjelmia.

Vakavan pohdinnan edessä ohjelman tekijätiimi on silti. Mitä lähes 10-vuotisen ohjelman pitäisi tehdä, jotta se onnistuisi tuntumaan taas muulta kuin edellisten kausien parhaiden palojen koosteelta?

Oikaisu 5.12. kello 15:15: Kolmas finaaliin etenevä hahmo on Mikko Penttilän Taika-Pasi, ei Ernest Lawsonin Afrobotti.