Olutravintola Jano
Pikatesti
Missä? Capellanranta 4 B, p. 045 264 2104, olutravintolajano.fi.
Koska? Ma–to 15–1, pe–la 15–2 ja su 15–24.
Paljonko? Hanaoluet 6,50–9,50 e (0,4/0,5 l).
Esteetön? Ei (yksi porras).
Vajaat kymmenen vuotta sitten Helsingin päättäjillä oli suuria ideoita siitä, kuinka vanhalle Tukkutorille syntyisi uusi ruoka- ja juomakulttuurin keidas, eräänlainen meikäläinen Meatpacking District. Alue sai raflaavan nimen Teurastamo, mutta sen kehitys on ollut vähemmän raflaavaa kuin alkuperäiset haaveet. Viime aikoina huomio on keskittynyt enemmän muutaman sadan metrin päähän valmistuneeseen Rediin.
Koko alue ympäristöineen tuntuu odottavan, että massiivisen rakennustyön keskellä oleva Kalasataman asuinalue toisi tarpeeksi vilskettä mukanaan. Onhan alueelle tarkoitus saada asuntoja reilusti yli 20 000 ihmiselle kymmenen seuraavan vuoden aikana.
Valmistuttuaan uusi huippu-urbaani kaupunginosa olisi yhtä iso kuin Kallio, jonne Helsingin yöelämän väitetään siirtyneen.
Kun nämä ovat odotukset, ei ole ihme, että ensimmäiset rohkeat yrittäjät ovat jo uskaltautuneet uusien, nyt vielä pitkälti tyhjien asuintalojen kivijalkoihin. Verkkosaareen avattu Jano on yksi niistä, olutbaari liki tyhjässä korttelissa.
Samoilla omistajilla on Jano-niminen baari myös Oulunkylässä, ja joku saattaa vielä muistaa Kruununhaan Nälkä-ravintolan, jonka tarina jäi suhteellisen lyhyeksi.
Nälkä oli sisustukseltaan melko kotikutoinen, ja Verkkosaaren Jano jatkaa samalla linjalla. Olutbaarin sattumanvarainen huonekalukokoelma näyttää siltä, että kalusteet on haettu kerralla ravintolakirpputorilta tai vähän matkan päässä sijaitsevasta Kierrätyskeskuksesta.
Ehkä sisustuksella ei janon iskiessä ole niin väliä.
Toisaalta jonkinlainen teema löytyy baarin seiniltä. Verkkosaaren Janon toteemieläin näyttää olevan jänis, joka juo Jägermeisteria pullonsuusta. Jänö seikkailee Janon seinillä muovisen tiilikohokuviotapetin lomassa, vessan ovessa ja muuallakin.
On sanottava, että Janon sisustus on todella ällistyttävä. Ehkä neutraaliin tilaan on haettu ”rosoista” vaikutelmaa.
Rosoisuus ei kuitenkaan ulotu olutvalikoimaan, joka on nykyaikaisten korttelibaarien tapaan kohtuullisen hyvä. Hanoista löytyy peruskeppanan lisäksi Spatenia, Thornbridgen Jaipuria ja Bisonia, Hoegaardenia sekä kotimaisten pienpanimoiden tuotteita.
Testipäivä on sunnuntai, ja kolmelta iltapäivällä olemme ensimmäiset asiakkaat. Juomavalinta on helppo: Spatenin helles ja Weihenstephanerin alkoholiton vehnäolut ovat luotettavia saksalaisia janojuomia. Erityisesti hana-Spaten on raikas ja virkistävämpi kuin useammin vastaan tuleva pulloversionsa. Tutun Weihenstephanerin lisäksi Janosta löytyy kolmea hiukan harvinaisempaa alkoholitonta olutta, portterista ipaan.
Maistamme myös lohjalaisen Top Fuelin Garage Special -neipaa, joka on humaloitu sitruksisella ja hedelmäisellä Azacca-humalalla, mutta joka ei siitä huolimatta ole mitenkään ylettömän hedelmäinen eikä erityisen katkeroinenkaan.
Janon palvelu oli iltapäiväoluilla ystävällistä, välitöntä ja asiantuntevaa. Tulevaan pullovalikoimaankin kyseltiin näkemyksiä, mikä aina lämmittää. Ehkä Janosta tulee tämän keskeneräisen alueen olutkeidas.
