Nyt.fi
Tutkija selvitti Suomen poliitikoiden somettamista vaalien alla – perussuomalaisten ylivoima oli mykistävää
Eduskuntavaaleja edeltäneen kahden vuoden aikana perussuomalaisilla ja heidän kärkiehdokkaillaan oli Facebookissa lähes yhtä paljon jakoja kuin kaikilla muilla puolueilla ja heidän kärkiehdokkaillaan yhteensä.
Puolue on sosiaalisessa mediassa siis jättiläinen.
Näin laski vapaa tutkija ja kirjoittaja Aleksi Knuutilahttps://www.hs.fi/haku/?query=aleksi+knuutila osana Vaalivahti-hankettahttps://www.hs.fi/teknologia/art-2000005997074.html, jossa on joukkovoimalla kerätty 13 000 mainoksen arkisto eduskuntavaaleista. Knuutila ja kumppanit tekevät arkiston ja muiden lähteiden avulla tutkimusta sosiaalisen median käytöstä eduskuntavaaleissa ja poliittisissa strategioissa.
Ensimmäinen tulos työstä oli toukokuun alkupuolella julkaistu juttu Politiikasta-verkkolehdessähttps://politiikasta.fi/narkastyksen-kone-miksi-uusoikeiston-aani-kuuluu-verkossa-muita-vahvemmin/.
Sen päähavainto: ”Sosiaalinen media on eräänlainen närkästyksen kone, joka on viritetty nostamaan esille suuttumusta tai katkeruutta herättäviä sanomia.”
Erityisen hyvin närkästyksen kone näyttää toimivan niin sanotun uusoikeiston kohdalla.
Knuutilan mielestä yleinen oikeistopopulismi-käsite ei kuvaa halla-aholaisia perussuomalaisia. Uusoikeistolla hän tarkoittaa ruotsidemokraattien ja Saksan AfD:n kaltaisia uusia eurooppalaisia liikkeitä, joissa yhdistyvät jos ei suoranainen etnonationalismi niin ainakin ”etnopluralismin kritiikki” ja libertaristinen talouspolitiikka.
”Kansainvälinen ilmiö on, että perussuomalaisten kaltaisilla uusoikeistolaisilla puolueilla on mennyt sosiaalisessa mediassa todella hyvin. Se on heille tärkeä kanava ja sitä kautta he saavat enemmän näkyvyyttä kuin muut puolueet. Ruotsissa ruotsidemokraatit on seuraajissa selvä ykkönen, Saksassa AfD, Itävallassa FPÖ”, Knuutila sanoo.
Suomessa tilanne on Knuutilan mukaan monimutkaisempi.
Perussuomalaisilla ei ole ylivoimaa seuraajissa, mutta puolueen ja somessa suosituimpien ehdokkaiden tuottama sisältö näyttää pärjäävän erinomaisesti. Viestit tuottavat paljon vuorovaikutusta ja keskustelua.
Kaiken lisäksi Knuutilan perussuomalaisille laskemat luvut ovat todennäköisesti jopa hieman alakantissa, koska puheenjohtaja Jussi Halla-ahohttps://www.hs.fi/haku/?query=jussi+halla-aho ei ole mukana. Hän ei käytä Facebookissa erillistä poliitikkosivua, vaan hoitaa politikoinnin omalta henkilökohtaiselta sivultaan. Henkilökohtaisen vaikkakin varsin julkisen profiilin tietojen käyttäminen olisi Knuutilan mukaan tutkimuseettisesti kyseenalaistahttps://etiikka.fi/tutkimusetiikka/sosiaalinen-media-ja-tutkijan-etiikka/, koska mukana saattaisi olla viestejä joita ei ole tarkoitettu julkisiksi.
Perussuomalaiset ovat siis joka tapauksessa näkyvyydeltään ylivoimaisia.
Mistä tämä johtuu? Sitä Knuutila on yrittänyt vaalien jälkeen selvittää.
”Näkökulma asian selvittämiseen lähti tunteista. Puolueiden viestit eivät eroa pelkästään asiasisällön puolesta, vaan ne pyrkivät synnyttämään erilaisia tunnelatauksia. Nämä myös selittävät osin, miksi toiset saavat viestinsä niin hyvin läpi sosiaalisessa mediassa.”
