Kuten tavallista, kaikki syntyi vahingossa. Vantaalainen Heikki Ranta, 21, tapaili pari kuukautta sitten kellaribändinsä treenikämpällä kosketinmelodiaa.
Melodia muistutti loppukesän nostalgisesta merenrantatunnelmasta ja toi mieleen J. Karjalaisen.
”Naureskelin tätä, ja tein siihen mahdollisimman karjalaismaiset sanat. Ajattelin, että äänitän sen ja jaan kavereille piristykseksi”, Ranta kertoo.
Toisin kävi, sillä Rannan tekeleistä saa nyt nauttia suurempikin yleisö. Eikä hän tyytynyt yksin matkimaan Karjalaista tai muita kotimaisia suuruuksia, vaan lisäksi hän analysoi heidän musiikkiaan.
Somessa on viime viikkoina ihastuttanut kaksi Rannan tekemää videota, joissa hän kertoo, miten J. Karjalaisen ja Juice Leskisen kappaleet muodostuvat. Videot ovat keränneet nopeasti kymmeniätuhansia katsontakertoja.
Videoiden kaava on tämä:
Ensin Ranta luettelee, minkälaisista elementeistä kappaleiden musiikillinen perusta rakentuu. Niin Karjalaisella kuin Leskisellä tärkeitä ovat perinteiset rokkibändin soittimet, mutta tietyin painotuksin. Juicella korostuvat sähköurut, Karjalaisella huuliharppu.
Juicella toistuvat usein tietyt soinnut kertosäkeessä, Karjalaisella taas laulu- ja kitaramelodiat käyvät vuoropuhelua.
Ranta kiinnittää erittäin tarkkanäköisesti huomiota myös sanoituksiin. Juicen sanoituksissa ”sinä” ja ”minä” katsovat, kuinka maailma ajautuu johonkin. Lisäksi Juice viljelee teksteissään paikkakuntien nimiä: Heinola, Juankoski, Ilomantsi, Hauho...
Karjalainen puolestaan kertoo usein tarinaa menneestä ja kysyy, muistaako toinen sitä. Sanoituksissa ollaan usein veden äärellä, vaikka hiekkarannalla tai rantabaarissa. Lisäksi yksityiskohtaista eloa sanoituksiin tuo kasvien mainitseminen: lupiini, voikukka, kurjenmiekka, päivänkakkara...
”Sitten vain näistä teet biisin”, Ranta kehottaa videoissaan kepeällä äänellä.
Kuulostaa helpommalta kuin on, mutta Ranta suoriutuu tehtävästä erinomaisesti – hänen kirjoittamansa kappaleet voisivat olla alkuperäisten mestarien kynästä.
Tosiasiassa kaikki tapahtui päinvastoin, Ranta kertoo. Hän kirjoittaa ja äänittää ensin biisit ja analysoi vasta sitten, mistä aineksista ne koostuvat.
”J. Karjalainen ja Juice ovat automatkamusiikkia, jota olen kuullut lapsesta asti. Kyllä se aika pitkälti tulee selkärangasta, minkälaista musiikkia he soittavat”, Ranta kertoo.
Vähällä oli, että videot olisivat jääneet tekemättä. Rannan työt televisiotuotannon leikkaustehtävissä lykkääntyivät koronaepidemian vuoksi kesään, ja siksi kalenterissa oli monta kuukautta tyhjää.
”Ehkä tässä tilanteessa on hyväkin tehdä tällaisia videoita ihmisten arjen piristykseksi”, hän tuumii.
Tyypillisesti kappaleen kirjoittamiseen kuluu viikko pari, äänittämiseen sama määrä. Videot Ranta kuvaa parissa päivässä. Hän hoitaa jokaisen työvaiheen itse: kuvauksen, leikkauksen, editoinnin, säveltämisen, kirjoittamisen ja soittamisen.
