Herttoniemen Pikku Hukka muuttui korttelibistroksi – isot annokset ja maltilliset hinnat hyvittelivät kömmähdyksiä - Nyt.fi | HS.fi
Nyt.fi|Nyt.fi

Herttoniemen Pikku Hukka muuttui korttelibistroksi – isot annokset ja maltilliset hinnat hyvittelivät kömmähdyksiä

Herttoniemen Pikku Hukka vaihtoi omistajia ja muuttui korttelibistroksi.

Pikku Hukan ravintolasali on remontoitu uuteen uskoon. Toinen ravintoloitsijoista Hanna Paksula palveli salissa. Kuva: Mikko Suutarinen / HS

Julkaistu: 19.2. 11:10

Pikku Hukka

★★★

Missä? Kettutie 3, p. 050 518 5539, ravintolapikkuhukka.com.

Koska? Ma–ti 11–15, ke–pe 11–22, la 12–22 ja su 12–18.

Paljonko? Alkuruuat 8–11 e, pääruuat 12–25 e ja jälkiruuat 4,50–10 e. Lounas 9–20 e.

Esteetön? Kyllä, sisäänkäynti hieman ahdas.

Herttoniemen tenho tuntuu toimivan, sillä etenkin Länsi-Herttoniemestä on tullut haluttu asuinalue, ainakin jos tarkastelee asuntojen hintojen kehitystä.

Kehitys näkyy ravintolapalveluissakin. Herttoniemen metroaseman kupeessa sijaitseva Treffipub aloitti ruokatarjoilun jo 2014. Maaliskuussa Itäväylän toiselle puolelle aukeaa kauppakeskus Hertsi, jonne on niin ikään tulossa ravintoloita.

Vaan tapahtuupa hieman kauempana metroasemastakin. Eränkävijäntorin ostoskeskuksen vieressä pitkään toiminut ravintola Pikku Hukka vaihtoi viime vuonna omistajaa, kun pitkään ravintolaa pyörittänyt Martti Artti jäi eläkkeelle. Uudet ravintoloitsijat ovat Hanna Paksula ja Mari Patomeri. Paksulalla on kokemusta esimerkiksi Palacesta ja Juuresta, Patomerellä puolestaan Café Ursulasta.

Syksyn aikana Pikku Hukka remontoitiin, ja marraskuussa ravintola aukesi uudistuneena korttelibistrona.

Saavumme ensimmäiselle illalliselle tammikuun lopussa. Paksula palvelee salissa itse ja vastaanotto on niin sydämellinen, että itsensä tuntee kanta-asiakkaaksi, vaikka kyseessä on ensikäynti.

Korttelibistron tunnelma on tavoitettu: ravintola on kodikas looseineen ja vanhoine paikallisvalokuvineen. Parhaimmillaanhan korttelibistro on kuin toinen olohuone.

Listakin on linjassa korttelibistroajatuksen kanssa: lohikeittoa, vorschmackia, wieninleikettä ja pippuripihviä. Tuttua ja turvallista ilman turhaa piperrystä.

Talon lohikeitto on muhennosmaisen sakeaa. Lohi on juuri ja juuri kypsää, ja kalan lisäksi kermaisessa keitossa on perunoita, rutkasti sipulia ja yrttiöljyä. Soppa on järjettömän suolainen, eivätkä maut oikein pääse esille.

Tuukan sienet -alkupalassa on kaksi sienihakkeluksesta tehtyä palloa, ikään kuin sienitartareita. Palleroihin on käytetty ainakin siitakkeita, suppilovahveroita ja herkkusieniä.

Sienipallot osoittautuvat umamipommeiksi. Lautasella on myös perunaa ja vihanneshöystöä. Kaipaamaan jää leipäpalaa, jolle sieniä voisi levittää.

Pääruoka-annoksessa on hyvin paistettua kuhaa, mutta voista ei erota luvattua piparjuuren makua. Kahden kuhapalan lisäksi mukana on perunoita ja samaa vihanneshöystöä kuin sienialkuruuassa, mikä harmittaa.

