Laulaja Mia Simanaisen kokeellinen soololevy vie kuulijan keittïöön lusikoimaan keittoa: Pohjajää on kummallisen koronakevään voimabiisi - Nyt.fi | HS.fi
Nyt.fi|Blogi

Laulaja Mia Simanaisen kokeellinen soololevy vie kuulijan keittïöön lusikoimaan keittoa: Pohjajää on kummallisen koronakevään voimabiisi

”Tiheä kuuntelukokemus vaatii keskittymistä, mutta palkitsee”, kirjoittaa Katri Kallionpää.

Julkaistu: 8.4. 17:31

Keikalle ei pääse. Siispä kutsuin itseni laulaja Mia Simanaisen Soi Helvi Juvonen -levykonserttiin omaan kotiini. Levy lautaselle ja hupsis: kohta olenkin Simanaisen kotoa, jossa perhe on parhaillaan syömässä.

Kyseessä on Simanaisen tulkinta Helvi Juvosen yhdestä tunnetuimmista runoista, joka alkaa näin: ”Iloni on pohjajäätä. Se ei sula.”

Mia Simanainen Kuva: Tanja Ahola

Simanaisen versiossa ei ole itse runosta sanaakaan, ei yhtään sävellettyä nuottia. Sen sijaan levylle on tallennettu äänikuva ruokailuhetkestä. Perhe lusikoi keittoa vaitonaisena, lusikat kilahtelevat lautasiin, seinäkello lyö. Radio on auki ja sieltä kuuluu vaimeasti Simanaisen Ajaton-kvartetin englanninkielinen kappale samasta runosta Bottom Ice.

Kansitekstissä Simanainen kertoo, että runolla on niin hohtava sielu, että hän ei voinut koskea siihen. Sen sijaan levylle päätyi tallenne kodin sydämestä, ruokailuhetkestä.

Levyä tehdessään Simanainen ei tiennyt koronaviruksesta yhtään mitään, kuten ei kukaan muukaan. Kuitenkin juuri tähän kappaleeseen tuntuu kiteytyvän tämän kummallisen kevään tunnelma: Ollaan kotona. Olennaiset asiat kirkastuvat. Etäily saa ymmärtämään läheisyyden arvon.

Sanaton ja säveletön Pohjajäätä on äärimmäinen esimerkki Simanaisen epäsovinnaisesta ja kokeellisesta musiikillisesta ajattelusta. Muissa kappaleissa on sentään melodioita ja harmonioita. Ne muistuttavat yksinkertaisuudessaan usein kansanlaulua tai hymniä tai kauhuelokuvaa, kuten Laulu.

Kokonaisuutena levy on tiheä kuuntelukokemus, joka vaatii keskittymistä, mutta palkitsee.

Oman CD:ni ympärille Simanainen oli solminut puuvillalangan. Teoksen puuvillalanka koostuu kolmesta säikeestä:

1. Helvi Juvosen runoista. Ne eivät aukea noin vain, mutta niiden voi myös antaa soljua korvissa sen enempää miettimättä. Olen kiitollinen siitä, että Simanainen avaa levyn kansiteksteissä kappaleidensa taustoja ja antaa myös kuunteluohjeita, kuten tämän: ”Suosittelen, että kuuntelet koko teoksen yhteen menoon.” Tekstejä lukiessa ja Tanja Aholan kansitaidetta ja valokuvia katsellessa tuntui, kuin he olisivat kanssani kuuntelemassa musiikkia ja kommentoimassa sitä.

2. Mia Simanaisen laulusta. Se on luonnollinen ja taipuisa herkkine koristekuvioineen. Harvat soittimet, kuten kellot, sormipiano tai japanilainen soittorasia ovat vain laulun mausteita, kuten myös puron solina tai takkatulen ääni. Vain yhdessä kappaleessa kuullaan kaikuna pianisti Kari Ikosen ja ranskalaisen basistin Sébastien Boisseaun soittoa.

3. Joonas Outakosken luomasta soinnillisesta tilasta. Siihen voi astua sisään yhtä helposti kuin Simanaisen keittiöön. Outakoski vastaa levyn äänityksestä, miksauksesta, äänituotannosta, äänellisestä sovittamisesta ja äänisynteesistä.

Miten sitten 49-vuotias laulaja tuli tarttuneeksi juuri Helvi Juvosen runoihin?

