Ei ikinä tylsää hetkeä - Nyt.fi | HS.fi

Ei ikinä tylsää hetkeä

Moni keskeyttää ”sisäisen äänensä” katsomalla kännykkää tai murhaa sen kokonaan kuuntelemalla podcastia. Siksi tylsyys ja yksinäisyys ovat ongelmia, joista ihminen ei enää kärsi. Aivotutkijan mukaan jokaisen kannattaisi toisinaan sulkea puhelin, ottaa kuulokkeet korvilta ja antaa mielen harhailla.

Julkaistu: 9.3. 8:02

Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Ranskalainen matemaatikko, fyysikko, filosofi Blaise Pascal sen tiesi. Ihmiskunnan ongelmien juurisyyn.

Ennen varhaista kuolemaansa 1662 hän kirjasi ylös ajatelmiaan, jotka julkaistiin postuumisti Pensées-nimisenä teoksena.

Pascalin kuuluisan ajatuksen mukaan kaikki ihmiskunnan ongelmat johtuvat siitä, ettei ihminen kykene istumaan yksin huoneessa vaiti.

Jos elämä 1600-luvulla oli niin täynnä virikkeitä, etteivät ihmiset osanneet tylsistyä, voi vain kuvitella, mitä Pascal lausuisi tästä ajasta.

Blaise Pascal (1623–1662) Kuva: Design Pics / Zuma

Teknologian ansioista meidän ei tarvitse enää ikinä olla yksin ajatustemme kanssa – ellemme välttämättä halua.

Pienikin joutoaika, lyhyt odottelu tai bussimatka, saa meidät kaivamaan taskusta älypuhelimen. Omat ajatukset tukahduttaa kuulokkeista pulppuava podcast.

Ja silti tarvitsemme edelleen yksinäisyyttä, hiljaisuutta ja aikaa omien ajatusten parissa kuten Pascal huoneessaan vuosisatoja aikaisemmin.

Pahimmillaan omien ajatusten laiminlyönti voi johtaa mielenhallinnan ongelmiin, sanoo Helsingin yliopiston aivotutkija Katri Saarikivi.

Aivotutkijalla on ”sairas harrastus”. Tilastokeskuksen ajankäyttötilastojen vahtaaminen.

Saarikivi on vuosien mittaan huomannut, että erilaisten laitteiden parissa vietetty aika on jatkuvasti kasvanut samalla kun kasvokkainen vuorovaikutus on vähentynyt.

Älypuhelimet, tietokoneet ja televisio edellyttävät ihmisiltä tarkkaavaisuutta ja pitävät aivot virittyneinä. Tämä on ongelma, sillä aivojen ”tyhjät hetket” ovat yhä harvemmassa.

”Moni kertoo, ettei pysty enää keskittymään, kun on tottunut siihen, että tarkkaavuuden kohde vaihtuu jatkuvasti. He eivät pysty enää lukemaan edes kirjaa”, Saarikivi sanoo.

Hänen mukaansa aivoissa on niin kutsuttu joutokäyntiverkosto, joka aktivoituu, kun ihmisellä ei ole tähdellistä tekemistä.

Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan podcastien vaikutusta aivotoimintaan ei ole juuri tutkittu. Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön laboratoriossa aivojen toimintaa mitataan esimerkiksi aivosähkökäyrää kuvantavien EEG-myssyjen sekä kehoon kiinnitettävien elektrodipiuhojen avulla. Kuva on otettu 2017. Kuva: Rio Gandara / HS

Kiintoisaa on se, mitä pään sisällä tapahtuu silloin, kun ihmisen ei tarvitse keskittyä tiettyyn askareeseen. Saarikiven mukaan joutohetkinään ihminen ajattelee useimmiten joko mennyttä, tulevaa tai toisia ihmisiä. Tutkimusten mukaan jouten ollessa aktivoituva aivoverkosto onkin tärkeä kuvittelulle ja uusien ideoiden keksimiselle.

Digitalisaation negatiivisista vaikutuksista Digital Minimalism -kirjan kirjoittaneen tietojenkäsittelytieteen professorin Cal Newportin mukaan ihmiset tarvitsevat edelleen yksinäisiä joutohetkiä kukoistaakseen. Tuolloin keksitään vastaukset mieltä vaivaaviin ongelmiin ja säädellään tunteita. Yksinäiset hetket myös vahvistavat ihmissuhteita.