Wieninleike on kuulemma Pikku Hukan klassikko. Possusta tehdyn leikkeen leivitys on hieman löllö ja paistopinta epätasainen.

Ja jos lohikeiton suolaisuus sai irvistelemään, wieninleikkeestä suola puuttuu, joskin tilanne korjautuu, kun joka haarukalliseen osuu kapriksia ja anjovista. Epätasainen muusi on liisterimäisen oloista, ja sitä on kauhottu lautaselle reippaasti.

Jälkiruokalista on tällä käynnillä vaillinainen, ja luvatun uunijäätelön sijaan tarjolla on vain vanhan ajan vaniljajäätelöä lakkojen kanssa tai kinuskijäätelöä.

Paksula suosittelee Hannan kahvia, joka on terästetty kahvipapujen kanssa liekitetyllä sambuca-anisviinalla ja viimeistelty tilkalla kermaa. Maku on pehmeä, melkein konvehtimainen.

Toinen arvioillallinen koittaa viikkoa myöhemmin. Keittiö on selvästi ryhdistäytynyt.

Lohikeitto on nyt mainiota. Soppa on ohuempaa, ja herkullisen liemen suolaisuuskin on saatu aisoihin. Kalan kypsyys on kohdallaan, samoin makeiden perunoiden. Yrttiöljyäkin on loroteltu rennommalla ranteella.

Muheva alkupalavorschmack on miellyttävän kosteaa, se on kuulemma muhinut uunissa 36 tuntia. Lisukkeena tulee klassisesti punajuurta, suolakurkkua ja smetanaa sekä onnistunut uuniperuna voinokareen kanssa.

Pääruokien tulo kestää. Paksula käy kertomassa, että edellinen pihvi ei läpäissyt kypsyystoivetta, mutta uusi on tulossa.

Pihvi ei ole ihan toivottu medium miinus mutta kyllin punainen ja muutenkin kelpo. Pihvin kanssa saa erinomaisia ranskanperunoita erillisessä kulhossa, mutta lautasella on myös porkkanaa, bataattia ja kikherneitä. Melko raskas lisukekimara.

Maksa on pariloitu meheväksi, mutta sekin on aavistuksen liian kypsä, rosee kuitenkin. Punaviinissä haudutettu sipuli on ihanaa, sitä olisi syönyt enemmänkin. Perunamuusikin oli kohentunut edelliskäynnistä.

Maksan kanssa sai mainiota punasipulilisuketta. Kuva: Mikko Suutarinen / HS

Suositeltu bordeaux’lainen punaviini toimi pääruokien kanssa. Pikku Hukan viinilista on napakka ja kaikkia viinejä saa laseittain. Hinnoittelu on asiakkaan kannalta mukava, sillä edullisimmillaan lasillisen saa alle kuudella eurolla, ja kokonaiset pullot maksavat 32,50–59 euroa.

Tällä kertaa uunijäätelöäkin löytyy. Marenkipeitteen päällä on tuoreita marjoja ja alla vaniljajäätelöä. Ja kun kauhaisee pohjasta asti, lusikkaan tarttuu myös lakkaa ja kinuskia. Annoksesta riitti helposti kahdelle.

Pikku Hukalla on monta valttia: paikallisille paikka on ennestään tuttu, ja henkilökunta tuntuu tuntevan asiakkaansa hyvin. Ruokalista tukee paikan sympaattista tunnelmaa ja lämmintä palvelua. Annokset antavat kokonsa puolesta vastinetta rahalle, ja juomatkin on hinnoiteltu niin, että loppulasku ei säikäytä.

Moni haaveilee kivasta lähiravintolasta, jonne voisi tarpeen tullen piipahtaa hetken mielijohteesta. Pikku Hukka osuu jo nyt lähelle, vaikka keittiössä välillä kömmähdeltiinkin.

Seuraa uutisia tästä aiheesta