Kalaravintola Bassin runsas äyriäisvati teki vaikutuksen, mutta lounas jäi yhdentekeväksi

Bassi

★★★

Missä? Eteläesplanadi 22, p. 010 315 3026, bassihelsinki.fi.

Koska? Katutason bistro ja viinibaari ma–pe 11–24 ja la 12–23. Yläkerta ma–la 16–24.

Paljonko? Alkuruoat 11,50–15 e, pääruoat 16–28 e, äyriäisvati 45/69 e ja jälkiruoat 9–10 e. Bistrolistan annokset 2,50–28 e. Bistrolounas 12,50–17 e ja yläkerran lounasmenu 26/29 e.

Esteetön? Ei.

Helsingin keskustaan on perustettu uusi kalaravintola, ja se on tietysti mukava uutinen.

Eteläesplanadilla aloittaneen paikan nimi on Bassi, ja mukavaa on myös se, että se mainostaa näyttävästi tarjoavansa äyriäsvatia, tuota laivoilta tuttua yltäkylläisyyden symbolia.

Bassia pyörittää turkulainen ravintola-alan yritys Manu Events, ja konseptia on ehditty hioa jo vuoden verran Turun keskustassa sijaitsevassa Bassissa. Huhujen mukaan äyriäisvati on noussut Aurajoen rannalla jonkinmoiseksi hitiksi.

Mutta aloitetaan lounaasta.

Siitä ei tosin ole kovin paljon muuta tärkeää kerrottavaa kuin se, että tarjolla on joka päivä ostereita. Arviolounaalla listalla on myös jokirapusalaatti, fish and chips ja pasta carbonara.

Ranskalaiset fine de claire -osterit ovat raikkaita ja jänteviä. Keittiössä on hutiloitu, sillä nilviäistä hörpätessään saa suuhunsa muutamia kuorenmuruja. Mutta maussa ei ole valittamista.

Fish and chipsissä kala on onnistunut mukiinmenevästi. Panerointi on napakka ja turskafilee mehevä. Perunoista puuttuu rapeus, ja annos olisi kaivannut remouladekastikkeen lisäksi perinteistä viinietikkaa, joka leikkaa rasvaisuutta.

Pasta-annos puolestaan kuuluu lounasannosten sakeaan syö ja unohda -kategoriaan.

Lounaan nauttimiseen kuluu reilusti yli tunti, mikä saattaa monesta kiireisestä asiakkaasta tuntua pitkältä ajalta.

Päivälliselle pääsemme Bassin yläkerran saliin, jonka suurista ikkunoista avautuu kiva näkymä Esplanadin puistoon – sitten joskus, kun ravintolan edustan vallannut katutyömaa valmistuu.

Tilaamme äyriäisvadin, ja se on hyvä päätös. Vaikka äyriäisvatirintamalla kilpailu ei Helsingissä olekaan kovin ankaraa, niin Bassin tarjoomus singahtaa kyllä kirkkaasti kärkikaartiin.

Grillatun hummerinpuolikkaan kanssa vadin hinta on hulppea, 69 euroa, mutta syötävääkin piisaa vaikka useammalle.

Hummeri toden totta kannatti ostaa, sillä sen valmistus on onnistunut hienosti. Sitkeydestä ei ole tietoakaan, vaan hummerin liha on pehmeää ja mehevää. Hienostunutta makua tukee hyvin pintaan sivelty sopivan vähäeleinen yrttiöljy, jossa on yrttien lisäksi valkosipulia. Suorituksen kruunaa grillistä peräisin oleva vieno savun aromi.

Siltikään hummeri ei ole vadin paras osuus. Kuningasrapu on rakenteeltaan täydellisen napakka, ja sen maku päihittää vivahteikkuudessaan maineikkaamman serkkunsa. Lajitelman varsinainen helmi ovat ihanat, sitruunahapolla raakakypsennetyt kampasimpukat. Niiden täydellinen rakenne ja hieno, aavistuksen makeaan taipuva maku hellii suun sisäpintaa kuin hienoin mongolialainen kašmirvillasaali palelevia hartioita.

Muutkin vadin antimet ovat moitteettomia, mutta hummerin, kuningasravun ja kampasimpukan jälkeen ne eivät kykene enää säväyttämään. Usein pettymyksen tuottavaan merirapuun on saatu makua, pakastetut katkaravut ovat raikkaita ja simpukat on keitetty sopivan mausteisessa liemessä.

Mustekalasalaatin mustekala on pehmeää ja siinä on yllättävää tulisuutta tuomassa tarpeellista särmää muuten lempeiden makujen lomaan. Skagenröra-tyyppinen katkarapusalaatti on kivan raikas, eikä majoneesi hallitse makua liikaa.

Osteri on yhtä laadukas kuin lounaalla, mutta niitä on vadilla vain yksi. Vadin neljä kastiketta hoitavat hommansa asiallisesti.

Keittiölle sattuu äyriäisvadin kanssa ikävä huti. Kuningasravun jalan kuoresta löytyy pienen pieni metallilta näyttävä kähäräinen suikale, jonka onneksi huomaamme ennen haukkaamista. Pari muutakin pientä lapsusta vatiin liittyi. Äyriäisten syöminen on tunnetusti sottaista puuhaa, mutta sormienhuuhteluvettä saamme vasta kun pyydämme. Myös lautasliinoja pitää pyydellä pari kertaa lisää.

Testasimme myös härkätartarin, jota löytyy tätä nykyä todella monen helsinkiläispaikan listalta. Bassin versio koostuu sopivan isoista lihakuutioista, mutta mitään omaperäistä siihen ei ole keksitty. Kuusenkerkkämajoneesi maistuu lähinnä majoneesilta.

Ahvenanmaalla kasvatettu siika on onnistunut annos. Kalan paistopinta on kiitettävän rapea, eikä kala ole päässyt kuivahtamaan. Piparjuurivaahto tuo tarvittavaa potkua, mutta perunoiden paistamisessa vähempikin tillivoi olisi ajanut asiansa.

Jälkiruoista testaamme ahvenanmaan pannukakun, joka on tehty oikeaoppisesti riisipuurosta. Ravintolan omatekoisessa vaniljajäätelössä maistuu kerma ja aito vanilja, mutta kokonaisuutena annos on turhankin tuhti.

Laatua ja osaamista Bassista siis kyllä löytyy, ja äyriäisvati on ilman muuta suositeltava neljän tähden ravintolakokemus.

Hassulta tuntuu sekin, että merellisessä Helsingissä sijaitsevassa kala- ja äyriäisravintolassa ei pöytään ole päässyt mitään lähivesiltä pyydettyä. Saman vadin voisi saada eteensä melkein missä päin maailmaa tahansa.

Yhdentekevän lounaan ja muutaman huolimattomuusvirheen takia Bassi joutuu tyytymään kolmeen tähteen. Mutta ehdottomasti koimme siellä aika monta neljänkin tähden hetkeä.