Facebookissa on ollut mahdollista reagoida viesteihin tykkäyksen lisäksi viidellä erilaisella emojilla helmikuusta 2016 lähtien. Suomeksi reaktioiden nimet ovat ”ihastu”, ”haha”, ”wau”, ”surullinen” ja ”vihainen”.
Reaktiot eivät varmasti vastaa täysin erilaisten poliittisten viestien herättämiä tunteita, mutta niiden avulla voi Knuutilan mukaan vertailla poliittisia toimijoita ja tulkita taistelua suosiosta.
Facebookia käytti viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla päivittäin 2,3 miljoonaa suomalaistahttps://www.hs.fi/teknologia/art-2000005814166.html. Se on sosiaalisen median alustoista selvästi suosituin.
Yllä olevassa tilastossa kaikkien 1.2.2017–14.4.2019 julkaistujen viestien saamat reaktiot on laskettu yhteen. Toisin sanoen muutamat kymmenet erityisen suositut julkaisut vaikuttavat kokonaistilanteeseen paljon.
Kuitenkin ne julkaisut, jotka saavat paljon tunnereaktioita, synnyttävät useimmiten myös paljon suuttumusta, ja havainto pätee muissakin kuin erityisen suosituissa julkaisuissa, Knuutila sanoo.
Kokoomus näytti absoluuttisilla luvuilla laskettuna herättävän eniten naurureaktioita.
”Nauru liittyy usein pilkkaan. Kokoomus oli ikään kuin naurun kohteena, vaikka tämä ei ollut heidän tarkoituksensa”, Knuutila sanoo.
Myös keskusta sai eniten naurureaktioita.
Sdp sai eniten ihastumisreaktioita.
Vihreät näytti Knuutilan mukaan empaattisimmilta, heidän saamistaan reaktioista 25 prosenttia oli surullisia. Samalla vihreät sai aineistossa toiseksi eniten ihastumisreaktioita.
Perussuomalaiset saivat selvästi eniten vihareaktioita. Ainoana puolueena heidän viesteilleen annetuista reaktioista yli puoluet oli vihanaamaa. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita että vihaisuus olisi kohdistunut perussuomalaisiin – vaikka sekin on mahdollista – vaan esimerkiksi sitä että heidän jakamansa kuva, linkki, tarina tai muu väite on saanut ihmiset ilmaisemaan tuohtumustaan.
Myös vasemmistoliiton viestien reaktioissa suuttumus erottui muista selvästi.
Samaan aikaan vasemmistoliiton viestejä jaettiin ylivoimaisesti muita puolueita enemmän lukuun ottamatta perussuomalaisia, jotka olivat siis omassa luokassaan.
Eniten vihaisia reaktioita keränneiden puolueiden viestit siis myös levisivät pisimmälle.
Jos puolueita verrataan yksittäisten julkaisujen keskiarvojen perusteella, erot ovat pienempiä mutta samansuuntaisia kuin absoluuttisissa reaktiomäärissä. Perussuomalaiset on tällä tavalla mitattuna ainoa puolue, jonka viestien reaktioissa on enemmän suuttumusta kuin ihastusta.
Analyysin perusteella suuttumus ja suuret jakomäärät kulkevat järjestelmällisesti käsi kädessä. Ja toisin päin: jos Facebook-sivu ei herätä merkittävää suuttumusta, sillä ei ole myöskään merkittävää suosiota.
”Yksi selitys on, että suuttumus on aktiivinen tunne. Ilosta ihmiset saattavat lyhyesti hymähtää, mutta toiminta, muille kertomisen pakko ja vaiva sen eteen, vaatii aktivoivan reaktion”, Knuutila sanoo.
Useamman tutkimuksen mukaan erityisesti suuttumus ja pelko saavat ihmiset huomioimaan kampanjan viestinnän paremminhttps://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/08838151.2018.1523169, muistamaan viestit paremminhttps://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/j.1467-9221.2008.00625.x ja vaivautuvan äänestämään todennäköisemminhttps://www.jstor.org/stable/10.1017/s0022381610000939?seq=1#page_scan_tab_contents.
