”Mä yritin muuttua ja näytellä viatonta naulaa. Mutta taisin olla kaiken aikaa vasara – se joka lyö naulan sisään”, tilitti laulaja Virva Immonen https://www.hs.fi/haku/?query=virva+immonenkolmoisdraamaa Vasara-biisissään ja sai mahtavat aplodit. Vasarasta taisi muodostua hitti.
Suomen nouseva laulujazz sai uutta vahvistusta, kun Immonen julkisti Signe- ja Mine-yhtyeiden vanavedessä uuden Viba-yhtyeensä albumin sunnuntaina Kallion Tenhossa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Naulan kantaan Immonen oli osunut myös uuden yhtyeensä valinnassa.
Ensimmäisellä, vuonna 2016 julkistetulla Fly-levyllä soitti Immosen taustalla soitti virolainen yhtye. Biisit olivat lähellä perinteistä laulujazzia: taidokasta, mutta kesyä eikä erityisen erottuvaa musiikkia.
Uudella levyllä kaikki on toisin.
Ensinnäkin levyllä soittaa kolme vahvassa nousussa olevaa suomalaista muusikkoa.
Toiseksi Immonen on sanoittanut kaikki Viban biisit suomeksi, kun edellisellä levyllä kuultiin myös englantia ja jopa viroa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Hyvä päätös, sillä Immonen on mainio kirjoittaja.
Hänen tekstinsä kertovat rakkaudesta ja enimmäkseen onnettoman suhteen aiheuttamasta potutuksesta. Juuri sellaisista häilyvistä hommeleista, joissa kertoja jää yksin nuolemaan haavojaan ja ihmettelemään, mistä tässä oikein olikaan kyse.
Kolmas ja tärkein pointti on, että nyt koko yhtye ja sen jokainen instrumentti kertovat samaa tarinaa kuin teksti. Koko ilmaisu oli valjastettu kuvaamaan Immosen äkäisen ihmissuhdesoheltajan kipeän kaunista maailmaa. Ilmaisulla on yksi maali, ja ainakin Tenhossa yhtye osui nappiin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Tyyliltään Viba on sähköistä, poppia muistuttavaa laulelmaa, josta puuttuu kuitenkin popin kaavamaisuus. Se kuulosti tuoreelta ja kiinnostavalta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Tärkeässä roolissa oli Siiralan sähköbasso ja hänen käyttämänsä efektit. Yksi suosikeistani oli Kuutamo, jossa Keski-Säntti loi kosketinsoittimilla aavemaisen, pysähtyneen tunnelman toistaen Lontoon Big Benin lyöntejä muistuttaa kuviota. Saastamoisen jokainen lautasen sihahdus ja bassorummun isku olivat tarkkaan punnittuja.
Immonen käytti trendikkäästi luupperia, mutta osoitti myös, etteivät hänen skättääjän kykynsä ole minnekään kadonneet.
Ylimääräisenä kuultiin aivan tuore kappale Hiljalleen, jonka tulkinnassa Immonen tavoitti sellaisen levollisuuden ja itsevarmuuden, jota toivoisin lisää koko hänen lavaesiintymiseensä. Hän avasi vihdoin kunnolla silmänsä ja uskalsi katsoa koko ajan suoraan yleisöön.
Su 31.3. klo 20 Tenho Restobar (Helsinginkatu 15). Quu. Vapaa pääsy.
