Kun sinä tulet lukemaan juttua Tauskista, niin todennäköisesti tiedät, kuka on Tauski.
Tauskin tietävät kaikki, mutta häntä ei vaikuta tuntevan kukaan. Antto Terraksen kirjoittama kirja Tauski – Elämä ja teot ei paljoa helpottanut asiaa, vaikka lupasi muuta. Se on vajaan 250 sivun anekdoottikokoelma, jonka tapahtumista iso osa kuulostaa keksityiltä. ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen, mutta Tauski ei ole minkään arvoinen”, alkaa kirjan ensimmäinen luku.
Kirja pikemmin lisäsi kierroksia Tauski-myyttiin kuin olisi purkanut sitä. Viihdyttävä kirja sinänsä, josta jäi etenkin mieleen Tauskin näkemä painajainen, jossa Danny söi savumuikkuja ja suunnitteli avaruuslentoa Sakari Kuosmasen kanssa.
Yksi lehtijuttu ei riitä myyttiä purkamaan, jos on myytti alkuunkaan, mutta voisihan sitä vilkaista.
”Jos oisit soittanut Seiskasta ja kysynyt samaa, niin oisin kieltäytynyt”, Tauski sanoo etukäteen puhelimitse.
Tauski on viime aikoina nauttinut ruoanlaitosta kotioloissa.
Turussa Martin kaupunginosassa puutalon oven avaa näyttävästi pukeutunut mies. Hänellä on yllään paita, joka näyttää joltain pseudoeläinkuosilta. Tyyli vie jonnekin Keski- tai Itä-Eurooppaan. Vaaleat, lainehtivat housut ovat kuin taideopiskelijan tai minttusuklaajäätelön värjäämät. Kummin vain, tyylikkäät ovat.
Hän kutsuu huomiota herättäviä kuteitaan kotivaatteiksi ja lisää, että kun Italiassa joku nousee Alfa Romeon kyydistä, niin ”sillä on päällä just tällaiset kuteet”.
Eteisessä on vastassa Tauskin valtava tummansininen koira. Rodultaan chow chow, nimeltään Karhuherra Paddington, ystävien kesken Nalle. Haastattelun ajan se röhnöttää lattialla ja päästelee kuorsausta, joka kuulostaa raivaussahalta.
Tauski on kattanut valkoiselle keittiönpöydälle valtavat teemukit, suklaakeksejä, kurkkusiivuja ja kanansiipiä. Kattaus on luovuudessaan upea ja Tauskin näköinen: jotain pubi-illan ja iltapäiväkahvien välistä, ja kello on 11.
Keittiöstä näkee Tauskin makuuhuoneeseen, jossa on vaaterekissä esiintymisasuja: niitein koristeltuja takkeja, jotka mies on suunnitellut itse. Korillinen kultalevyjä. Ja hylly, jossa on hänen debyyttilevynsä Charlotte (1989) vinyylinä.
Tauski on iloinen, ainakin tavallaan. Korona vei kaikki keikat – tai ainakin melkein, kuten pian selviää – mutta iloa tuo se, että puolen vuoden sisään hän on laihduttanut 25 kiloa. ”Neljän potkallaan olevan joulukinkun verran”, mies itse kuvaa.
Paino alkoi nousta sen jälkeen kun Tauski jätti alkoholin. Hän kuvaa itseään ”kuurijuopoksi”, joka juo neljä päivää putkeen eikä syö. Kun tupakka ja alkoholi jäi elämästä, Tauski löysi munkkien ja karkkien syntiset ilot.
”Ihminen on sellainen, että kun siltä otetaan toinen käsi pois, niin toinen käsi alkaa heilua puolet kovempaa”, hän sanoo.
Se tuntuu olevan täsmällinen kuvaus miehestä itsestään. Hän on ollut farkkuliikkeen omistaja, automekaanikko, laulaja, ja 80-luvulla kaikkia näitä samaan aikaan.
Tauski kertoo seikkaperäisesti 15 minuutin ajan laihdutusprosessista ulostuslääkkeineen.
”Mutta sä varmaan haluat keskustella jostain muustakin.”
Kaksi Tauskin isän maalaamaa taulua on ripustettu eteiskäytävään.
