Juha Sipilä puhui Ylen tentissä pehmoisia velkaantumisesta ja liioitteli työmarkkinoiden surkeutta – tässä parhaat palat giffeinä

Eduskuntavaalit ovat kohta täällä!

Hallituksen kaatumisen jälkeen kaikki puolueet ehdokkaineen ovat päässeet kylänraiteille ja toreille vakuuttamaan äänestäjiä siitä, että juuri he tietävät, mitä Suomessa pitää tehdä seuraavaksi.

Samalla puolueiden puheenjohtajat osallistuvat viestimien ja etujärjestöjen puheenjohtajapaneeleihin sekä Yleisradion yksilötentteihin. Käymme läpi kaikkien puheenjohtajien yksilötentit ja tarkastamme, miten hyvin puheet pitävät paikkansa.

Keskiviikkona tentattavana oli keskustan puheenjohtaja Juha Sipilähttps://www.hs.fi/haku/?query=juha+sipila.

Tiistaina tenttivuorossa oli Kd:n Sari Essayahhttps://www.hs.fi/nyt/art-2000006041939.html, maanantaina Rkp:n Anna-Maja Henrikssonhttps://www.hs.fi/nyt/art-2000006040554.html.

Määrämittaisessa seitsemän minuutin puheessaan Sipilä maalasi itsensä valtion rakentamisen suurempaan jatkumoon, joka alkoi hänen sotaveteraani-isoisästään ja talvisodan ihmeestä ja päättyi Sipilän omiin lapsenlapsiinsa sekä työhön, jota heidän tulevaisuutensa eteen pitää (keskustan johdolla) tehdä.

Varsinaisessa tentissä Sipilä vaikutti enemmän energiseltä vaalikisaajalta kuin nujerretulta pääministeriltä. Hän listasi väkevästi hallituksensa saavutuksia työllisyyden kohentamisessa ja velkaantumisen taittamisessa.

Sote-uudistus kaatui. Sipilä kuitenkin kutsui keskustan maakuntamallia ”hyväksi ja ongelmattomaksi” ja piikitteli kokoomusta syyttämällä uudistuksen kaatumisesta valinnanvapautta. Sipilän mukaan hänen hallituksensa sai Suomen talouden kuntoon, jonka hedelmiä oppositio yrittää nyt keräillä löysillä vaalilupauksillaan.

Tentti julkaistiin myös Yle Areenassahttps://areena.yle.fi/1-4667386, josta poimimme keskeisimmät väittämät giffeiksi.

Sipilä puhui paljon taloudesta. Toisinaan sisältö oli puoliksi totta, puoliksi politiikkaa.

Sipilä: ”Talouden kivijalka on kunnossa: emme elä enää velaksi nuorten kustannuksella.”



Väite on harhaanjohtava. Valtion nettolainanoton osalta se ei pidä täysin paikkaansa, sillä Valtiokonttorin mukaan valtio ottaa tänä vuonna noin 1,7 miljardia euroa lisää velkaa vanhan päälle.

Toisaalta velan suhde bruttokansantuotteeseen on saatu pienenemään, ja viime vuonna Suomi jopa lyhensi valtionvelkaansa.

HS:n mukaan https://www.hs.fi/talous/art-2000005933840.htmlkyse oli kuitenkin ”yksittäisistä satunnaisista tekijöistä” eikä siitä, että velkaantumisen aika olisi ohi. Joka tapauksessa myös ”nuoret” lyhentävät lainoja ja maksavat niistä kertyviä korkoja pitkälle tulevaisuuteen.

Sipilä palasi velkaantumiskysymykseen pian uudestaan ja toisti jo vuosia sitten lausumansa epätotuuden.

”Se tilanne, mistä lähdettiin oli todella huono. Miljoona euroa tunnissa yötä päivää, pyhää arkea, tuli velkaa.”



Väite velkatahdista on yksinkertaistava sekä pohjimmiltaan väärin, ja sitä on käsitelty viestimissähttps://www.talouselama.fi/uutiset/itse-asiassa-valtio-velkaantuu-600-000-eurolla-tunnissa-ei-miljoonalla/4921c583-f155-3046-a78d-ef35d022410e ennenkin. Ensi kertaa väite kuultiin syyskuussa 2015, jolloin Sipilä sanoi pääministerin haastattelutunnilla valtion velkaantuneen miljoona euroa tunnissa.

Vuonna 2015 Valtiokonttori arvioi valtion nettolainanottotarpeeksi 5,3 miljardia euroa, jonka perusteella velkaantumistahti olisi ollut noin 600 000 euroa tunnissa. Vuositasolla Sipilän arvio siis heitti miljardeilla euroilla.

Myöhemmin Sipilä näytti löytäneen kultareunuksen eriarvoisuuskehityksestä.

”Siitä olen iloinen, että tuloerot eivät revenneet ja eriarvoisuus ei kasvanut eri tutkimusten mukaan.”