Yksinkertaisesti ilmaistuna ihmistä ei ole luotu olemaan jatkuvassa verkkoyhteydessä toisiin, Newport kirjoittaa.

Nykyisin kuitenkin oletetaan, että ihminen on aina tavoitettavissa ja aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Tästä voi Newportin mukaan syyttää Steve Jobsia.

Milloin digitaalinen meteli alkoi hallita hiljaisia hetkiämme? Kyse ei tietenkään ole uudesta ilmiöstä. Radio ja televisio ovat vanhoja keksintöjä.

Uutta on kuitenkin se, että meidän ei tarvitse kohdata hiljaisuutta ja omia ajatuksiamme enää missään tilanteessa.

Newport kirjoittaa modernista ilmiöstä nimeltä ”yksinäisyyden puute”. Vielä 1990-luvulla ihmiset kohtasivat väkisin yksinäisiä hetkiä.

Omat ajatukset olivat ainoa seura julkisissa kulkuvälineissä tai kassajonossa – ellei juttukaverina sattunut olemaan toinen ihminen.

Newportin mukaan Applen iPod-musiikkisoitin muutti kaiken peruuttamattomasti 2000-luvun alussa. Kyse ei ollut yksin teknologiasta, koska kannettavia kasetti- ja cd-soittimia kyllä oli ollut olemassa jo vuosikymmeniä, mutta harva käytti niitä jatkuvasti arjessaan.

Applen toimitusjohtaja Steve Jobs kesäkuussa 2010. Kuva: Robert Galbraith / Reuters

Applen iPodin kohdalla tapahtui laajempi kulttuurinen muutos, joka toi kuulokkeet katukuvaan. Musiikki alkoi täyttää hiljaiset hetket. Hieman myöhemmin iPhone ja älypuhelimet syvensivät tätä kulttuurista muutosta.

Ja jos ennen oli tiettyjä tilanteita, joissa ei ollut soveliasta pitää nappeja korvilla – sanotaan vaikka jumalanpalvelus kirkossa –, tätä nykyä älypuhelinta voi vilkaista missä ja koska tahansa.

Vielä vuosituhannen alussa iPodeissa soi musiikki, mutta nykyisin yhä useamman kuulokkeissa puhuu ihminen. Suomen kaupallisten radioiden kattojärjestön Radiomedian teettämän tutkimuksen mukaan vuonna 2018 podcasteja kuunteli kuukausittain noin miljoona suomalaista. Nykyisin määrä lienee vielä suurempi.

”Arki on muuttunut entistä hektisemmäksi. Multitasking saa meidät sinkoilemaan paikasta toiseen, ja sosiaalisen median feedimme natisee liitoksistaan. Kaipaamme vastapainoksi jotain muuta”, Radiomedia kirjoittaa verkkosivuillaan.

Vastaus ovat podcastit, jotka ”vapauttavat kätemme ja vievät ajatuksemme muualle”.

Vaarana voi olla, että omat ajatukset viihtyvät muualla turhan taajaan. Toisinaan huomion pitäisi kohdistua itseenkin.

 ”Some pilaa kaiken.”

Suutarin lapsella ei ole kenkiä, Saarikivi naurahtaa. Hän kertoo kuuntelevansa podcasteja päivittäin ruoanlaiton yhteydessä. Ei liene yllättävää, että Saarikivi suosii ulkomaisia tiedepodcasteja. Toisinaan kuulokkeissa rupattelee kuitenkin yhdysvaltalainen koomikko Joe Rogan.

”Se on sellaista jutustelua äijien kesken, mistä pihvistä kukin tykkää. Jos on itsellä ollut huono päivä, on kiva korvata oma ahdistunut tunnelma hyväntuulisella turinalla”, Saarikivi kertoo.

Podcastien vaikutusta aivotoimintaan ei ole juuri tutkittu, mutta Saarikiven mukaan ei ole hyväksi, että ihmisen huomio kiinnittyy jatkuvasti ulospäin – esimerkiksi juuri podcasteihin ja sosiaaliseen mediaan.

”Tällöin ihmisen kyky harjoittaa omien ajatusten tarkastelua ja hallintaa voi heiketä”, Saarikivi sanoo.