No vaikka alkuun siitä kirjasta. Mitä hittoa, Danny ja savumuikkuja?
”Se kirja oli vähän kuin aikuisten Aku Ankka ilman kuvia. Mä en saanut siitä mitään muuta irti kuin sen, että kaksi ex-vaimoa suuttui ja niiden lepyttäminen kesti ihan helvetin kauan.”
Tauski sanoo, että kirja on kirjoitettu humoristisesti roast-hengessä, ja aika moni asia on väritetty. ”Se oli vähän liian räväkkä ja alentavaan sävyyn kirjoitettu kirja. Mä kerroin sen tarinan kauhean tunteellisesti, välillä kyyneleet silmissä. Aloitin kertomaan siitä, miten kaikki alkoi 15. marraskuuta 1962 Helsingissä.”
Silloin Tauno ”Tauski” Peltonen syntyi. Hänen äitinsä oli oopperalaulaja ja isä taidemaalari. Kaksi isän tekemää valtavaa maisemataulua on ripustettu eteiskäytävään. Tauskin mukaan paikka on vähän huono, mutta uudessa asunnossa ne eivät muualle mahdu.
Toisen tauluista Tauski löysi muutama vuosi sitten kirpputorilta. Tauski muistaa, kuinka isä myi kyseisen taulun 70-luvulla 10 000 markalla. Nyt hän on ylpeä, sillä hän osti taulun takaisin 500 eurolla.
”Ollaan isän kanssa 7 000 euroa voitolla. Terveisiä vaan iskälle”, hän sanoo ja katsoo ylöspäin.
Tauskin vanhemmat kuolivat 80-luvun lopussa parin vuoden sisään, monta vuotta ennen poikansa suursuosiota. Tauskin mukaan meni 10 vuotta, että hän kykeni olemaan niin sanotusti normaalisti jaloillaan.
”Vaikka siitä on nyt 30 vuotta, niin joka isän- ja äitienpäivä sanon, että jos he kuolisivat nyt, niin mä antaisin kuolla saman tien, kun sitä ei vaan ois tapahtunut silloin. Mun vanhemmat ei ehtinyt nähdä yhtäkään mun lapsista.”
Tauskilla on kuusi lasta kolmen eri vaimon kanssa. ”Kaikkien kanssa on hyvät välit”, hän sanoo.
Aina näin ei ole ollut. Vuonna 2015 Tauski sai sakkotuomion ex-vaimonsa Henna Peltosen pahoinpitelystä. Tauski on edelleen sitä mieltä, että mitään pahoinpitelyä ei ole tapahtunut. ”Ei se pidä paikkaansa. Siinä oli kyse huoltajuuskiistasta.”
On vähän siinä ja siinä, tunnetaanko Tauski enemmän näistä sekoiluista vai uransa isoimmasta hitistä Sinä vain (1995). Tauski sanoo, että monella ihmisellä on hänestä väärä kuva.
”Moni ei edes tiedä, että sävellän ja sanoitan itse biisini. Jengi myös luulee, että oon tosi vauhdikas, hullu ja räväkkä, vaikka oon ihmisenä täysin päinvastainen.”
”Mä oon liian lahjakas.”
On Tauski myös aika paljon tehnyt itse sen eteen, että se kuva on syntynyt. Hän on ollut sensaatiolehti Seiskan sivuilla jo vuosia vakiohahmo.
”Siinä lehdessä on sekä reilu plussa- että miinusmerkki. Mulla on ollut varaa pelleillä ja heittäytyä, koska mulla on niin kauniita ja vakavia rakkauslauluja”, hän sanoo.
Vai onko ollut sittenkään varaa? Hän myöntää, että juttujen vuoksi hän on menettänyt arvostusta taiteilijana. ”Nämä on vähän ristiriitaisia juttuja.”
Tauski sanoo, että hän on tehnyt yhteistyötä Seiskan kanssa yksinkertaisesti rahan vuoksi. Hän on tietoisesti hyödyntänyt tilaisuutta saada julkisuutta.
”Taiteilijan elämässä on niitä aikoja, kun keikat ei juokse ja rahaa ei tule. Seiskan jutuista on saanut kertakorvauksia ja väkeä keikoille. Raha edellä tässä on menty aika pitkään.”