Selitys liittyy siis osin inhimillisiin reaktioihin.
Asiassa on kuitenkin myös tekninen puoli.
”Facebookin algoritmit havaitsevat, minkätyyppiset viestit saavat ihmiset liikkeelle ja synnyttävät reaktioita. Näitä algoritmit nostavat esille ja sitä kautta varmistavat, että viestit näkyvät suuremmalle määrälle ihmisiä”, Knuutila sanoo.
Facebook muutti käyttäjien uutisvirtaa vuoden 2018 alussahttps://www.hs.fi/teknologia/art-2000005521464.html. Uutisvirrassa pitäisi nykyisin näkyä enemmän kaverien ja omien yhteisöjen päivityksiä, vähemmän erilaisten sivujen viestejä ja uutisia. Mark Zuckerberginhttps://www.hs.fi/haku/?query=mark+zuckerbergin mukaan tavoitteena muutoksessa oli, että vuorovaikutus ja nimenomaan ”merkityksellinen” vuorovaikutus kasvaisi ja että Facebookissa käytetty aika ei menisi hukkaan vaan olisi arvokasta (”well spent”).
Tilastojen mukaanhttp://go.newswhip.com/2019_03-FacebookPublishing_LP.html ainakin englanninkielisiin julkaisuihin sitoutuminen (tykkäykset, jaot ja reaktiot) on lisääntynyt, mutta on avoin kysymys, onko käytetty aika arvokasta. Näyttää siltä, että algoritmit ovat nostaneet erimielisyyttä aiheuttavien julkaisujen näkyvyyttä, suosituimmissa julkaisuissa politiikka jyllää ja että suosituin reaktio menestyneimmissä julkaisuissa on suuttumus.
Knuutila kutsuu Facebookin nykyistä inkarnaatiota närkästyksen koneeksi. Algoritmit suosivat närkästyksen synnyttävää sisältöä. Tutkijan kannalta mielenkiintoista on, että kun algoritmit kerran suosivat tietynlaisia tunteita, ne suosivat myös tietynlaisia poliittisia tyylejä ja toimijoita.
”Näyttää, että perussuomalaisten politiikan tyyli ja sisältö on sellaista, jota somen konelogiikka tahattomasti vahvistaa.”
Perussuomalaiset muistuttaa nykyisin paljon monia muita eurooppalaisia uusoikeistopuolueita tai oikeistoradikaaleja. Samalla muukalaisvastainen ja salaliittoihin viittaava kuvasto on siirtynyt puolueen reunamilta keskeiseksi osaksi viestintää, Knuutila sanoo.
Knuutila sanoo yllättyneensä, miten erilainen kuva puolueesta syntyy sosiaalisen median viestien kautta verrattuna uutislähteisiin.
”Siellä puhuttiin esimerkiksi näistä traagisista Oulun seksuaalirikosepäilyistä hirveän pitkään ja viestittiin tosi hartaasti. Maahanmuuttajien rikokset ovat tosi vahvasti framilla siellä.”
Knuutilan mukaan viestit esitettiin usein niin, että jotain hirveää on tapahtunut ja media ei halua asiasta kertoa, että nyt kerrotaan totuus, jota valtamedia yrittää hyssytellä.
”Tämä on myös yksi resepti, joka toimii someympäristössä. Väitetään, että asiaa yritetään peitellä, mutta täältä pystyt lukemaan totuuden”, Knuutila sanoo.
”Voisi myös perustellusti sanoa, että tämä resepti on aika vaarallinen, kun se heikentää luottamusta instituutioihin. Ja tätä käytetään tehokkaasti perussuomalaisten someviestinnässä.”
Salaliitto. Toimii somessa.
Salaliitot ja muukalaisvastaisuus kiteytyivät perussuomalaisten eduskuntavaalivideolla. Mikä ikinä videon varsinainen viesti olikaan, yksi asia on varma: video kannusti närkästymään.
