Lucy in the Skyn paras puoli on maisema – espoolaisravintolan ruoka tuotti pettymyksen - Nyt.fi | HS.fi
Nyt.fi|Nyt.fi

Lucy in the Skyn paras puoli on maisema – espoolaisravintolan ruoka tuotti pettymyksen

Keilaniemen korkeuksissa sijaitseva ravintola lupaa paljon, mutta annokset ovat usein pettymyksiä.

Maisemaravintoloiden sarjassa Lucy in the Sky on hyvissä asemissa. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Julkaistu: 26.2. 11:10, Päivitetty 26.2. 17:14

Lucy in the Sky

★★

Missä? Keilaniementie 1 (Espoo), p. 040 353 2522, lucyinthesky.fi.

Koska? Ma–to 11–22, pe 11–24, la 15–24 ja su 12–17.

Paljonko? Alkuruuat 14 e, snacksit ja lisukkeet 4–8 e, pääruuat 20–29 e ja jälkiruuat 14 e.

Esteetön? Kyllä.

Lucy in the Skyssa passaa istuskella. Ravintola sijaitsee Nesteen entisen pääkonttorin 20. kerroksessa, ja isoista ikkunoista näkee yli pääkaupunkiseudun aina Nuuksioon ja kauas merelle.

Sisustuksessa on vivahteita 1970-luvun lämpimästä harmoniasta. Seinillä on tyylikästä tummaa pikkulaattaa ja parketti poikkeuksellisen kaunis. Baaritiski kiertää avokeittiön ympäri.

Ravintola lupaa paljon. Jos ravintolakonsultilta nyt kysyisi, millainen ravintola kannattaa perustaa, hän varmaan sanoisi, että pitää yhdistää pohjoismainen ja aasialainen keittiö. Juuri näin Lucyssa on tehty.

Ravintoloitsija on lukemattomista ravintoloista tuttu Kim Heiniö, ja keittiöstä vastaavat Richard Sloan ja Jouni Toivanen, joka on tullut kuuluisaksi muun muassa jo edesmenneestä fantastisesta Luomosta.

Kaikki siis hyvin? Vaan kun ei.

Ensimmäisellä arviokäynnillä tarjoilussa on sekoilua.

Oh great, kuulen, kun valitsen kraanavettä. Useimmiten tarjoilijaa ei näy. Kokenut viinimestari kuitenkin pelastaa monet tilanteet ja osaa valita sopivat juomat.

Sekoilu menköön tammikuussa auenneen ravintolan alkukankeuden piikkiin.

Otamme yhden varsinaisen alkuruuan sekä snack-listalta bliniburgerin (14,50 e). Blineissä on tattaria ja soijapavuista valmistettua misokastiketta, mutta blinit maistuvat uppopaistetulta rasvalta. Lätyistä puuttuu kuohkeus. ”En ikimaailmassa kehtaisi tarjota näitä”, sanoo vieraanani oleva blinitaitaja.

Toinen alkupala on leivitettyjä porsaanviipaleita eli tonkatsu rose (15,50 e). Olen syönyt näitä monessa japanilaisessa ravintolassa, mutta tällä kertaa tonkatsuja ei erota kuivasta wieninleikkeestä, vaikka korppujauhojen tilalla onkin käytetty suurirakeisempia panko-leivänmuruja.

Ruusunmarjaketsuppi maistuu metalliselta ja teolliselta.

Päivän kala on siika (27 e). Se on paistettu kuivaksi. Luvattu misohunajamarinointi on jäänyt niin vaimeaksi, ettei sitä juurikaan erota. Kermainen soijalta vivahtava kastike on ruma, mutta maku on kohtuullinen.

Toinen pääruoka on possua eri tavoin (29 e). Annos on iso. Lucyn annokset ovat kauniita, mutta tällä kertaa asettelu on yhtä esteettinen kuin ruotsinlaivan buffetista mätetty possukasa.

Tässä annoksessa on jälleen leivitettyä porsasta, mutta myös muun muassa kylkeä. Lihojen perusmaku on soija, ja ne maistuvat jo aikaa sitten valmistetuilta. Mukana näkyy yrttien hitusia, mutta niitä on aivan liian vähän, jotta niillä olisi jotain merkitystä. Sinällään kivat etikalla maustetut kurkut ovat antavat kovin vaatimatonta kontrastia lihakasalle.

Possua sai monessa muodossa. Kuva: Juhani Niiranen / HS

”Ovatkohan pääkokit maistaneet näitä itse lainkaan?” kysyy vieraani.

