Liian rakentava Twitteriin - Nyt.fi | HS.fi

Liian rakentava Twitteriin

Julkaistu: 22.6. 12:00

Työelämäprofessori Pekka Sauri on tunnettu Twitter-hahmo Suomessa. Hän on Twitterissä samanlainen kuin oli radio-ohjelmassaan Yölinjalla Pekka Sauri: maltillinen, rakentava ja kannustava, ja kaikki pitävät hänestä. Saurin ei ole juuri tarvinnut riidellä. Mutta vuosi sitten jokin muuttui. Sauri huomasi olevansa toistuvasti raivoisien riitojen keskiössä. Pyysimme häntä kertomaan omin sanoin, miltä some näyttää myrskyn silmästä.

-Toimitus

Olen Suomen mittakaavassa kohtalaisen iso media. Minulla on Twitter-viestipalvelussa 114 000 seuraajaa. Hesari ja iltapäivälehdet ovat vielä jonkin verran edellä, mutta päihitän jo useimpien maakuntalehtien levikin.

Pekka Sauri.

Nimitin itseni jo kauan sitten @pekkasaurin vastaavaksi päätoimittajaksi. Tämä rooli suoristaa selkää kummasti. Tulee mietityksi varsin tarkkaan, millaisia avauksia tekee, ja millaisiin keskusteluihin osallistuu.

Erityisen tarkkaan mietin, millaisia herhiläispesiä sohaisen. Suuresta seuraajamäärästä voi irrota suuresti pöyristystä ja kiukkuisia reaktioita väärinymmärryksineen ja olkiukkoineen.

 Mieleen nousevat muistot 1970-luvun yliopistolaisuudesta: ellet ole puolellamme, olet meitä vastaan.

Tästä miettimisestä seuraa enemmän tai vähemmän väistämättä maltillinen ja sovitteleva asenne. Moni näyttää pitävän tätä tervetulleena Twitterin usein repivässä keskustelukulttuurissa, toiset taas kutsuvat sitä silkaksi nössöydeksi. Joko tai -väittelyssä pitäisi uskaltaa asettua selkeästi jommalle kummalle puolelle.

Kaltaisellani veteraanilla nousevat helposti mieleen muistot 1970-luvun yliopistotaistolaisuudesta: ellet ole puolellamme, olet meitä vastaan.

Olen yrittänyt pilkkoa @pekkasauri-kanavan erilaisiin osastoihin perinteisten medioiden tapaan.

Jaan mielenkiintoisina ja merkittävinä pitämiäni uutislinkkejä – erityisesti sellaisia, joiden oletan todennäköisesti jäävän vaille riittävää huomiota.

Velvollisuudentuntoisena päätoimittajana jakelen myös tärkeiksi arvioimiani viranomaistiedotteita omalle seuraajakunnalleni. Tämä siksi, että miltei kaikilla viranomaisilla ja julkishallinnon organisaatioilla on Twitterissä paljon vähemmän seuraajia kuin minun mediallani : @valtioneuvosto:lla 79 000, @hsl_hrt:llä 12 500, @stm_uutiset:lla 35 700, jopa Suomen kekseliäimmin viestivällä julkishallinnon organisaatiolla @verouutiset:lla vain 13 700. Tasavallan presidentti @niinistö on sentään omilla lukemillaan 214 000 seuraajallaan.

Viranomaisten ja julkishallinnon tiedotteiden jakaminen on mediani julkista palvelua etenkin nyt koronakriisin aikana. Tätäkin on kyseenalaistettu. Joku tivasi, onko minut virallisesti nimitetty jakamaan viranomaistiedotteita. Toinen vaati minua todistamaan, että jakamani tiedotteen faktat pitivät paikkansa.

Muita osastoja ovat olleet #enehkäkestä, tunniste jonka alla esittelen kuulemaani mieleenpainuvaa musiikkia. Jaan @helsinkikuvaa- ja @signebranderbot-robottien twiittaamia vanhoja valokuvia Helsingistä ja yritän antaa kiinnostavista kuvista taustatietoa alkuperäisen kuvatekstin lisäksi. Postaan lintu- ja kasvihavaintoja, ja toukokuussa aloitin #mikälintu-ketjun, johon ihmiset voivat lähettää tunnistettavaksi linnunlauluäänitteitä. Iltaruskoa katsellessani saatan herkistyä sepittämään kakkosdivisioonan Paolo Coelho -aforismeja.

Tunnetuin @pekkasauri-median osastoista on varmaan vielä tänä päivänäkin edesmennyt #rakentavatwiittaaja. Pieni kertaus saattaa olla paikallaan.