Yleisradio julkaisi videosta tutkijoiden analyysinhttps://yle.fi/uutiset/3-10709338 sen jälkeen, kun videon aiheuttama närkästys oli levinnyt sosiaalisesta mediasta myös suomalaisten viestinten uutisiin. Haastatellun populismin tutkijan Tuukka Ylä-Anttilanhttps://www.hs.fi/haku/?query=tuukka+yla-anttilan mukaan videota ensimmäisenä levittäneet poliittiset vastustajat tekivät videosta puhuessaan perussuomalaisten vaalityötä.
Vastakkainasettelua ja poliittisten vastustajien reaktioita videolla mitä todennäköisimmin myös haettiin, sanoi Ylä-Anttila Ylelle, ja sanoo myös Knuutila.
Kun varsinkin Twitterissä kyseenalaistettiin, miksi Finnkino näyttää perussuomalaisten vaalivideon traileria, ja Finnkino vastasi 25. maaliskuuta, että kampanja päättyy seuraavana päivänä, asia levisi lopulta kaikkiin suurimpiin suomalaisviestimiin. Ainakin Helsingin Sanomat ja Yle uutisoivat ensin virheellisesti, että Finnkino keskeyttäisi trailerin esittämisen. Tosiasiassa kampanja oli päättymässä joka tapauksessa.
Jo sitä ennen videosta oli kirjoitettu esimerkiksi Iltalehdessähttps://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ae2f2a82-ddce-4f9b-8d36-a9f55c846cde, jossa toimittaja Lauri Nurmihttps://www.hs.fi/haku/?query=lauri+nurmi yhdisti ulkoministeri Timo Soiniinhttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+soiniin kohdistuneen päällekäyntiyrityksen ja videon väkivalta- ja salaliittokuvaston.
Mutta videohan on fiktiota, perussuomalaiset vastasivat.
Niinpä niin, joka tapauksessa video sai jatkuvasti lisää ilmaista mainosta.
Nytin tietojen mukaan ainakin Ylen toimituksessa käytiin keskustelua siitä, tuleeko videosta kirjoittaa yhtään juttua. Video oli somessa puheenaihe, kyllä, mutta samalla se on selvä provokaatio. Miksi tarttua siihen?
Närkästyksen kone voitti, ja somejulkisuus siivilöityi viestimiin.
Puolue on sosiaalisessa mediassa siis jättiläinen.
Näin laski vapaa tutkija ja kirjoittaja Aleksi Knuutilahttps://www.hs.fi/haku/?query=aleksi+knuutila osana Vaalivahti-hankettahttps://www.hs.fi/teknologia/art-2000005997074.html, jossa on joukkovoimalla kerätty 13 000 mainoksen arkisto eduskuntavaaleista. Knuutila ja kumppanit tekevät arkiston ja muiden lähteiden avulla tutkimusta sosiaalisen median käytöstä eduskuntavaaleissa ja poliittisissa strategioissa.
Ensimmäinen tulos työstä oli toukokuun alkupuolella julkaistu juttu Politiikasta-verkkolehdessähttps://politiikasta.fi/narkastyksen-kone-miksi-uusoikeiston-aani-kuuluu-verkossa-muita-vahvemmin/.
Sen päähavainto: ”Sosiaalinen media on eräänlainen närkästyksen kone, joka on viritetty nostamaan esille suuttumusta tai katkeruutta herättäviä sanomia.”
Erityisen hyvin närkästyksen kone näyttää toimivan niin sanotun uusoikeiston kohdalla.
Knuutilan mielestä yleinen oikeistopopulismi-käsite ei kuvaa halla-aholaisia perussuomalaisia. Uusoikeistolla hän tarkoittaa ruotsidemokraattien ja Saksan AfD:n kaltaisia uusia eurooppalaisia liikkeitä, joissa yhdistyvät jos ei suoranainen etnonationalismi niin ainakin ”etnopluralismin kritiikki” ja libertaristinen talouspolitiikka.
”Kansainvälinen ilmiö on, että perussuomalaisten kaltaisilla uusoikeistolaisilla puolueilla on mennyt sosiaalisessa mediassa todella hyvin. Se on heille tärkeä kanava ja sitä kautta he saavat enemmän näkyvyyttä kuin muut puolueet. Ruotsissa ruotsidemokraatit on seuraajissa selvä ykkönen, Saksassa AfD, Itävallassa FPÖ”, Knuutila sanoo.
