Uusi Netflix-dokumentti näyttää, kuinka transihmiset ovat olleet elokuvissa vitsien ja murhien kohteena sata vuotta – paitsi Suomessa - Nyt.fi | HS.fi
Nyt.fi|Nyt.fi

Uusi Netflix-dokumentti näyttää, kuinka transihmiset ovat olleet elokuvissa vitsien ja murhien kohteena sata vuotta – paitsi Suomessa

Helsingissä tiistaina järjestetyssä mielenosoituksessa otettiin kantaa transihmisten oikeuksien puolesta Suomessa. Vain pari päivää aikaisemmin Netflixiin julkaistu Disclosure-dokumentti näyttää, kuinka transukupuolisuus esitetään populaarikulttuurissa usein vanhojen stereotypioiden kautta.

Pose (2018) tv-sarjassa nähdään televisiohistorian suurin joukko transsukupuolisia näyttelijöitä. Kuvassa on sarjan näyttelijöitä Charlayne Woodard (vas.), Angelica Ross, Angel Bismark Curiel, Mj Rodriguez, Dyllón Burnside ja Indya Moore.

Julkaistu: 24.6. 16:57

”Mielestäni tapa, jolla transihmiset on esitetty valkokankaalla, on viitannut siihen, ettemme ole todellisia. Meidät on esitetty psyykkisesti sairaina ja ikäänkuin meitä ei olisi olemassa” näyttelijä ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolestapuhuja Laverne Cox toteaa jo Disclosure-dokumentin ensi minuuteilla.

”Mutta tässä minä olen, täällä me olemme, ja olemme aina olleet”, dokumentin vastaavana tuottajana toimiva Cox jatkaa.

Netflixissä 19. kesäkuuta julkaistu dokumentti näyttää, kuinka transsukupuoliset ihmiset on esitetty elokuvissa ja tv-sarjoissa viimeisen vuosisadan aikana. Dokumentissa tarkastellaan transihmisten esittämistä valkokankaalla ja ruuduilla aina 1900-luvun mykkäelokuvista uusimpiin tv-sarjoihin kuten Pose (2018), joka sijoittuu 1980-luvun New Yorkin ja kuvaa sen ballroom-kulttuuria.

Näyttelijänä erityisesti roolistaan Orange is the New Black -sarjassa tunnettu Laverne Coxin lisäksi dokumentissa omia näkemyksiään ja kokemuksiaan transihmisten esittämisestä tv-sarjoissa ja elokuvissa kertovat myös muun muassa tuottaja Lilly Wachowski, ohjaaja Yance Ford ja näyttelijä MJ Rodriguez.

Dokumentin tekijät kuljettavat katsojan vuosien läpi ja näyttävät, kuinka transsukupuoliset ihmiset on kuvattu länsimaalaisessa kulttuurissa vitsien kohteina tai vanhojen stereotypioiden ja toisteisten juonikuvioiden kautta.

Näyttelijä Laverne Cox on tiettyvästi ensimmäinen Emmy-ehdokkuuden saanut transsukupuolinen näyttelijä.

Esimerkiksi Hollywoodin poliisi- ja sairaalasarjoissa transsukupuoliset kuvataan uhreina. Kaksi yleisintä teemaa ovat joko murhatuksi tuleminen transsukupuolisuuden takia tai sairaalasarjoissa kuoleminen hormonien takia tai syöpään, joka liittyy syntymässä määrättyyn sukupuoleen.

”Olen ollut useissa sairaalasarjoissa. Kuolin niissä paljon.” näyttelijä Alexandra Billings kommentoi dokumentissa.

Toisaalta dokumentti näyttää, kuinka transihmisten esittäminen populaarikulttuurissa on vuosien saatossa kehittynyt ja monipuolistunut.

Eroja sadan vuoden takaiseen tosiaan on. Vuonna 1914 julkaistussa, mykkäelokuvassa A Florida Enchantment päähenkilö Lillian löytää siemeniä, jotka muuttavat naiset miehiksi ja miehet naisiksi. Lillian syöttää siemeniä salaa myös miehelleen. Aihe kuvataan ikään kuin leikkinä tai vähintäänkin humoristisessa valossa.

Yli sata vuotta myöhemmin julkaistun Pose (2018) tv-sarjan keskiössä ovat tummaihoiset transnaiset ja sarjassa näytteleekin enemmän transsukupuolisia näytelijöitä kuin missään sarjassa aiemmin. Pose kuvaa rehellisesti, mutta herkästi transihmisten arkea ja ahdinkoa 1980-luvun Yhdysvalloissa sekä säkenöivää ballroom-kulttuuria.

”Posen aikaan en olisi ikimaailmassa uskonut, että tarinamme kerrottaisiin alustalla, johon liitettäisiin sana ’valtavirta’”, sarjassa näytellyt Rodriguez kertoo dokumentissa.

Ballroom-kulttuurin juuret ovat 1960-luvulla Harlemin afroamerikkalaisten ja latinojen queer-yhteisössä, jossa järjestettiin kilpailuita, joissa osallistujat kävelevät yleisön edessä sukupuolirooleja ja niiden ilmentämistä kuvaavissa kategorioissa esimerkiksi filmitähtinä tai huippumalleina.

Dokumentti julkaistiin tarpeelliseen saumaan, koska transihmisten oikeudet ovat herättäneet Suomessa keskustelua tällä viikolla.

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (Palko) julkaisema uusi aikuisten sukupuolidysforian eli -ahdistuksen hoitoa käsittelevä suositus on herättänyt pettymystä. Suosituksessa muun muassa sanotaan, että terveyskeskuksissa pitää ennen poliklinikalle lähettämistä selvittää asiakkaan psyykkistä tilaa.

”Moni tulkitsee sen tarkoittavan niin sanottua eheyttämistä. Se järkyttää, että tällaista voidaan sanoa. Transsukupuoliset kohtaavat paljon kyseenalaistamista. Tämä lisää pelkoa siitä, että lääkäri ei usko heitä,” Setan hallituksen puheenjohtaja Sakris Kupila kommentoi Helsingin Sanomille maanantaina.

Palkon uuteen suositukseen otettiin kantaa myös tiistaina Helsingissä Narinkkatorilla järjestetyssä Oikeus olla minä – ei takapakkia transterveydenhuoltoon! -mielenosoituksessa. Mielenosoituksen järjestämisestä vastannut Me muut -kollektiivi arvioi tapahtuman Facebook-sivulla, että paikalle saapui 400–500 henkilöä.

Myös vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela kommentoi Twitterissä, että Suomen uudet hoitosuositukset transihmisille ovat selkeän puutteelliset eivätkä vastaa kansainvälisiä suosituksia.

Suomessa transsukupuolisuus loistaa ruuduilla lähinnä poissaolollaan.

Tutkija Katariina Kyrölä Åbo Akademista kertoo, että Suomessa transsukupuolisuutta representoidaan elokuvissa ja tv-sarjoissa häkellyttävän vähän. Hänen mukaansa Suomessa pohditaan vielä Yhdyvaltoja vähemmän, kuka saa tuottaa ja esittää transsukupuolisuutta.

Kyrölä ihmettelee, miksi transihmisten rooleihin palkataan cis-näyttelijöitä, eli henkilöitä, joiden sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässään määriteltyä sukupuolta. Hän nostaa esimerkiksi elokuvat Dallas Buyers Club (2013) ja The Danish Girl (2015), joissa molemmissa transnaista esittivät miehet. Näyttelijä Jared Leto voitti suorituksestaan miessivuosan Oscar-palkinnon ja näyttelijä Eddie Redmayne asetettiin ehdolle parhaasta miespääosasta.

Vuonna 2015 julkaistu The Danish Girl on 1920-luvun Kööpenhaminaan sijoittuva elämäkerrallinen draamaelokuva, joka kertoo transnaisesta nimeltä Lili Elbe.

”Transihmisten esittämistä koskevat ristiriidat ei tule ratkeamaan niin kauan kuin muut esittävät transihmisiä. Kun esimerkiksi cis-miesnäyttelijä esittää transnaista, transsukupuolisuus jää esitykseksi tai vitsiksi.”

Suomessa Kyrölä kertoo havainneensa, että naisiksi pukeutuvat miehet ovat edelleen yleinen vitsi, johon hän on törmännyt viimeisen kymmenen vuoden aikana esimerkiksi kesäteattereissa.

”Aina on joku viiksekäs mies, joka vetää koltun päälle. Tällaiset esitykset ovat sanoinkuvaamattoman haavoittavia eikä niissä ole ajateltu, että esitykset voi nähdä joku transihminen, jonka todellisuudesta tehdään siinä huumoria.”

Väitöskirjassaan transsukupuolisuutta koskevaa tiedontuotantoa tutkiva Sade Kondelin Turun yliopistosta kommentoi, että usein transsukupuolisten ihmisten esittäminen valtavirran sarjoissa ja elokuvissa pyörii juuri nimen omaan transsukupuolisuuden ympärillä.

”Representaatio on yleensä sitä, että tämä hahmo on transsukupuoli ja se on koko hahmon idea”.

Vuonna 2013 julkaistu Kerron sinulle kaiken -elokuva on yksi harvoista suomalaisista elokuvista, joissa transsukupuolisuutta esitetään.

Yksi poikkeuksista on vuonna 2013 julkaistun suomalaisen Kerron sinulle kaiken -elokuva, jonka päähenkilö on sukupuolen korjausleikkauksesta toipunut Maarit (Leea Klemola), joka aloittaa suhteen Samin (Peter Franzén) kanssa.

Kondelin kertoo elokuvan olleen ilmestyessään virkistävä kokemus juuri sen representaation vuoksi. Hänen mukaansa elokuvassa Maaritin transtaustalla on vaikutusta, mutta se ei ole hahmon keskeinen motivaatio vaan vain yksi osa hänen historiaansa.

Samaa kirjoittaa kriitikko Niina Holm vuonna 2013 ilmestyneessä Episodin arvostelussa: ”Vaikka sukupuolenvaihdos määrittää Maaritia hyvin pitkälle, ei Halisen elokuva tarkenna niinkään transsukupuolisuuteen, vaan se kertoo liikuttavasti ja yllättävän samastuttavasti keski-ikäisen naisen kasvusta täyteen mittaansa”.

Tammikuussa Docpointissa julkaistu Kelet (2020) teki historiaa olemalla ensimmäinen suomalaisesta mustasta transnaisesta kertova dokumentti.

Toimittaja Susani Mahaduran ensiohjauksessa parikymppinen Kelet haaveilee mallin urasta ja osallistuu Helsingin ballroom-kulttuuriin. Samalla dokumentti on myös ensimmäinen suomalainen dokumenttielokuva, jonka pääosassa on rodullistettu transnainen. Kelet on katsottavissa Yle Areenasta.

Docpointissa tammikuussa julkaistu Kelet-dokumentti kertoo nuoren transnaisen kasvutarinan.

Myös Disclosure-dokumentissa tekijät halusivat lisätä transihmisten edustusta myös kameran takana. Dokumentin ohjaaja Sam Feder kertoo, että työnhaussa he priorisoivat transihmisten palkkaamista ja tekivät.

”Jos emme voineet palkata transhenkilöä avainrooliin, palkkasimme ei-transhenkilön ohjeistamaan transhenkilöä,” Feder kertoo Decider-lehden haastattelussa.

Transihmisten oikeudet ovat puhututtaneet myös ympäri maailmaa.

Viime viikkoina rodullistetuille transihmisille on vaatittu oikeutta myös Black Lives Matter -mielenosoitusten yhteydessä. Keskustelu rodullistettujen transihmisten kohtaamasta rasismista yltyi, kun kesäkuussa samalla viikolla kaksi transnaista Riah Milton ja Dominique Fells kuolivat väkivaltaisesti. Time-lehden mukaan Milton ammuttiin ryöstöyrityksen yhteydessä ja Fellsin kuolemaa tutkitaan tappona.

Vähemmistöt|Uusi suositus transsukupuolisten hoidosta herättää hämmennystä ja pettymystä – ”Nyt ihmiset pelkäävät, että tilanne vaikeutuu”

Televisioarvostelu|Susani Mahaduran esikoisdokumentti Kelet tarjoaa ainutlaatuisen kurkistuksen suomalaiseen ballroom-alakulttuuriin

Nyt.fi-analyysi|Yhdysvaltain korkein oikeus antoi merkittävän päätöksen transoikeuksista – tästä on kyse: hautausmaan työntekijä ei halunnut pukeutua enää mieheksi, sai potkut

Nyt.fi luetuimmat

Luitko jo nämä?