Olemme ruokiin niin pettyneitä, että päätämme lähteä muualle etsimään jälkiruuan, joka hävittäisi ikävät maut suusta.

Illan paras osuus on kuusenkerkkänamu laskun kylkiäisenä.

Toisella arvioillallisella keittiö on paremmassa vireessä.

Japanilainen skagenvoileipä (6,50 e) yhdistelee miellyttävästi pohjoismaisia ja japanilaisia makuja. Soijapaputahna maustaa vienosti leipää, ja katkaravut ovat raikkaita. Annoksen kruunaa sahrami.

Misokeitossa (12 e) on kiitettävä määrä kantarelleja ja suppilovahveroita. Liemi on jätetty varsin laimean makuiseksi, mikä on hyvä, sillä sienet ovat tässä annoksessa pääosassa ja maustavat lientä. Keitto on ikävän haalea.

”Steamy-love pork belly bun” -annoksessa (7,50 e) aasialaisen sämpylän sisältä löytyy hieman porsaankylkeä, suolattua puolukkaa, hapankaalia ja chilimajoneesia. Sämpylästä puuttuu parhaille buneille tyypillinen pehmeä kuohkeus.

Chawanamushi-kananmuna (12 e) näyttää kauniilta, mutta jää osin syömättä. Kyseessä on todella tylsä ja jonkin aikaa seisseeltä maistuva vanukas, joka todellakaan ei ole silkkinen, kuten menussa lukee.

Vanukkaan päällä on kaikenlaista pientä kuten kantarelleja, ruohosipulia ja kuivattua jäkälää. Punaherukka piristää ja jäkälä tuo kivaa suuntuntumaa, mutta ne eivät pelasta annosta, jota on kivempi katsella kuin syödä.

Pääruuaksi otan wasabijuurekset (19,90 e). Pääosassa ovat pienistä punajuurenpaloista tehty puuro ja marinoidut nauriit. Punajuuren mausteena kerrotaan olevan wasabia, mutta mausta ei ota selvää, onko kyseessä harvinainen oikea wasabi vai värjätty piparjuuri, jota wasabiksi kutsuttu vihreä tahna ravintoloissa useimmiten on.

Punajuuripuuro on koostumukseltaan ja maultaan mieluisa, vaikka punajuuren makeus voisi tulla enemmän esille. Annos on pieni ja siitä puuttuu proteiini, kuten niin usein ravintoloiden kasvisruuista.

Turska (29 e) sen sijaan toimii. Liemi on muhkean aromikas. Tyrnin sekä puna- ja mustaherukan marjat tuovat väriä ja kontrastia kuten myös suolaheinä. Kaikista näistä syntyy kauniin värikäs kokonaisuus. Myös maut ovat kohdallaan, vaikka marjojen happoisuus dominoi annosta hieman liikaa.

Turska on ainoa annos, jossa ravintolan jännittävän ruokalistan lupaus täyttyy.

Jälkiruuista kiintoisin on herkkutattijäätelö (14,50 e). Yhdistelmä on saatu toimimaan käyttämällä maltillisesti mutta riittävästi tattia. Sen sijaan vihreä ja ruskea metsäkakku sekä suklaa ovat yhdentekevän makuisia.

Lucy in the Skyssa puitteet ovat kunnossa, ja etenkin maisema on viiden tähden arvoinen. Ruokalista on todella mielenkiintoinen. Mukana on rohkeita yhdistelmiä ja harvinaisempia aineksia, kuten suolattuja luumuja, paistettua mätiä, poltettua heinää, kuusimajoneesia ja ruusua.

Ongelma on, että nämä ainekset pääsevät liian harvoin oikeuksiinsa. Arviokäynneillä vain turska oli neljän tähden luokkaa, useimmat muuta annokset kahden tähden sarjaa. Voi olla, että annokset ovat olleet erinomaisia silloin, kun pääkokit ovat ne kehittäneet, mutta sitähän me asiakkaat emme voi tietää. Idea on hyvä, mutta toteutus ei vielä yllä samalle tasolle.

Yritystä Lucy in the Skyssa kuitenkin on, ja maisema taivaineen on niin upea, että paikka kannattaa ainakin kerran käydä kokemassa vaikka vain drinkillä ja skagenvoileivällä. Eiköhän sieltä kauniina iltana voi nähdä vaikka kuinka monta tähteä.

Seuraa uutisia tästä aiheesta