Kesäkuussa 2018 aloin jakaa kerran viikossa #rakentavatwiittaaja-tunnustusta henkilöille tai organisaatioille, jotka oman arvioni mukaan paransivat Twitterin joskus toksiseksi äitynyttä keskustelukulttuuria. Tunnustus kehittyi kuukausien mittaan rutiiniksi: joka tiistaiaamu pyysin seuraajiltani ehdotuksia viikon rakentavaksi twiittaajaksi, puoliltapäivin julkistin kuuden nimen shortlistin ja lopulta illansuussa julistin lahjomattoman ylituomarin ominaisuudessa voittajan.

Ehdin jakaa tunnustusta viitisenkymmentä kertaa erilaisille organisaatioille ja yksityishenkilöille, kunnes kesällä 2019 jokin muuttui.

Twitterissä roihahti keskustelu #rakentavatwiittaaja:n roolista ja merkityksestä aikamme kuvastimessa. Itse pidin palkitsemista puolihumoristisena ohjelmanumerona, mutta muutamat väkevät kriitikot alkoivat leimata sitä etuoikeutetun setämiehen kavereilleen jakamaksi palkinnoksi. Se oli omiaan pönkittämään yhteiskunnan valtarakenteita ja sortamaan sorrettuja, he syyttivät. Tunnustuksen puolustajat heräsivät hekin barrikadeille. Keskustelu oli repivää.

Seurasin kohinaa muutaman päivän. Lopulta päättelin, että idea oli kääntynyt itseään vastaan ja ilmoitin lopettavani virtuaalisen kunniakirjan jakamisen. Kriitikot olivat tyytyväisiä, puolustajat eivät. Heistä olin luovuttanut liian helposti.

Sain #rakentavatwiittaaja-episodista hyvän opetuksen. En ollut enää kuka tahansa somen käyttäjä, vaan suuri seuraajamääräni antoi Twitter-tililleni erityistä vaikutusvaltaa. Siksi #rakentavatwiittaaja ei ollut kaikille mikä tahansa kevytmielinen some-päähänpisto, vaan yhteiskunnallinen instituutio, jota sopi kritisoida siinä missä mitä hyvänsä yhteiskunnallista instituutiota. Puhumattakaan siitä, että yhteiskunnan valtarakenteiden murtamisessa ”rakentavuus” ei ole tavoiteltava hyve, pikemminkin päinvastoin.

 Parhaan argumentin periaate lojui riekaleina vastakkainasettelun jaloissa.

Tunsin tietysti itseni totaaliseksi idiootiksi. Tohtorismiehen ja psykologin olisi pitänyt osata ennakoida ilmiö. Habermasilainen parhaan argumentin periaate, jonka nimiin olin vuosikymmenet vannonut, lojui riekaleina agonistisen vastakkainasettelun jaloissa. Toivun tästä maailmankatsomuksellisesta traumasta yhä.

Onneksi huumori on myös tärkeä osa @pekkasauri-mediaa. Huumorihan on hauskaa. Useimmat ihmiset pitävät huumorista. Ironiaa ja sarkasmia kannattaa välttää, ne ymmärretään aina toisin kuin kirjoittaja on tarkoittanut. Vältän siis niitä. Mutta se ei riittänyt, vaan kiltimpikin huumori vei @pekkasauri:n toukokuun alussa uuteen liemeen.

Suomen tunnetuimpia Twitter-kulttihahmoja on tili @yrtithepreaa, eli Räyhis, joka tunnetaan joskus myös nimillä Likainen hippi tai Jopo-Petteri. Räyhis on monipuolinen ja uupumaton kirjoittaja, joka herättää voimakkaita tunteita suuntaan jos toiseenkin.

En ole koskaan tavannut Räyhistä tosielämässä, mutta parin vuoden ajan olemme yhdessä kirjoittaneet Twitteriin yhtä fiktiivisiä kuin älyttömiäkin sekoiluja. Twiiteissämme meillä on olevinaan bändi ja treenikämppä ja ikuisesti suunnitteilla eeppinen Euroopan-kiertue managerimme Risto-hanhen johdolla. Olemme laskeneet Suurkirkon portaat varastetuilla lasagnevuoilla, puhdistaneet likaantuneita joutsenia autopesulassa ynnä muuta tolkutonta.

Kuten sanoin, huumori on hauskaa ja useimmat ihmiset pitävät siitä. Minulle nämä absurdit seikkailut Räyhiksen kanssa ovat olleet hauskinta, mitä olen pitkään aikaan kokenut virtuaalisesti tai edes ”oikeassa elämässä”.