Vaikka hän kuulee tämän tästä eri suunnista, että hän on taiteilijana aliarvostettu, niin keikoilla se ei miehen mukaan ainakaan näy. Arvostetut muusikot edustavat yleensä keskiluokan kuvastoa ja esiintyvät tai ainakin pyrkivät esiintymään konserttisaleissa ja klubeilla, kun Tauski on työväenluokan musiikkia lähipubien etanolinkatkuisiin iltoihin.
Samasta viihdyttämisestä on pohjimmiltaan silti kyse, esiintyi artisti Turun Martissa Pub Männyssä taustanauhoilla tai Helsingissä Savoy-teatterissa orkesterin kera.
Tauski tuntee yleisönsä, ja liitto Seiska-lehden sekä yleisön välillä on hänen visiossaan saumaton.
”Mä kierrän kapakoissa, missä ihmiset juo alkoholia. Siellä on sen tyyppiset ihmiset, jotka myös lukee Seiskaa aika paljon. Osa tulee katsomaan, että missä kunnossa oon, ja osa musiikin takia. Kokonaismassa kasvaa, ja se tuo sitten rahan pöytään.”
Miehen itsensä mukaan mikään ei tuo ihmisiä yhtä paljon Tauskin keikoille kuin se, että Seiskan kannessa on uutinen avioerosta. ”Silloin myydään kaikki liput ovelta.”
Seiskaan on ollut helppo mennä, mutta pois sieltä ei oikein pääse. Ja siinä vaiheessa kun on julkisuutta Seiskassa, sitä ei ole juuri muualla.
Tauskissa ja jo edesmenneessä Matti Nykäsessä on aika paljon samaa. Suosio lähipubien artistina, pahoinpitelytuomio, Seiska-julkisuus, arvaamaton maine. Mennään keikalle katsomaan, että missä kunnossa tyyppi tällä kertaa on.
Tauskin mielestä hänen julkikuvansa on muodostunut paljon Seiskan kirjoittamien juttujen pohjalta.
”Kyllä se on tän yhden lehden tuotos, että meistä tän tyyppisistä kavereista tulee vähän tyhmiä, huonosti käyttäytyviä, epämääräisiä ja tunteettomia”, hän sanoo.
Ehkä Tauskillakin on ollut asiassa näppinsä pelissä. Kaikki kirjoitetut tarinat eivät hänen mukaansa pidä edes paikkaansa.
”Kyllä niitä on paljon väritetty. Kun kansi puuttui, niin sieltä tehtiin soittokierrosta ja kyseltiin, että miten avioliitossa menee, ootteko tapellut. Sitten myönnyttiin, että on jotain riitoja ollut. Kyllä tässä on joutunut heittää niitä tarinoita, mistä suurimmat rahat lähtee.”
Tänä keväänä Tauskilla piti olla kuukauden kiertue Lapissa. Sen sijaan hän on ollut kotona ja säveltänyt sekä sanoittanut kymmenen uutta kappaletta.
”En oo tehnyt sitä varmaan kymmeneen vuoteen. Keikkoja on ollut niin paljon. Tämä on mun eka loma 40 vuoteen”, Tauski sanoo ja kuulostaa aidosti ilahtuneelta.
Tauski säveltää kappaleensa pääasiassa kitaralla ja koskettimilla.
Tauski säveltää pääosin kitaralla ja koskettimilla. Nuorena hän opiskeli kaikki perusinstrumentit rummuista kitaraan ja bassoon. Työn alla olevien kappaleiden nimet ovat ehtaa Tauskia: Tasku täynnä rakkautta, Kaikki rakkaudesta ja Minä rakastan sinua mielin määrin.
Tauski julkaisee uutta musiikkia vain harvoin. Vanhoilla biiseillä mennään, ja se tuntuu yleisöllekin riittävän. Isoimmasta hitistään Sinä vain hän sanoo naureskellen tehneensä kymmenkunta eri versiota, joista viimeisin on tältä vuodelta. ”Mutta ei sitä pysty lämmittämään, kyllä se vanha on paras.”