Suomessa tilanne on Knuutilan mukaan monimutkaisempi.
Perussuomalaisilla ei ole ylivoimaa seuraajissa, mutta puolueen ja somessa suosituimpien ehdokkaiden tuottama sisältö näyttää pärjäävän erinomaisesti. Viestit tuottavat paljon vuorovaikutusta ja keskustelua.
Kaiken lisäksi Knuutilan perussuomalaisille laskemat luvut ovat todennäköisesti jopa hieman alakantissa, koska puheenjohtaja Jussi Halla-ahohttps://www.hs.fi/haku/?query=jussi+halla-aho ei ole mukana. Hän ei käytä Facebookissa erillistä poliitikkosivua, vaan hoitaa politikoinnin omalta henkilökohtaiselta sivultaan. Henkilökohtaisen vaikkakin varsin julkisen profiilin tietojen käyttäminen olisi Knuutilan mukaan tutkimuseettisesti kyseenalaistahttps://etiikka.fi/tutkimusetiikka/sosiaalinen-media-ja-tutkijan-etiikka/, koska mukana saattaisi olla viestejä joita ei ole tarkoitettu julkisiksi.
Perussuomalaiset ovat siis joka tapauksessa näkyvyydeltään ylivoimaisia.
Mistä tämä johtuu? Sitä Knuutila on yrittänyt vaalien jälkeen selvittää.
”Näkökulma asian selvittämiseen lähti tunteista. Puolueiden viestit eivät eroa pelkästään asiasisällön puolesta, vaan ne pyrkivät synnyttämään erilaisia tunnelatauksia. Nämä myös selittävät osin, miksi toiset saavat viestinsä niin hyvin läpi sosiaalisessa mediassa.”
Facebookissa on ollut mahdollista reagoida viesteihin tykkäyksen lisäksi viidellä erilaisella emojilla helmikuusta 2016 lähtien. Suomeksi reaktioiden nimet ovat ”ihastu”, ”haha”, ”wau”, ”surullinen” ja ”vihainen”.
Reaktiot eivät varmasti vastaa täysin erilaisten poliittisten viestien herättämiä tunteita, mutta niiden avulla voi Knuutilan mukaan vertailla poliittisia toimijoita ja tulkita taistelua suosiosta.
Facebookia käytti viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla päivittäin 2,3 miljoonaa suomalaistahttps://www.hs.fi/teknologia/art-2000005814166.html. Se on sosiaalisen median alustoista selvästi suosituin.
Yllä olevassa tilastossa kaikkien 1.2.2017–14.4.2019 julkaistujen viestien saamat reaktiot on laskettu yhteen. Toisin sanoen muutamat kymmenet erityisen suositut julkaisut vaikuttavat kokonaistilanteeseen paljon.
Kuitenkin ne julkaisut, jotka saavat paljon tunnereaktioita, synnyttävät useimmiten myös paljon suuttumusta, ja havainto pätee muissakin kuin erityisen suosituissa julkaisuissa, Knuutila sanoo.
Kokoomus näytti absoluuttisilla luvuilla laskettuna herättävän eniten naurureaktioita.
”Nauru liittyy usein pilkkaan. Kokoomus oli ikään kuin naurun kohteena, vaikka tämä ei ollut heidän tarkoituksensa”, Knuutila sanoo.
Myös keskusta sai eniten naurureaktioita.
Sdp sai eniten ihastumisreaktioita.
Vihreät näytti Knuutilan mukaan empaattisimmilta, heidän saamistaan reaktioista 25 prosenttia oli surullisia. Samalla vihreät sai aineistossa toiseksi eniten ihastumisreaktioita.
Perussuomalaiset saivat selvästi eniten vihareaktioita. Ainoana puolueena heidän viesteilleen annetuista reaktioista yli puoluet oli vihanaamaa. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita että vihaisuus olisi kohdistunut perussuomalaisiin – vaikka sekin on mahdollista – vaan esimerkiksi sitä että heidän jakamansa kuva, linkki, tarina tai muu väite on saanut ihmiset ilmaisemaan tuohtumustaan.
