Tästä ei keikka parane: Harvoin kuultu jazzkitaristi herkisti yleisön palkitulla klubilla Tampereella - Nyt.fi | HS.fi
Nyt.fi|Blogi

Tästä ei keikka parane: Harvoin kuultu jazzkitaristi herkisti yleisön palkitulla klubilla Tampereella

”Keikka ei ainoastaan itkettänyt ja naurattanut. Se myös tuoksui, maistui ja sai kokemaan yhteenkuuluvuutta tavalla, johon mikään striimi ei koskaan voi yltää”, kirjoittaa Katri Kallionpää.

Julkaistu: 29.6. 11:10

Tammerkoski väreilee laskevan auringon säteilyssä Tampereen G Livelabin kaari-ikkunan takana. Klubin lavalla kitaristi Teemu Viinikainen soittaa melodiaa, jonka yleisö tunnistaa: Päättyy yö, aamu saa, Uusi päivä kun kirkkaana koittaa.

Kuulijoiden joukossa mies tarttuu vieressään istuvaa naista kädestä. Me kaikki herkistymme ja niin herkistyy myös soittaja. Ja yhtäkkiä minulle kirkastuu, mikä on ollut minulle ja varmasti monelle muullekin kuluneen neljän kuukauden tärkein oivallus. Se on tämä: Rakastan sinua, elämä!

Teemu Viinikainen soitti Tampere G Livelabissa.

Kun koko kevään kestäneen konserttipaaston jälkeen menee ensimmäisen kerran livekeikalle, on syytä valita tilaisuus huolella. Viime keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa Tampereen G Livelabiin, joka osoittautui Suomen, ellei koko maailman parhaaksi jazzklubiksi!

Syynä oli suurelta osalta se, että klubilla soitti Teemu Viinikainen, ”yksi Suomen rakastetuimmista jazzkitaristeista”, kuten klubin toimitusjohtaja Annamaija Saarela hänet esitteli.

Ja niin siinä kävi, että keikka ei ainoastaan itkettänyt ja naurattanut. Se myös tuoksui, maistui ja sai kokemaan yhteenkuuluvuutta tavalla, johon mikään striimi tai tallenne ei koskaan voi yltää.

Olikin jo aika päästä Tampereelle, jonka maine musiikkikaupunkina vahvistuu vahvistumistaan.

Muusikkojen liiton omistama G Livelab avattiin viime elokuussa. Se on jo ehtinyt voittaa aikakauslehti Mondo*DR:n parhaan konserttisalin palkinnon yhdessä äänentoistosta vastaavan Genelec Oy:n kanssa. Klubi päihitti kisassa muun muassa sellaiset konserttisalit kuin Berliinin filharmonian, Lontoon Royal Opera Housen sekä Kiinan National Center for the Performing Artsin.

Huippusuoritus entiseltä kotikaupungiltani!

Sitä vain ihmettelin, miksi klubin nimi on hienosteleva G Livelab, kun se voisi olla reilusti tamperelainen Pannuhuone.

Klubi sijaitsee nimittäin yli sata vuotta vanhassa Frenckellin tehtaan pannuhuoneessa Tammerkosken rannan vanhassa tehdasmiljöössä Tampereen ydinkeskustassa.

Teinivuosinani kävin täällä lukemassa lehtiä. Tilassa oli silloin kaupunginkirjaston lehtilukusali.

Nyt paikkaa ei tunnistanut entiseksi: Korkeasta katosta roikkui lamppuja ja vahvistimia, mikä sai tilan muistuttamaan teatteria. Salin perällä on baari ja keittiö, joka tarjoili myös herkullista purtavaa. Teiniajat saattoi kuitenkin helposti palauttaa mieleen, sillä baarista saa nostalgisia drinkkejä, kuten ampiaisia ja sinisiä enkeleitä.

Arkkitehti Marco Casagranden toimiston suunnittelema sisustus tuo vanhojen tiiliseinien keskelle urbaanin säväyksen. Konsertissa korkea tila kaari-ikkunoineen vaikutti melkeinpä modernilta kirkolta. Esiintyjän takana oli alttaritaulua muistuttava valoteos ja yleisö istui harvakseltaan riveissä, melkein kuin kirkon penkissä.

Koronan takia klubille otetaan yleisöä vain puolet sen kapasiteetista.

Parasta Tampereen G Livelabissa olikin avaruus ja historian tuoksu.

Tosin keskiviikkona klubilla tuoksui jokin muukin: ilmastointilaitteesta leijui sisään makea kannabiksen lemu.