Tauskia ei tunnuta arvostavan kauheasti musiikkipiireissä. Alun perin Tauski tarjosi Sinä vain -kappaletta kolmen eri artistin levytettäväksi ennen kuin teki sen itse. Arja Koriseva, Katri Helena ja Paula Koivuniemi kaikki kieltäytyivät tavalla tai toisella.
Tauski julkaisee musiikkinsa itse oman yhtiönsä kautta. ”Joskus on ollut niitä aikoja, että mä oon miettinyt sitä, minkä takia mä en ole isossa kansallisessa levy-yhtiössä artistina. Tää kuulostaa varmaan tosi itserakkaalta kun sanon, että mä oon liian lahjakas.”
Nyt alkaa mylly pyörimään.
”Kun joskus yritin tarjota lauluja jollekin artistille, niin nämä itsetunnottomat Helsingistä työskentelevät levy-yhtiöpomot kielsi sen heti, että Tauskin kanssa ei tehdä mitään. Niin miksi, miksi se kielletään?”
Tauski uskoo, että se johtuu siitä pelosta, että jos hänet päästettäisiin vauhtiin, niin hän veisi nykyisten tuottajien työt.
”Nämä ihmiset, jotka työskentelee levy-yhtiöissä, ne ei oo enää muusikoita. Ne on nuoria liikemiehiä, jotka johtaa näitä yhtiöitä. He tietävät, että mä en artistina suostu maksaa mitään 80 prosentin provisiota. Olen liian omatoiminen.”
Tauski sanoo tuntevansa oman arvonsa. ”Jos mulla ois ollu varaa istua Warnerin tuottajana 20 vuotta, niin mä väitän, että se ois kolme kertaa kovemmassa hapessa se firma. Mä tiedän olevani niin kova jätkä siinä hommassa.”
Warner Music Finlandin liikevaihto oli vuonna 2018 yhteensä 26,5 miljoonaa euroa. Eli mikäli Tauskin puheisiin on uskominen, hänen avullaan liikevaihto olisi ollut 79,5 miljoonaa euroa.
Tauskin mielestä suomalainen musiikkielämä voi huonosti, koska ”julkaistaan hosumalla keskeneräisiä lauluja, jotka muistuttavat toinen toisiaan, ja ne soitetaan väkisin Radio Suomipopilla läpi.” Sellaisesta hän ei ole itse kiinnostunut.
”Ehkä levy-yhtiö elää siitä, mutta ei artisti. Mä olen vanhan liiton kundi. Jos mä teen Lapin-rundin, niin sieltä pitää pudota sitä rahaa.”
Tauski on hyvin kriittinen ja vähän katkerankin kuuloinen levy-yhtiöbisnestä kohtaan, vaikka väittää itsenäisenä artistina tulouttavansa kolme-viisi kertaa enemmän rahaa kuin ison yhtiön tallissa.
”Oisin varmaan ne kirkkaimmat parrasvalot saavuttanut sillä, kun olisin tän [ison levy-yhtiön] tyyppisessä systeemissä, mutta siihen ei kumpikaan osapuoli pysty. Oon liian vaikee artisti, koska haluun asiat sen tietyn brändin läpi.”
Tauskin brändiä on esimerkiksi se, että asiat tehdään samalla tavalla. Hänen suurimpia musiikillisia esikuvia ovat Irwin Goodman, Kirka ja Sammy Babitzin. Mattia ja Teppoa hän kiittelee erityisesti avusta laulujen tekemisen suhteen 90-luvun alussa.
”Huomasin silloin, että he tekivät musiikkinsa itse, ja aloin siksi myös itse säveltää ja sanoittaa. Ajattelin, että miksen olisi Tauski ja tekisi kaiken samalla tavalla niin kuin Matti ja Teppo on tehnyt.”
Myös Irwin teki Tauskin mielestä kaiken aina samalla tavalla. Hän oli protestilaulaja Ei tippa tapasta aina Rentun ruusuun. ”Soundit muuttuu, mutta aiheet ja rakenteet ovat aivan samat.”
Tauski haluaa seurata idoliensa jalanjälkiä ja olla Tauski yhtään siitä tinkimättä.
”Matti ja Teppo on seitsemänkymppisiä miehiä ja hirveä suosio edelleen. Miks mä lähtisin levy-yhtiöön, joka käskisi mun tehdä jotain kumihumppaa, mistä mä en saa itselleni yhtään mitään irti.” Mun yleisö on tottunut, että Tauski laulaa Sinä vain ja Niin minä sinulle kuulun. Kauniita rakkauslauluja.”