Mia Simanainen kertoo puhelimessa nähneensä kymmenen vuotta sitten Helsingin Sanomissa arvostelun Mirkka Rekolan ja Liisa Enwaldin toimittamasta Juvosen runojen kokoelmasta Aukea ei koskaan metsään ovi. Hän hankki lähes koko Juvosen tuotannon sisältävän järkäleen itselleen.

”Kun avasin kirjan, tajusin, että ohoh, nyt tuli mun juttu. Hullaannuin runoihin saman tien. Koen ne niin omakseni, että tuntuu kuin olisin voinut itse kirjoittaa ne”.

Häntä kiehtoo runojen monikerroksisuus. ”Ensin runon lukee jonkinlaisena luonnonkuvauksena. Mutta kun sen lukee uudelleen ja uudelleen, siitä avautuu aina vain uusia, symbolisia tasoja.”

Simanainen oli 39-vuotias hankkiessaan kokoelmateoksen. ”Pian tajusin, että Juvonen kuoli 39-vuotiaana”, Simanainen kertoo.

Runokokoelma inspiroi häntä tekemään kappaleita Ahava-yhtyeelle, johon kuuluvat Simanaisen lisäksi hänen puolisonsa, pianisti Kari Ikonen, saksofonisti-huilisti Kari Heinilä, rumpali Mika Kallio sekä basisti Ville Herrala.

Ammennettavaa jäi kuitenkin vielä.

Simanaista kiehtoi ajatus käyttää Juvosen runoja lauluina, jota voisi esittää yksin tietyssä tilassa ilman äänenvahvistusta. Tehdä uutta vokaalimusiikkia, joka muistuttaisi pyhien laulujen perinteestä.

Hän alkoi tehdä kokeiluja. Syntyi ajatus levystä, jossa akustinen laulu olisi pääosassa ja soittimet ikään kuin taustavärinä.

Äänisuunnittelija Joonas Outakoskeen Simanainen tutustui Myllyteatterissa yhteisessä projektissa. Hän pyysi tätä tekemään levylleen ”musiikillisen maisemoinnin”.

”Joonaksella oli niin valtavasti ideoita, että homma lähti versomaan hyvin moneen mahdolliseen suuntaan. Kun olin päättänyt, että tästä tulee se minun soololevyni Juvosineen, niin muut mahdolliset versiot saivat jäädä odottelemaan”, Simanainen sanoo.

Myös vuosien varrella tehdyt matkat jättivät jälkensä levylle. Japanissa Simanainen on käynyt kahdesti konserttimatkoilla.

Viime vuoden tammikuussa hän vietti viisi viikkoa Beninissä Villa Karossa. ”Tutustuin syvemmin orjuuden historiaan. Sain kuulla ja nähdä elävänä sellaista työlauluperinnettä, mistä jazzmusiikkikin polveutuu.”

Vaikutteet ovat japanilaiseen tai afrikkalaiseen musiikkiin ovat Simanaisen mukaan kuitenkin vain viittauksia. ”Elävää suhdetta näihin perinteisiin minulla ei ole”, hän sanoo.

Maaliskuun 20. päivänä levy näki vihdoin päivänvalon.

Tänä vuonna Simanainen esittää ohjelmaa soolona. Hän toivoo, että levynjulkistuskonsertti päästäisiin pitämään 2. heinäkuuta Vantaan Pyhän Laurin kirkossa.

Viimeistään syksyllä Simanaista päästään toivon mukaan kuulemaan keikalla. Hän täyttää silloin 50 vuotta ja suunnitteilla on juhlakiertue yhdessä Ajaton-kvartetin kanssa.

Otan levyn soittimesta ja laitan sen koteloonsa. Unelmoin heinäkuusta, puiston vihreistä lehdistä ja keikoista, joissa ihmiset istuvat vierekkäin, nauravat ja halaavat toisiaan. Tästä musiikista tulen muistamaan tämän kummallisen kevään, jossa kirkastui Juvosen Pohjajään ajatus: ”Katso. Näet ihmiskasvot, omasi näet, kasvot hyvät.”

Mia Simanaisen Soi Helvi Juvonen -levyä voi kuunnella musiikkipalveluissa, kuten Spotifyssa. Levyä on saatavilla myös Digelius Musicista, jonka verkkokauppa toimii vaikka myymälä on toistaiseksi suljettu.

Tykkää Jazzkeittiöstä Facebookissa.

Lue kaikki Jazzkeittiön postaukset täältä.

Nyt.fi luetuimmat

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat