Viulu, isoviulu ja jättiviulu – Kolmen naisen Hear in Now repi kaiken irti jousista ja kielistä - Nyt.fi | HS.fi
Nyt.fi|Blogi

Viulu, isoviulu ja jättiviulu – Kolmen naisen Hear in Now repi kaiken irti jousista ja kielistä

”Suomalaisyleisö löysi maailmantähdet niin kirjastoista, kotikonsertista kuin kirkostakin”, kirjoittaa Katri Kallionpää.

Julkaistu: 24.2. 16:29

Käpylän kirkonmäkeä kipusi perjantai-iltana erikoista väkeä. Jazz-alan kermaa, perinteistä seurakuntaväkeä ja muuten vaan uteliasta kuulijakuntaa tunki kirkkoon niin paljon, että istumapaikat loppuivat.

Hear in Now Kuva: Maarit Kytöharju

Luvassa olikin jotakin erikoista: Maailmanluokan jazztrioksi mainittu Hear in Now, eli newyorkilainen viulisti Mazz Swift, chicagolainen sellisti Tomeka Reid ja italialainen kontrabasisti Silvia Bolognesi.

Trio oli Suomessa ”jazzpastori” Markku Salon luotsaamalla kiertueella, ja osa konserttipaikoistakin oli epäsovinnaisia. Oli ilo havaita, että suomalainen jazzyleisö on varsin valistunutta, uteliasta ja ennakkoluulotonta. Se löysi maailmantähdet niin kirjastosta, kotikonsertista kuin kirkostakin.

Ainakin Käpylän mäkeä kannatti kivuta: Trio mullisti käsityksen sekä jousisoittimien ilmaisumahdollisuuksista että jazzista.

Tomeka Reid Kuva: Maarit Kytöharju

Minut houkutteli paikalle sellisti Tomeka Reid. Kuulin hänen soittavan Kerava Jazzissa vuonna 2017 ja olin valtavan vaikuttunut. Nimitin häntä jutussani ”jousijazzin jumalattareksi”.

Reidin yhteistyö Swiftin ja Bolognesin kanssa sai kuulemma alkunsa yli kymmenen vuotta sitten, kun italialainen promoottori ehdotti kolmelle naiselle yhteistä esiintymistä WomaJazz -festivaalilla Italiassa. Yhteistyö on jatkunut, vaikka kaikki tekevät uraa myös itsenäisesti.

Silvia Bolognesi näyttääkin soittavan bassoa kitaristi Raoul Björkenheimin äskettäin ilmestyneellä Solar Winds -levyllä.

Suomalaisista yhtyeistä Hear in Now -trion vertailukohdiksi nousevat hakematta sellaiset vastikään pinnalle nousseet uusien soundien etsijät ja tradition uudistajat kuin Signe, Emmi U. Quintet sekä Hands and Omens -trio.

Ensimmäinen elämys Käpylän kirkossa oli soundi. Trio sai tosiaan kaiken irti jousesta ja kielistä. Viulu, isompi viulu ja jättiviulu - melkein sama soitin. Sävyjen kirjo ulottui viulun ylimmistä huiluäänistä kontrabasson kumeimpaan mörinään sekä klassisen konserttiviulun kimmellyksestä räkäisimpään baarijazziin.

Silvia Bolognesi Kuva: Maarit Kytöharju

Ja päinvastoin. Instrumenttien saman­kaltaisuus toi esiin soittajien erot, Swiftin määrä­tietoisuuden, Reidin herkkyyden, Bolognesin temppera­mentin – ne kaikki rikastuttivat yhtä kokonaisuutta.

Soittajat myös käyttivät soittimiaan varsin epäsovinnaisella tavalla. He hellivät, näppäilivät, silittivät, kutittivat, hakkasivat ja kolistelivat instrumenttejaan – noin esimerkiksi.

Toinen elämys oli luontevuus, jolla kappaleet lipuivat tyylilajista toiseen. Freejazzista siirryttiin tanssahtelemaan pari askelta tangoa, välillä Swiftin upean laulun mukana spirituaalijazziin ja välillä swingin kautta elokuvamoodiin. Musiikki kuljetti kuulijaa eksistentialistisen ahdistuksen fiiliksistä riemuun ja raivoon. Viimeisen nousevan viululopukkeen myötä jäljelle jäi toivo: Kuin pyöräilijä, joka häipyy hyräillen jonnekin joen varteen.

Mazz Swift Kuva: Maarit Kytöharju

Pienen kysymysmerkin kokonaisuus kuitenkin jätti: Mitä tästä kaikesta syntyisikään, jos triolla olisi mahdollisuus kirkastaa tyyliään vielä hiotummaksi?

Kolmas elämys tapahtui konsertin lopussa, kun kansainväliset muusikot pyysivät kanttori Mikko Heleniuksen soittamaan kanssaan. Kanttori tarttuikin vaihteeksi bandoneóniinsa ja paljastui mahtavaksi argentiinalaisen tangon taitajaksi.

Tykkää Jazzkeittiöstä Facebookissa.

Lue kaikki blogipostaukset täältä.