Tauski sanoo, ettei hän tarvitse ison levy-yhtiön hyväksyntää. Hänelle riittää, että hän itse tietää olevansa taiteilija.
Laulaja on tatuoinut taiteilijanimensä oikeaan käteensä.
Tauskia voisi kuvailla levottomaksi ja liukkaaksi tyypiksi. Välillä on vaikea sanoa, miten paljon puheessa on niin sanottua ”Turun lisää” ja artistiroolia.
Hän tuntuu puhuvan rehellisesti siitä, miten on tietoisesti hyödyntänyt Seiskan julkisuutta, mutta aidoimmillaan hän tuntuu olevan, kun puhuu jostain muusta kuin itsestään ja urastaan.
Silloin, kun hän kertoo poikansa uudesta työpaikasta, ja hänen silmänsä kostuvat. Tai kun hän ohimennen kertoo ajavansa hyvän jääkiekko-ottelun perässä mieluummin Helsinkiin kuin kävisi Turussa TPS:n pelissä ”vip-aitiossa”. HIFK:n ottelussa Tauski sanoo tapaavansa oikeita ihmisiä, vanhoja stadilaisia, jotka ostavat hallilla ensimmäisenä nakkikorin ja oluen.
Huhtikuun alussa Tauski sanoi Iltalehden haastattelussa, että nyt ei ole oikea aika esiintyä kenenkään kotona. Vappuaattona hän ajoi Helsinkiin yksityiskeikalle.
Haastattelun aikana hän mainitsee viitisen kertaa, kuinka mukavaa on laittaa ruokaa kotona, ja että keikoille ei ole kiire, rahaa ei tarvitse, kestäköön korona vaikka ensi vuoden loppuun.
Sitten pari päivää haastattelun jälkeen netissä myydään pakettia, jossa Tauski toimittaa äitienpäivänä ruukkuhortensian ja esittää turvaetäisyydeltä laulun: Sinä vain tai Äideistä parhain. Paketteja meni lopulta viikonlopun aikana noin 50 ja artisti itsekin herkistyi.
Totta kai artistin tekee mieli keikoille. Myös yksityisiä striimauskeikkoja Tauski on järjestänyt kolme. ”Mutta ei se tähän maailmaan oikein sovi. Ei ne oikein jättänyt mitään rahaa, niistä on vaikea laskuttaa normaaleja keikkasummia.”
Sitten on tällaisiakin tapauksia: yksi mies lähetti viestin ja pyysi laulamaan videolle pari kappaletta tyttöystävälleen. Hän lupasi maksaa 150 euroa. Tauski oli ajamassa autoa, mutta pysäytti saman tien autonsa sivuun ja lauloi biisit. ”Se oli kiva juttu, ja intiimiä.”
Tauski on hakenut koronan vuoksi tukea kuudesta eri paikasta. Mistään ei ole tippunut tukea taiteelliseen työhön.
”Mutta kyllä tukea annetaan jollekin huutokauppaskeidarille. No taisi palauttaakin sen jo. Mutta en mä ole katkera.” Hän sanoo siirtävänsä yrityksensä kirjoille Viroon ”heti kun korona on ohi”. Kuulemma veroja on maksettu viime vuosina niin paljon, ja silti tukea ei heru.
”Ja olen tehnyt tähän maahan kuusi uutta veronmaksajaa. Mutta nyt loppui Peltosen tuki Suomen valtiolle.”
Tauski on tyytymätön siihen, miten koronakriisiä on Suomessa hoidettu tähän asti, vaikka pääministeri Sanna Marinia kehuukin.
”Musta tuntuu, että mä oon liian aikuinen tähän asiaan. Meillä on lapset eduskunnassa töissä. En tiiä, että onko se edes mun tehtävä kommentoida. Mä oon laulaja, mutta tulipahan nyt sanottua.”
En minäkään kovin paljoa edelleenkään tiedä siitä, että kuka on Tauski, mutta tulipahan nyt vilkaistua.
Tauski poseeraa Mustanginsa vieressä.