Erityisesti lapsilla ja nuorilla, jotka käyttävät älypuhelimia tuntikausia päivässä, mielenhallinta voi mahdollisesti kehittyä puutteellisesti.

”Ihmisen on todella hyvä oppia tarkastelemaan omia ajatuksia ja pohtia, vievätkö ne häntä positiiviseen vai negatiiviseen suuntaa. Kannattaa miettiä, minkälaisille keskusteluille altistaa mielensä, koska ne sisäistyvät.”

Saarikiven mukaan sosiaalisen median ja podcastien parissa vietetty aika on myös pois todellisten ihmisten kanssa vietetystä ajasta, joka on usein huomattavasti palkitsevampaa.

Saarikivi kertoo olevansa tutkijana huolissaan mielenterveysongelmien kasvavasta määrästä ja lisääntyvästä työuupumuksesta. Ei kuitenkaan voida riidattomasti osoittaa, että ne johtuisivat sosiaalisesta mediasta. Saarikivi puhuu ”laajamittaisesta ihmiskokeesta”, joka parhaillaan on käynnissä.

”Some pilaa kaiken, mutta en ole varma siitä, onko se pilannut aivomme peruuttamattomasti”, Saarikivi naurahtaa.

Ihmisaivot ovat hänen mukaansa hyvin joustavat, minkä vuoksi ne sopeutuvat helposti uuteen ärsykkeitä tulvivaan ympäristöön. Se, minkälaisia vaikutuksia tällä kaikella on aivoille, nähdään kuitenkin vasta myöhemmin.

Miksi roikumme tuntikausia päivässä sosiaalisessa mediassa? Helsingin yliopiston viestinnän yliopistonlehtori, sosiaalipsykologi Janne Matikainen mainitsee kaksi syytä näiden palvelujen koukuttavuuteen.

Helsingin yliopiston viestinnän yliopistonlehtori, sosiaalipsykologi Janne Matikainen.

Ensinnäkin sosiaalinen media uudistuu jatkuvasti. Instagramin kuvavirta tai Twitter-kirjoitukset eivät pääty ikinä, koska ihmiset päivittävät tilejään jatkuvasti. Kiinnostavaa sisältöä on tarjolla aina.

Toiseksi ihmiset haluavat paitsi osallistua keskusteluihin myös seurata niitä passiivisesti.

”Ja tietysti sivustojen suunnittelussa ja toiminnassa on käytetty ammattilaisia, jotka pohtivat tarkkaan, kuinka niistä saadaan mahdollisimman koukuttavia”, Matikainen kertoo.

Sosiaalipsykologi on huolissaan erityisesti siitä, kuinka sosiaalinen media vahvistaa erilaisia ajatusharhoja, kuten ennakkoluuloja tai stereotypioita.

”Sosiaalinen media voi toisinaan olla hyvin yksipuolinen ympäristö, joka saattaa muokata ajattelua haitallisesti yksipuoliseen suuntaan. Siellä syntyy helposti ryhmäidentiteetti, jonka myötä asioista ajatellaan samalla tavalla”, Matikainen sanoo.

Sosiaalinen vertailu on ihmiselle luonnollista, mutta Matikaisen mukaan somepalvelut tarjoavat siihen uudenlaisen mahdollisuuden.

Tämä on erityisen haitallista siksi, että sosiaalisessa mediassa ihmisillä on tapana antaa elämästään liian ruusuinen kuva.

”Tästä on ihan tutkimusnäyttöä, että vertaileva sosiaalisen median käyttö voi olla meille haitallista.”

Sosiaalisella medialla on kuitenkin paljon hyviäkin puolia, Matikainen muistuttaa – emmehän me tietenkään sitä muuten käyttäisi.

”Oman identiteetin rakentamiseen voi saada sosiaalisesta mediasta hyviä aineksia, sieltä voi saada uutta tietoa ja löytää itselle tärkeitä ryhmiä. Useimmilla somenkäyttö on ihan tasapainossa muun elämän kanssa”, Matikainen sanoo.

Silti välillä on terveellistä sulkea tietokone, sammuttaa puhelin ja antaa mielen harhailla ilman häiriötekijöitä. Opetella olemaan yksin huoneessa vaiti.

Nyt.fi luetuimmat

Luetuimmat

Uusimmat