Seikkailuista tuli kuitenkin loppu.

Kävi ilmi, että Räyhis oli twiitannut ilkeästi nuoresta ilmastoaktivistista Atte Ahokkaasta. Atte oli ilmoittanut vetäytyvänsä sosiaalisesta mediasta jatkuvan some-ahdistelun ja kiusaamisen takia.

Minä en ainoastaan kaveerannut Räyhiksen kanssa, vaan olin vuosi sitten myöntänyt hänelle #rakentavatwiittaaja-tunnustuksen, koska hän oli kirjoittanut hienon koulukiusaamista käsitelleen twiittiketjun. Jottei mikään olisi yhtään liian yksinkertaista, olin antanut aktivisti Atte Ahokkaalle saman kunniamaininnan hiukan myöhemmin.

Sain edistyksellisiltä twitteristeiltä rankkaa kritiikkiä kaveeraamisestani Räyhiksen kanssa. Minun olisi ilmeisesti pitänyt irtisanoutua mielikuvitusbändikaveristani ja tuomita hänen toimintansa. Joku ehätti suorastaan ilmoittamaan lopettavansa seuraamiseni tällä perusteella. Räyhis pyysi käyttäytymistään anteeksi Twitterissä, mutta tällä ei ollut mainittavaa vaikutusta. Anteeksipyynnöllä ei sivumennen sanoen ole Twitterissä suurtakaan merkitystä. Hairahduksen leima säilyy sitkeästi katumuksesta huolimatta.

Ilmoitin lopulta keskustelun rauhoittamiseksi, että lopetan virtuaaliseikkailuni Räyhiksen kanssa toistaiseksi. Toistui #rakentavatwiittaaja-ilmiö: kriitikot olivat tyytyväisiä reaktiooni, puolustajat pitivät luopumistani lällärimäisenä.

Räyhis-episodi oli kouluesimerkki guilt by association -ilmiöstä. Jos olen pahikseksi leimautuneen hahmon kaveri, olen pahis itsekin. Ehkä olen vielä pahistakin pahempi, kun mediallani on laaja levikki, ja annan pahikselle suurta näkyvyyttä. Olen asettanut huomiovaltani väärän asian ajajaksi, vaikka olisinkin siitä selvin sanoin irtisanoutunut.

 Twitter on parhaimmillaan avoimuuden ja vallan läpinäkyvyyden väline.

Mutta mitä merkitystä tällä kaikella on? Twitterin käyttäjämäärä on Suomessa ja maailmassa verraten pieni – noin kymmenesosa Facebookin käyttäjistä. Ero on kuitenkin siinä, että Twitteriä käyttävät monet vaikutusvaltaiset päättäjät ja organisaatiot, journalistit ja yksityishenkilöt, ja Twitter-keskustelut päätyvät usein myös perinteisten medioiden palstoille. Joskus mietin, pitäisikö myös @pekkasauri-median hakea Julkisen Sanan Neuvoston jäsenyyttä.

Twitter on parhaimmillaan avoimuuden ja vallan läpinäkyvyyden väline. Kuka hyvänsä voi ryhtyä seuraamaan ketä hyvänsä kysymättä tältä lupaa. Tavalliset kansalaiset pääsevät ainakin teoriassa suoraan keskusteluyhteyteen vallanpitäjien ja viranomaisten kanssa, ja yllättävän monet näistä reagoivat kommentteihin ja kysymyksiin.

Eivätkä tietenkään kaikki vallankäyttäjät ryhdy dialogiin. Monelle päättäjälle ja organisaatiolle sosiaalinen media on edelleen lähinnä faksi, jolla lähetetään kansalaisten luettavaksi yksisuuntaisia tiedotteita ilman mitään pyrkimystä vuorovaikutukseen. Tätä sitkeää perinnettä olen yrittänyt Twitterissä muuttaa – toistaiseksi vaatimattomin tuloksin, voisi sanoa.

Kommunikaation vallankumous on antanut jokaiselle kansalaiselle pääsyn kaikkeen maailmassa digitaalisena julkaistuun tietoon ja vahvan julkaisukanavan. Kun portinvartijaa ja ennakkosensuuria ei enää ole, joudumme hallitsemaan kaksisuuntaista, monenkeskistä ja reaaliaikaista viestintää omin neuvoin.

Harjoittelu kestää vuosikymmeniä, mutta sille ei ole vaihtoehtoa.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Nyt.fi luetuimmat