Vaikuttava uutuussarja The Witcher on outo ja väkivaltainen, ja siksi ehkä liikaa muille kuin fantasiafaneille

Juttu sisältää vähäisiä juonipaljastuksia.

Netflixin perjantaina julkaisemasta The Witcher – Noituri -televisiosarjasta muodostui internetpalstojen kiintopiste kauan ennen ensi-iltaansa.

Odotuksia kuvaa hyvin, että samannimiseen fantasiakirjasarjaan ja menestyneeseen pelisarjaan pohjautuvaa seikkailudraamaa on povattu jopa HBO:n julkaiseman Game of Thronesin haastajaksi.

Sanotaan se heti aluksi: draamana Noituri ei ole Game of Thronesin veroinen, eikä niitä edes ole mielekästä verrata keskenään.

Sarjoja yhdistää fantasia, joka Game of Thronesissa jäi alisteiseksi ihmisten juonittelulle. Noiturissa yhteys yliluonnolliseen ohjaa tarinaa vähintään yhtä paljon kuin inhimilliset motiivit.


Ensireaktiot sarjaan ovat olleet kiittäviä. Eikä syyttä, sillä Noituri yhdistelee onnistuneen tuntuisesti puolalaisen Andrzej Sapkowskin https://www.hs.fi/haku/?query=andrzej+sapkowskinNoituri-kirjojen maailmojen ja hahmojen syvyyttä The Witcher -pelien toiminnalliseen kuvastoon.

Showrunner Lauren Schmidt Hissrichhttps://www.hs.fi/haku/?query=lauren+schmidt+hissrich kykenee tekemään tarinasta omanlaisensa. Hän esimerkiksi halusi, että jaksoissa on eri ohjaajia ja käsikirjoittajia. Ratkaisu toimii, sillä televisiosarja kertoo päätarinan ohella monta pienempää tarinaa, jotka näyttävät ja tuntuvat omanlaisiltaan.

Tarina kerrotaan kolmen päähahmon näkökulmasta.

”Noituri” Geralt Rivialainen (Henry Cavillhttps://www.hs.fi/haku/?query=henry+cavill) metsästää hirviöitä ja välttelee sekaantumasta ihmisten asioihin, prinsessa Cirilla (Freya Allanhttps://www.hs.fi/haku/?query=freya+allan) etsii kohtaloaan murhanhimoisten aikuisten maailmassa ja maalaistyttö Yennefer Vengerbergiläinen (Anya Chalotrahttps://www.hs.fi/haku/?query=anya+chalotra) joutuu pakosta tutustumaan taikuuden saloihin.

Kolmella hahmolla on yhteys, mutta millainen? Onko kyse kohtalosta?

Tarina perustuu Sapkowskin kirjoihin. Heti alussa käy kuitenkin selväksi, että televisiosarja on tehty myös videopelaajat mielessä.

Seikka näkyy esimerkiksi taistelukohtauksissa. Vihollisten keskellä noituri miekkailee, väistelee ja tekee aard-loitsuja tavalla, joka saa katsojan tuntemaan peliohjaimen käsissään. Hämärät majatalot, pahaenteiset tyrmäkäytävät sekä tasangolla yhtäkkiä törröttävät linnoitetut kaupungit viimeistelevät pelimäisen miljöön.

Sarja alkaa kohtauksella, jossa noituri tappaa moniraajaisen olion ja lähtee läheiseen kaupunkiin keräämään maksua. Siellä jäyhänleukavalle hirviönmetsästäjälle tyrkytetään ristiriitaisia tehtävänantoja ja hän ajautuu ongelmiin paikallisten kanssa.

Noiturille palveluksia halutaan kaikkialla, missä hän käy. Tehtävät antavat sarjalle episodimaisen rungon, jonka varassa päätarina paljastuu katsojalle pikkuhiljaa. Sarjan rakenne ammentaa suoraan The Witcherin ja muiden seikkailuroolipelien kerronnasta.

Pelimäinen rakenne hivelee pelaavaa katsojaa, mutta se on samalla televisiosarjan draamallinen heikkous. Heti kun katsoja alkaa kiinnostua jostakin sivuhahmosta tai sivutarinasta, ne sysätään syrjään. Katsoja joutuu liian usein pohtimaan, oliko jokin kohtaaminen tai tapahtuma merkittävä vai ei.

Saattaa kuulostaa tympeältä, mutta noituri Geralt Rivialainen on hahmoista kiinnostavin.

Noituri yrittää elää yhteiskunnan varjoissa jossakin määrin sen sääntöjen mukaan. Hän ei halua valita puolia mutta tekee niin toistuvasti tietämättä, valitseeko hän oikein vai väärin. Tämä ristiriita pakottaa hahmon kokemaan ihmistunteiden kirjon, vaikka tarinamaailman käsityksen mukaan noitureiden ei pitäisi tuntea mitään.

Noituri on klassinen vastahakoinen sankari, kuluneiden hahmojen arkkityyppi. Vastahakoisuuteen on kuitenkin helppo samaistua, kun raja hyvän ja pahan, ihmisten ja hirviöiden, välillä hälvenee. Mukaan lyöttäytyvät sivuhahmot, kuten ihastuttava ja ärsyttävä trubaduuri Jaskier (Joey Bateyhttps://www.hs.fi/haku/?query=joey+batey), syventävät hahmoa.

Noituriin verraten prinsessa Cirilla ja Yennefer Vengerbergiläinen jäävät hieman etäisiksi, eikä hahmoille anneta tilaa kasvaa. Etenkin Yenneferin kohdalla tuntuu, että käsikirjoittajilla on ollut kiire saada hahmo paikasta a paikkoihin b ja c.

Anya Chalotra tekee kuitenkin Yenneferinä vaikuttavan roolityön. Sarja kertoo Yenneferin taustatarinan, ja Chalotran käsissä magian saloihin tutustuva hahmo on samaan aikaan väkevä ja herkkä.

Sarja kommentoi useasti tasa-arvoa ja naisten asemaa etenkin Yenneferin suulla. Miehisessä maailmassa naisen arvo on synnyttäjänä, mielellään poikalasten synnyttäjänä. Vahvoista naishahmoista huolimatta naiset joutuvat elämään miesten säännöillä.

Sarjassa on hauska kohtaus, jossa Yennefer syyttää Geraltia setäselittämisestä: ”Anna mennä. Kerro minulle, miten asiat toimivat.”

Rikkinäisten sielujen taianomaiset seikkailut hirviöiden ja taruolentojen kansoittamassa maailmassa on erinomaista viihdettä. Tarina tarjoaa yleisölleen lukuisia hienoja ja puistattavia oho-hetkiä. Suurella budjetilla tehty televisiosarja löytää varmasti yleisönsä alati kasvavasta fantasiafanien joukosta.

Valtavirtafantasiaa The Witcher – Noituri ei kuitenkaan ole.

The Witcherin maailmaan vihkiytymättömälle ja etenkin fantasiaa tuntemattomalle katsojalle asioita tapahtuu liian sattumanvaraisesti, kun kaikkea ohjailevan yliluonnollisen rajoja ei juuri selitetä.

Raaka ja ylitsevuotava väkivalta sekä oudot ja häiriintyneet rituaalit viimeistään takaavat, ettei sarjasta tule seuraavaa suurta sarjailmiötä, jota katsovat kaikki.