Ja koska aikaa piisaa, Rannalla on tällä hetkellä teossa kolme uutta videota, jotka hän aikoo ripotella tuleville viikoille. Hän on vaitonainen, mitä artisteja tai yhtyeitä seuraavaksi käsittelee, mutta kaikki ovat kotimaisia ikivihreitä.
”Selvästi toivotuin on Leevi & The Leavings, ja kenties toteutan sen vielä ennemmin tai myöhemmin.”
Ranta kertoo, että hänelle on tullut läjäpäin toiveita artisteista, joiden musiikilliseen sielunmaisemaan hänen tulisi pureutua. Moni on toivonut myös Kari Tapiota.
”Jos palaute on näin positiivista ja videoita katsotaan, se innostaa tekemään lisää. Uskon, että niitä saattaa tulla enemmänkin kuin nämä viisi”, Ranta sanoo.
Videoillaan Ranta maskeeraa itsensä artistien näköiseksi.
Juice-videon Ranta lisäsi Youtubeen pelonsekaisin tuntein tiistaina.
”Juice on monelle suomalaiselle pyhä. Pelotti, mitä ihmiset sanovat, kun tällainen nuori heppu pistää näppinsä Juicen tuotantoon ja väittää voivansa tehdä jotain samansuuntaista”, Ranta kertoo.
Kauhua voi helposti kokea myös sanoitusten kohdalla, sillä Juice tunnettiin erityisesti oivaltavista, sanaleikkejä sisältävistä teksteistään. Juice myös käsitteli yhteiskunnallisia aiheita – kuten ydinsodan uhkaa tai ympäristöasioita –, minkä vuoksi Rantakin valitsi Alla veen -nimisen kappaleensa teemaksi ilmastonmuutoksen.
”Juicen sanoituksiin pitää keksiä sanaleikkejä, mutta en istunut alas miettimään jotain riimipareja, vaan usein ne tulivat esimerkiksi bussissa muuta ajatellessa”, Ranta kertoo.
Esikuvan henki on kanavoitunut sanoituksiin kiistatta hyvin. Seuraava riimi voisi hyvin olla Juicen kirjoittama: ”Pian saattaa ihmistä kaduttaa / pian jää niiltä talot ja kadut taa”.
”Juice on itselleni number one suomalaisartisti. Minun ikäiseni ottavat Juicen itsestäänselvyytenä, Viidestoista yö on soinut aina. Vanhemmiten arvostus häntä kohtaan on kasvanut, kun on alkanut tehdä itse biisejä.”
Ranta kertoo hurahtaneensa Juiceen niin paljon viime aikoina, että luki jopa tätä käsittelevän elämäkerran.
Kaiken kukkuraksi hätkähdyttävää on se, että Ranta imitoi esikuviensa lauluääntä varsin onnistuneesti. Hän ei arvannut omistavansa imitaattorinlahjoja ennen asepalvelukseen astumista.
Kerran kaverit tuvassa puhuivat eräästä kokelaasta ja siitä, kuinka tämä huutaa oudolla tavalla. Ranta itse oli kaapillaan puhelimella, eivätkä muut nähneet häntä.
Hän huusi imitoiden kokelasta: ”Nyt loppuu tuollainen päänaukominen!”
”Koko tupa meni aivan hiljaiseksi, ja kaverit kysyivät: Oliks toi Ranta sinä? Se meni täydestä.”
Vaikka Ranta on saanut paljon ehdotuksia, ei jokaiselle artistille voi tehdä ”ruumiinavausta”. Toistaiseksi hän on keskittynyt 1980- ja 90-luvun artisteihin ja yhtyeisiin siksi, että niissä oli hänen mielestään persoonallisuutta ja vaihtelevuutta – toisin kuin aina nykymusiikissa.
”Minulle on ehdotettu esimerkiksi Juha Tapiota. Ei minulla ole mitään tietoa, mistä lähtisin liikkeelle”, Ranta naurahtaa.