Myös vasemmistoliiton viestien reaktioissa suuttumus erottui muista selvästi.
Samaan aikaan vasemmistoliiton viestejä jaettiin ylivoimaisesti muita puolueita enemmän lukuun ottamatta perussuomalaisia, jotka olivat siis omassa luokassaan.
Eniten vihaisia reaktioita keränneiden puolueiden viestit siis myös levisivät pisimmälle.
Jos puolueita verrataan yksittäisten julkaisujen keskiarvojen perusteella, erot ovat pienempiä mutta samansuuntaisia kuin absoluuttisissa reaktiomäärissä. Perussuomalaiset on tällä tavalla mitattuna ainoa puolue, jonka viestien reaktioissa on enemmän suuttumusta kuin ihastusta.
Analyysin perusteella suuttumus ja suuret jakomäärät kulkevat järjestelmällisesti käsi kädessä. Ja toisin päin: jos Facebook-sivu ei herätä merkittävää suuttumusta, sillä ei ole myöskään merkittävää suosiota.
”Yksi selitys on, että suuttumus on aktiivinen tunne. Ilosta ihmiset saattavat lyhyesti hymähtää, mutta toiminta, muille kertomisen pakko ja vaiva sen eteen, vaatii aktivoivan reaktion”, Knuutila sanoo.
Useamman tutkimuksen mukaan erityisesti suuttumus ja pelko saavat ihmiset huomioimaan kampanjan viestinnän paremminhttps://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/08838151.2018.1523169, muistamaan viestit paremminhttps://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/j.1467-9221.2008.00625.x ja vaivautuvan äänestämään todennäköisemminhttps://www.jstor.org/stable/10.1017/s0022381610000939?seq=1#page_scan_tab_contents.
Selitys liittyy siis osin inhimillisiin reaktioihin.
Asiassa on kuitenkin myös tekninen puoli.
”Facebookin algoritmit havaitsevat, minkätyyppiset viestit saavat ihmiset liikkeelle ja synnyttävät reaktioita. Näitä algoritmit nostavat esille ja sitä kautta varmistavat, että viestit näkyvät suuremmalle määrälle ihmisiä”, Knuutila sanoo.
Facebook muutti käyttäjien uutisvirtaa vuoden 2018 alussahttps://www.hs.fi/teknologia/art-2000005521464.html. Uutisvirrassa pitäisi nykyisin näkyä enemmän kaverien ja omien yhteisöjen päivityksiä, vähemmän erilaisten sivujen viestejä ja uutisia. Mark Zuckerberginhttps://www.hs.fi/haku/?query=mark+zuckerbergin mukaan tavoitteena muutoksessa oli, että vuorovaikutus ja nimenomaan ”merkityksellinen” vuorovaikutus kasvaisi ja että Facebookissa käytetty aika ei menisi hukkaan vaan olisi arvokasta (”well spent”).
Tilastojen mukaanhttp://go.newswhip.com/2019_03-FacebookPublishing_LP.html ainakin englanninkielisiin julkaisuihin sitoutuminen (tykkäykset, jaot ja reaktiot) on lisääntynyt, mutta on avoin kysymys, onko käytetty aika arvokasta. Näyttää siltä, että algoritmit ovat nostaneet erimielisyyttä aiheuttavien julkaisujen näkyvyyttä, suosituimmissa julkaisuissa politiikka jyllää ja että suosituin reaktio menestyneimmissä julkaisuissa on suuttumus.
Knuutila kutsuu Facebookin nykyistä inkarnaatiota närkästyksen koneeksi. Algoritmit suosivat närkästyksen synnyttävää sisältöä. Tutkijan kannalta mielenkiintoista on, että kun algoritmit kerran suosivat tietynlaisia tunteita, ne suosivat myös tietynlaisia poliittisia tyylejä ja toimijoita.
”Näyttää, että perussuomalaisten politiikan tyyli ja sisältö on sellaista, jota somen konelogiikka tahattomasti vahvistaa.”
Perussuomalaiset muistuttaa nykyisin paljon monia muita eurooppalaisia uusoikeistopuolueita tai oikeistoradikaaleja. Samalla muukalaisvastainen ja salaliittoihin viittaava kuvasto on siirtynyt puolueen reunamilta keskeiseksi osaksi viestintää, Knuutila sanoo.
Knuutila sanoo yllättyneensä, miten erilainen kuva puolueesta syntyy sosiaalisen median viestien kautta verrattuna uutislähteisiin.
”Siellä puhuttiin esimerkiksi näistä traagisista Oulun seksuaalirikosepäilyistä hirveän pitkään ja viestittiin tosi hartaasti. Maahanmuuttajien rikokset ovat tosi vahvasti framilla siellä.”
Knuutilan mukaan viestit esitettiin usein niin, että jotain hirveää on tapahtunut ja media ei halua asiasta kertoa, että nyt kerrotaan totuus, jota valtamedia yrittää hyssytellä.
”Tämä on myös yksi resepti, joka toimii someympäristössä. Väitetään, että asiaa yritetään peitellä, mutta täältä pystyt lukemaan totuuden”, Knuutila sanoo.
”Voisi myös perustellusti sanoa, että tämä resepti on aika vaarallinen, kun se heikentää luottamusta instituutioihin. Ja tätä käytetään tehokkaasti perussuomalaisten someviestinnässä.”
Salaliitto. Toimii somessa.
Salaliitot ja muukalaisvastaisuus kiteytyivät perussuomalaisten eduskuntavaalivideolla. Mikä ikinä videon varsinainen viesti olikaan, yksi asia on varma: video kannusti närkästymään.
Yleisradio julkaisi videosta tutkijoiden analyysinhttps://yle.fi/uutiset/3-10709338 sen jälkeen, kun videon aiheuttama närkästys oli levinnyt sosiaalisesta mediasta myös suomalaisten viestinten uutisiin. Haastatellun populismin tutkijan Tuukka Ylä-Anttilanhttps://www.hs.fi/haku/?query=tuukka+yla-anttilan mukaan videota ensimmäisenä levittäneet poliittiset vastustajat tekivät videosta puhuessaan perussuomalaisten vaalityötä.
Vastakkainasettelua ja poliittisten vastustajien reaktioita videolla mitä todennäköisimmin myös haettiin, sanoi Ylä-Anttila Ylelle, ja sanoo myös Knuutila.
Kun varsinkin Twitterissä kyseenalaistettiin, miksi Finnkino näyttää perussuomalaisten vaalivideon traileria, ja Finnkino vastasi 25. maaliskuuta, että kampanja päättyy seuraavana päivänä, asia levisi lopulta kaikkiin suurimpiin suomalaisviestimiin. Ainakin Helsingin Sanomat ja Yle uutisoivat ensin virheellisesti, että Finnkino keskeyttäisi trailerin esittämisen. Tosiasiassa kampanja oli päättymässä joka tapauksessa.
Jo sitä ennen videosta oli kirjoitettu esimerkiksi Iltalehdessähttps://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ae2f2a82-ddce-4f9b-8d36-a9f55c846cde, jossa toimittaja Lauri Nurmihttps://www.hs.fi/haku/?query=lauri+nurmi yhdisti ulkoministeri Timo Soiniinhttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+soiniin kohdistuneen päällekäyntiyrityksen ja videon väkivalta- ja salaliittokuvaston.
Mutta videohan on fiktiota, perussuomalaiset vastasivat.
Niinpä niin, joka tapauksessa video sai jatkuvasti lisää ilmaista mainosta.
Nytin tietojen mukaan ainakin Ylen toimituksessa käytiin keskustelua siitä, tuleeko videosta kirjoittaa yhtään juttua. Video oli somessa puheenaihe, kyllä, mutta samalla se on selvä provokaatio. Miksi tarttua siihen?
Närkästyksen kone voitti, ja somejulkisuus siivilöityi viestimiin.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Sosiaalinen media Seuraa
- Internet Seuraa
- Jussi Halla-aho Seuraa
- Politiikka Seuraa
- Pekka Torvinen Seuraa