Tampereen pössyttelijät olivat sattuneet asettumaan Koskipuistossa juuri klubin ilmanvaihtokanavan viereen. Annamaija Saarela hoiti kuitenkin tilanteen tyylikkäästi ja ripeästi.

Klubin akustiikan on suunnitellut Akukon Oy ja sitä kiitteli myös Teemu Viinikainen, kun juttelin hänen kanssaan keikan jälkeen hänen signeeratessaan levyjään.

Nimikirjoitusta joutui jopa hiukan jonottamaan, sillä kuulijoilla oli idolilleen paljon asiaa.

Moni fani järkyttyi viime syksynä, kun vuonna 1975 syntynyt, monilla tunnustuksilla palkittu Viinikainen ilmoitti lopettavansa keikkailun tinnituksen takia, muuttavansa Helsingistä Jyväskylään ja ryhtyvänsä opettamaan ammattikorkeakoulussa.

Onneksi Viinikainen on kuitenkin kyennyt tekemään keikkoja harvakseltaan, mutta nyt hänellä oli iloista kerrottavaa: Vaiva on helpottunut niin paljon, että hän pystyy esiintymään entistä enemmän soolona tai pienen yhtyeen kanssa. Luvassa on kuulemma esiintymisiä esimerkiksi Avara-trion kanssa.

Se on upea uutinen, sillä yleisön läsnäolo on oleellinen osa jazzmusiikkia. Tällä keikalla saattoi aistia, miten tärkeää se on myös Viinikaiselle.

”Hämmentävää, että te olette ihka elävänä täällä”, hän tunnusti heti konsertin aluksi.

Ja otti sitten tilanteesta kaiken irti.

Kun jalka luiskahti pedaalilta, Viinikainen toisti mokan niin moneen kertaan, että tyhminkään kuulija ei voinut olla huomaamatta.

Ja vitsaili päälle 46-numeron jalastaan, jolla on vaikea osua pieneen namiskaan. ”Vaikka vähän posket punottaa, tämä on tämän homman suola. Tää on jazzii”, hän nauroi.

Hetkeen heittäytyminen on Viinikaiselle tunnusomaista. Mutta nyt tuntui suorastaan siltä, kuin Viinikaisen tulkitsemat muusikot, kuten Thelonius Monk, Charlie Parker, Carla Bley, Bob Dylan, Unto Mononen ja Eduard Kolmanovski olisivat istuneet hänen kanssaan jammailemassa ja kertomassa tarinoita omasta elämästään.

Nuotiopiirin ääressä tuli käytyä läpi myös Viinikaisen koko ura.

Hän kertoi muun muassa, miten hän löysi nuorena poikana Hankasalmen kirjastosta saksofonisti Charlie Parkerin elämäkerran Bird elää! Parkerin musiikilliset näkemykset tekivät häneen valtavan vaikutuksen. ”Tuosta on otettava selvää”, Viinikainen tuumi – ja niin hänestä tuli jazzmuusikko.

En muista, mitä Bird elää! kertoo Parkerin näkemyksistä, mutta keskiviikon keikan perusteella Viinikainen näyttää ottaneen omakseen ainakin parkermaisen virtuositeetin ja bebopin luovan harmonian.

Ne löivät kuulijat ällikällä Viinikaisen taituroidessa Parkerin kappaletta Cheryl, tai Thelonius Monkin standardeja, kuten Evidence ja Ruby, My Dear.

Viime vuosina Viinikainen näyttää viehättyneen myös Bob Dylanin tuotantoon ja melankolisiin iskelmiin, kuten Monosen Satumaa-tangoon tai Kolmanovskin Rakastan sinua, elämä -lauluun.

Nekin hän esitti aivan omalla tyylillään, jossa taituruus yhdistyy sielukkuuteen.

Viinikainen rakensi pedaalien ja luuppien avulla lavalle kokonaisen orkesterin.

Hän aloitti usein ikään kuin ulkokehältä tunnustellen biisin harmonioita ja svengiä. Ja kun soundimaailma oli rakennettu ja kuulijan jalka vipatti grooven tahdissa, Viinikainen eteni melodiaan ja sen variaatioihin.

Kaiken tämän hän teki sielua hivelevällä, sydämen muljauttavalla kitarasoundillaan. Ja voihkaisi väliin.

Se on jazzii!

Teemu Viinikaisen keikka 24. kesäkuuta Tampereen G Livelabissa on kuultavissa striiminä 1. heinäkuuta asti. Lippu 9,90 euroa.

Tykkää Jazzkeittiöstä Facebookissa.

Lue kaikki blogipostaukset täältä.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Nyt.fi luetuimmat

Luitko jo nämä?