Väite on ainakin osin totta. Tilastokeskuksen mukaan suhteelliset tuloerot kasvoivat hieman https://www.stat.fi/til/tjkt/2017/01/tjkt_2017_01_2018-12-18_kat_001_fi.htmlvuonna 2017 ja olivat lähes samalla tasolla kuin vuosikymmenen alussa. Voi siis sanoa, että tuloerot eivät revenneet.

Eriarvoisuuden kehityksen arvioiminen on hankalampaa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sosiaalista eriarvoisuutta, joka käsittää esimerkiksi koulutuksen, tulonjaon, työllisyysmahdollisuudet ja verotuksen.

Tuoreimman sosiaalibarometrin tuloksethttps://www.soste.fi/sosiaalibaro/eriarvoisuus-ja-toimeentuloturvan-uudistaminen/ näyttävät haastavan Sipilän väittämän.

Barometrin mukaan valtaosa sosiaali- ja terveysjohtajasta, Kelan johtajista ja sosiaalityöntekijöistä arvioi, että eriarvoisuus on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Sipilä toki oli vallassa vain viimeiset neljä vuotta, mutta barometriin vastanneista enemmistö myös ajatteli, että Sipilä epäonnistui eriarvoisuuden vähentämisessä. Sipilän asettama eriarvoisuutta käsittelevä työryhmäkin mainitsi loppuraportissaanhttp://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160706/01_2018_Eriarvoisuutta%20kasittelevan%20tryn%20loppuraportti_kansilla_netti.pdf?sequence=1&isAllowed=y, että eriarvoistumiseen puuttuminen on ollut viime vuosina vaikeaa.

Sipilää tentattiin erilaisilla kysymyksillä myös työmarkkinapolitiikasta. Mitä tarkoittaa, että keskusta haluaa edistää paikallista sopimista?

”Se on oikeastaan se keskeisin elementti tässä niin sanotussa työmarkkinoiden joustavuudessa. Me ollaan 141 maan vertailussa 138:s. Tilanne on tämä”, Sipilä sanoi.

”Eli eteenpäin pitää päästä. Siinä on kaksi vaihtoehtoa: [ensinnäkin] se, että työehtosopimusten kautta lisätään paikallista sopimista esimerkiksi työaikojen suhteen.”



Vastaus on harhaanjohtava. Sipilä viitannee Maailman talousfoorumin tuoreeseen kilpailukykyraporttiinhttp://www3.weforum.org/docs/GCR2018/05FullReport/TheGlobalCompetitivenessReport2018.pdf, jonka mukaan Suomi on 140 maan vertailussa sijalla 138 palkanmuodostuksen joustavuudessa.

Sipilä kuitenkin antaa ymmärtää, että Suomi olisi rupujoukkoa työmarkkinoiden joustavuudessa, joka on pelkkiä palkkoja laajempi ja monimutkaisempi asia.

Palkanmuodostuksen joustavuus on vain yksi kriteeri tusinasta, joiden kautta raportti vertailee työmarkkinoiden kilpailukykyä. Kokonaisvertailussa Suomen työmarkkinoiden kilpailukyky yltää sijalle 19, joka on kelvollinen muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Sipilän puolustukseksi pitää kuitenkin mainita, että Suomi sijoittuu häntäpäähän useissa joustavuutta kuvaavissa kriteereissä, kuten palkkaamisen ja irtisanomisten joustoissa ja työvoiman liikkuvuudessa.

Lopuksi kaksi bonushuomiota.

Tentissä puhuttiin hiilinieluista, hakkuista ja ilmastonmuutoksesta. Sipilä pitäytyi keskustan näkemyksessä, että Suomen metsien hakkuumäärät voisi kasvattaa 80 miljoonaan kuutioon vuosittain.

Asiantuntijat ovat asiasta kuitenkin erimielisiä, ja Faktabaari totesikin https://faktabaari.fi/baaripuhetta/tiilikainen-metsi-voidaan-hakata-80-miljoonaa-kuutiota-vuodessa/viime vuonna, ettei väitettä voi todistaa oikeaksi eikä vääräksi.

Myöhemmin Sipilä asteli heikoille jäille sanoessaan, että Suomeen olisi jäänyt syntymättä 62 500 työpaikkaa työvoimapulan vuoksi.

Yle käsittelihttps://yle.fi/uutiset/3-10522427 väitteeseen liittyi epäselvyyksiä jo viime vuonna ja kirjoitti, että luvun taustalla on virheellisesti tulkittua tietoa ja yksinkertaistavia laskelmia. Ylen mukaan työvoimapulan vuoksi syntymättä jääneiden työpaikkojen määrä lienee Sipilän kertomaa pienempi.

Nyt.fi käy läpi kaikkien puheenjohtajien Ylen yksilötenteissä esittämien väittämien totuudenmukaisuuden.