Monet sortuvat Tinderissä klassiseen virheeseen, ja se pilaa treffit – Mitä jos Tinderin jälkeen tulisikin sokkotreffibuumi?

Järjestin viime viikolla kahdet sokkotreffit Instagramin avulla. Kokeilu sai yllättäviä seurauksia, sekä herätti uusia ajatuksia deittailusta.

Kaikki lähti liikkeelle tv-kuvauksista. Kuvaan tällä hetkellä tv-sarjaa, jonka yhteen jaksoon tuli saada nopealla aikataululla järjestettyä aito treffikohtaus. Hälytin apuun hyvän ystäväni, joka suostui kuvaukseen, jos hankkisin hänelle deitin. Häthätään keksin etsiä sopivaa kandidaattia Instagramista.

Julkaisin Storiesissa selostuksen tilanteesta sekä muutamia videoita, joissa kerroin ystäväni parhaista puolista. Liitin mukaan pari valokuvaa, jotka ystäväni antoi minun itsestään valita. Seuraajakuntani Instagramissa koostuu 85-prosenttisesti nuorista naisista ja ystäväni oli valmis deiteille ihmisen kuin ihmisen kanssa. Seuraajakunnasta johtuen odotimme viestejä pääasiassa naisilta, jotka ovat kiinnostuneita naisista.

Viestejä tuli kolmisenkymmentä. Deitit saatiin sovittua ja ystäväni sai seuralaisekseen ihmisen, josta hän ei etukäteen tiennyt mitään. Lounaaksi sovitut tällit venyivät pitkälle iltapäivään asti. Amorin työni sai hyväksynnän ja herätti kiinnostusta myös kuvausryhmässämme. Mukava miespuolinen kuvaajamme kysyi, voisinko järjestää myös hänelle deitit Instagramin kautta. Nyt demografiakin olisi varmaan etsinnän puolella, koska hän etsi naispuolista seuralaista.

Tein uuden treffihaun ja inboxini räjähti. Muutamassa tunnissa sain sata yhteydenottoa. Lopulta olin pakotettu laittamaan lapun luukulle ja ilmoittamaan, että teen treffivalinnan jo saapuneista viesteistä. Pelkäsin etten kykenisi kahlaamaan kaikkia halukkaita läpi.

Ja ne viestit. Ne vasta olivatkin jotain. Kuin kirjeitä, pitkiä avautumisia. Mimmit kertoivat itsestään, elämästään ja haaveistaan. Moni kertoi mitä kaunista heidän ystävänsä olivat heistä sanoneet, ja toisaalta mitä ajatuksia esittelemäni työkaveri oli heissä herättänyt. Olipa joku laskenut ala-asteen tyyliin jopa ”rakkausprosentin” itsensä ja tv-kuvaajan välille.

Moni kertoi vaikuttuneensa siitä, että deittiä etsivä työkaverini oli valmis heittäytymään höpsöön sokkotreffi-ideaan, ja näin ollen myös he olivat valmiita tekemään samoin. Seikkailunhalu heräsi ja sen myötä itsensä esitteleminen rehellisesti tuntui mahdolliselta.

Toki näitäkin viestejä oli varmasti mietitty, mutta avoimuus oli ehkä asteen helpompaa, kun viestien vastaanottaja ei ollut varsinainen kiinnostuksenkohde, vaan minä. Kerroin etsiväni sopivinta mahdollista matchia, jonka myötä kymmenissä ja kymmenissä viesteissä pyrittiin kertomaan mahdollisimman paljon päätöstä helpottavia seikkoja. Kävin monen viestittelijän kohdalla tutkailemassa myös Instagram-tilejä, mutta ne kertoivat vain murto-osan siitä, mitä naiset itse kirjoittivat minulle viesteissään.

Kenelläkään ei ollut vaatimuksia, listoja tai kysymyksiä deitille. Kaikki olivat valmiita tapaamaan puhtaalta pöydältä, minimaalisin ennakkotiedoin.

Sinkkuelämän henkeen en voinut olla pohtimatta, minkälaista deittailu olisi, jos toimisimme kuten nämä naiset?

Kriteerien ja vaatimusten sijaan he kertoivat avoimesti, mitä heillä oli mahdolliselle treffikumppanille tarjottavana. Usein deittimaailmassa liikutaan toista osapuolta koskevien listojen ja vaateiden kanssa. Omista mieltymyksistä on toki hyvä pitää kiinni, mutta voi olla hyödyllistä pohtia, mitä on itse tuomassa mahdolliseen ihmissuhteeseen. Saamieni viestien perusteella moni oli miettinyt.

Sokkotreffeissä tuntui innostavan myös mahdollisuus ennakkoluulottomaan kohtaamiseen. Viestien lähettäjät olivat kyllä nähneet muutamia kuvia ja kuulleet joitakin määreitä kavereistani, mutta kummallakin kerralla yksityiskohdat olivat minun valitsemiani. Deiteille fiksatut ystäväni taas olivat autuaan tietämättömiä siitä, kenen kanssa olin heidät yhteen laittanut.

Tinderissäkin treffit voidaan sopia vain muutaman viestin jälkeen, mutta kehnokin etsivä löytää tilin yhteyteen linkitetyn Instagram-tilin ja somestalkkaa perusteellisesti ennen kasvokkain kohtaamista. Aktiivisimmat tinderöijät tuskailevatkin usein, kuinka klassinen treffivirhe on stalkata treffikumppani puhki jo etukäteen, eli luoda omalla somekyyläyksellä toisesta niin vahvoja mielikuvia, että ekat tällit onkin taisteltava itserakennettuja oletuksia vastaan.

Ja onhan siinä jotain virkistävää. Maailmassa jossa suhteet, entiset säädöt ja työpaikat ovat kaikki jättäneet jälkensä nettiin, voisikin valita toisin. Päästäisi irti kaiken tiedon Facebookista imuttavasta Tinderistä. Algoritmeistä. Kysyisi ystävää apuun. Etsisi luvattua hahmoa Havis Amandan patsaalla. Sataisi lunta. Tapaisi tuntemattoman. Ei tietäisi toisesta eikä tulevasta.

Aika romanttista?