Jätkäsaaren Skøgul luottaa ruotsalaiseen kotiruokaan – illalla ravintola onnistuu, mutta lounaalla keittiön olisi syytä terästäytyä - Nyt.fi | HS.fi
Nyt.fi|Nyt.fi

Jätkäsaaren Skøgul luottaa ruotsalaiseen kotiruokaan – illalla ravintola onnistuu, mutta lounaalla keittiön olisi syytä terästäytyä

Skøgul onnistuu illalla, mutta hutiloi päivällä.

Skøgul toimii Jätkäsaaressa uudehkossa kerrostalossa. Sisustus on pohjoismaisen niukka.

Skøgul toimii Jätkäsaaressa uudehkossa kerrostalossa. Sisustus on pohjoismaisen niukka. Kuva: Mikko Suutarinen / HS

Julkaistu: 12.2. 11:10

Skøgul

★★★

Missä? Välimerenkatu 14 A, p. 050 346 0206, skogul.fi.

Koska? Lounas ma–pe 10.30–14 ja illallinen ti–la 17–22.

Paljonko? Alkuruuat 10–15 e, pääruuat 18–27 e ja jälkiruuat 10–12 e. Lounas 10,50 e.

Esteetön? Kyllä.

Onhan ruotsalainen kotiruoka, husmanskost, mitä osuvin linjavalinta Aalto-yliopiston ruotsinkielisen osakunnan Teknologföreningenin omistamalle ruokaravintolalle.

Osakunta on pyörittänyt Skøgulia Jätkäsaaressa jo kolmisen vuotta, mutta marraskuun alussa tekijät vaihtuivat. Ohjat ottivat Fiskarsin Wärdshusista tutut Marja ja Patrick Karlsson.

Skøgul sijaitsee Jätkäsaaren Kvarteret Victoria -kulttuurikeskuksen yhteydessä, ja naapurustossa on muun muassa ruotsinkielinen Teatteri Viirus, jonka kanssa ravintolalla on jo teemamenu-tyyppistä yhteistyötä.

Vaikka Jätkäsaari elää vielä muutoksen keskellä, ihmiset tuntuvat löytäneen Skøgulin. Lauantai-iltana väkeä riittää, vaikka sää on kamala.

Skøgul näyttää uuteen kerrostaloon rakennetulta uudelta ravintolalta. Vaikka nimi viittaa muinaisskandinaaviseen tarustoon, sen suuntaista rekvisiittaa on kaikeksi onneksi sisustuksessa hyödynnetty maltillisesti. Pikemminkin tyylilaji on pohjoismaisen niukka.

Ensimmäinen kiva yllätys on se, että tarjolla on pitkä lista alkoholittomia drinkkejä, joiden perustana on itsetehtyjä mehuja ja kombutsoja. Juomat ovat kesäisiä ja pirtsakoita, ja sellaisesta tulee tähän vuodenaikaan tietysti hyvä mieli.

Sama mielentila jatkuu kokolailla rikkoutumatta alkuruokien ajan. Listalta voi valita yksittäisiä annoksia tai herkkulautasen, jossa pääsee maistamaan kaikkia alkupaloja sienikeittoa lukuun ottamatta. Valikoima esittelee monta konstailematonta ja yksinkertaista mutta toimivaa makua. Tästä lautasesta 15 euroa on sopuhinta.

Minun suosikkini lajitelmasta on särkimousse. Se on sopivan kalaisa, mukavan savuinen ja rakenteeltaan ihanan pehmeä. Seuralainen puolestaan kannattaa ginigraavattua siikaa, joka on napakkaa ja johon marinadi on antanut pientä särmää.

Pikkublini on mukiinmenevä esitys, vaikkakin se on rakenteeltaan hajoavaa sorttia.

Maistamistamme pääruuista selvä ykkönen on husmanskost-linjaan saumattomasti istuva hirviwallenberg. Yksikertaista mutta hyvää: hyvin paistettu pihvi, tanakka perunamuusi ja loistokastike. Soosi on vahvaa ja metsäistä ja mikä parasta, katajanmarjan annostelu on osunut aivan kohdalleen.

Wallenberg oli aitoa husmanskostia.

Wallenberg oli aitoa husmanskostia. Kuva: Mikko Suutarinen / HS

Mannerheimin kuhassa puolestaan piparjuuri maistuu juuri sopivasti, mutta kalan paisto ei ole mennyt nappiin. Lopputulos on vetelä ja murenevainen.

Kasvisannoksessa idea on hyvä. Tofusta ja punajuuresta on sekoitettu murekemainen taikina, jossa on mojovia punajuurisattumia, mutta kokonaisuus on kuivakka. Juurekset on paahdettu meheviksi, mutta yrttikastike on vaisu.

Jälkiruokapuolella parhaiten toimii kotiruokaklassikko köyhät ritarit. Tosin vadelmasorbettia ja kermavaahtoa on lautasella niin runsaasti, että ritarit hukkuvat niihin täysin.

Tyrnipannacotta on jostain syystä revitty paloiksi, joiden sekaan on heitelty marinoituja tyrninmarjoja ja paahdettua valkosuklaata. Lopputulos näyttää ja maistuu sekavalta.

Kauragranola ja lakkajogurtti olisi mainio aamiaisannos, mutta jälkiruuaksi siitä ei oikein ole.

Puutteistaan huolimatta Skøgul tuntuu ilta-aikaan varsin toimivalta kortteliravintolalta.

Päivällä niin ei ole. Lounas on vaisu esitys.

Salaattipöytä on tylsä, eikä oikeastaan juurikaan eroa työpaikkaruokaloiden tarjottavista.

Salviakana parmesaanikastikkeessa tarkoittaa kuivaa broilerin rintaleikettä, jossa ei maistu salvia eikä pahemmin parmesaanikaan. Syy jälkimmäiseen puutteeseen selviää kurkkaamalla naapuripöytään, jossa broilerin päälle on ripoteltu parmesaanilastuja. Meidän annoksestamme lastut ovat unohtuneet.

Kasvisannos vaikuttaa hutaisten suunnitellulta ja toteutetulta: paahdettu kukkakaali on lötköä, ja lisukejuurekset ovat pehmeitä kuin lastenruoka.

Skøgulin palvelu on ystävällistä, mutta annoksia ei esitellä oikeastaan ollenkaan. Ei sillä, etteikö hieman viritettyjen kotiruoka-annosten sisältö tulisi kutakuinkin selväksi ensi vilkaisulla, mutta jos ravintolan nettisivuilla korostetaan raaka-aineiden alkuperää, odottaisi, että niistä kerrottaisiin asiakkaille. Vasta kysymällä selvisi esimerkiksi, mistä särki on peräisin (Pieliseltä).

Konstailemattomuudessa ei ole mitään vikaa, mutta kun tehdään vähän, kaikki pitää tehdä hyvin. Illallisella linja toimii välillä hienosti, mutta lounaalla Skøgulin keittiön olisi kyllä tosiaan syytä terästäytyä.

Seuraa uutisia tästä aiheesta