Korkeakoulujen yhdenvertaisuus ei ulotu vammaisiin, sanoo opiskelija Marja Puustinen – Hän on odottanut yliopistolta yksilöllisiä opetusjärjestelyitä jo puoli vuotta - Nyt.fi | HS.fi

Korkeakoulujen yhdenvertaisuus ei ulotu vammaisiin, sanoo opiskelija Marja Puustinen – Hän on odottanut yliopistolta yksilöllisiä opetusjärjestelyitä jo puoli vuotta

Vammaisaktivisti Marja Puustisella on kohtauksellinen sairaus, jonka vuoksi hän tarvitsee esteettömiä tiloja liikkumiseen. Yliopistoissa kuitenkin vallitsee vammattomuuden oletus, hän sanoo.

Marja Puustisella, 20, on kohtauksellinen sairaus, jonka vuoksi hän käyttää apuvälineenä kypärää ja rollaattoria.­

20.1. 10:48 | Päivitetty 20.1. 12:33

”Jos joku toimintarajoitteinen haluaa opiskella, joutuu näkemään tosi paljon ylimääräistä vaivaa, että se onnistuu. Se on tavallaan tosi ristiriitaista sen kanssa, mitä kaikissa juhlapuheissa puhutaan siitä, että tämä on yhdenvertainen ja esteetön yliopisto”, vammaisaktivisti Marja Puustinen kertoo puhelimitse Nyt.fi:lle.

Puustinen, 20, puhuu Instagram-tilillään @tajutonmarja vammaisten oikeuksista, ableismista, kehorauhasta ja feminismistä. Joulukuun alussa hän julkaisi päivityksen, jossa kertoi, että on odottanut puoli vuotta yksilöllisiä opintojärjestelyitä.

Syksyllä yhteiskuntatieteiden opinnot aloittaneella Puustisella on kohtauksellinen sairaus, joka aiheuttaa ennakko-oireettomia tajuttomuuskohtauksia. Apuvälineenä hän käyttää rollaattoria ja kypärää, joka suojaa hänen päätään, jos hän kaatuu tajuttomuuskohtauksen vuoksi.

”Miksi yliopisto tekee minusta ongelman, kun ongelma on yliopistossa esteellisenä instituutiona? Selviän kyllä etäopiskelusta, mutta en välttämättä jaksaisi taistella ohessa oikeudestani opiskella”, hän kirjoitti päivityksessään.

Yksilölliset järjestelyt ovat muun muassa opetukseen, ohjaukseen, tenttimiseen ja opiskeluun liittyviä ratkaisuja, joilla edistetään opiskelijan opintojen sujumista.

Jyväskylän yliopiston mukaan tavallisimpia yksilöllisiä opintojärjestelyt ovat lisäaika tentissä tai oppimistehtävän palautuksessa sekä luentomateriaalien saaminen etukäteen.

Järjestelyistä laaditaan suositus, jonka opiskelija saa allekirjoitettuna käyttöönsä ja voi esittää jatkossa kurssien opettajille.

Puustinen tarvitsisi yliopistolla liikkumiseen esteettömät tilat eli hissejä eikä esimerkiksi liikaa kynnyksiä. Hän on myös alustavasti keskustellut joustoista läsnäolopakkoihin, jos hänen vointinsa ei salli osallistumista tai hän on tajuttomana.

Lisäksi hän toivoisi, että saisi kertoa kurssien alussa opetusryhmille nopeasti, ettei ole vaarallista, jos hän saa tajuttomuuskohtauksen. Hänen mukaansa tajuttomuuskohtauksista kertominen etukäteen lisäisi kaikkien turvallisuutta. Tähän mennessä hän ei ole saanut tajuttomuuskohtauksia yliopistolla.

Puustinen haki yksilöllisiä opintojärjestelyitä syksyllä opintojensa alettua. Aluksi kaikki näytti sujuvan hyvin, mutta sitten hänen kehotettiin jäävän kotiin, kunnes suositukset ovat valmiit.

Puustinen jättäytyi pois keskusteluryhmistä ja muilta tunneilta, joita vielä alkusyksystä järjestettiin uusille opiskelijoille lähiopetuksena.

Nyt hän on odottanut yksilöllisiä opintojärjestelyitä puoli vuotta.

Syynä viivästykselle on muun muassa se, että Puustinen tarvitsee opetusjärjestelyjen saamiseksi uuden, erillisen lääkärinlausunnon. Tämä viivyttää prosessia, sillä korkeakoulujen opiskelijaterveydenhuollon järjestäminen ja terveydenhoitomaksujen kerääminen siirtyi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöltä (YTHS) Kelalle 1. tammikuuta 2021. Uudistus on aiheuttanut palveluissa ruuhkia, Yle uutisoi viime viikolla.

”Yliopistolta ajatellaan, että olen koronaviruksen takia samalla viivalla muiden kanssa, vaikka kyllähän tämä tilanne aiheuttaa kohtuutonta stressiä ja epätietoisuutta.”

”Yliopisto-opiskelijana tietää, että pitää ottaa paljon vastuuta, mutta ei pitäisi joutua huolehtimaan niiden opiskeluiden lisäksi jostain perusoikeuksista. Niiden pitäisi olla ihan oletuksena. Se suututtaa.”

Suosituksen laatimisessa mukana oleva erityisasiantuntija Tuula Maijanen Jyväskylän yliopistolta kertoo, että normaali hakuprosessi kestää 2–3 viikkoa.

”Se edellyttää, että opiskelijalta löytyy tarvittavat dokumentit tämän prosessin läpikäymiseen. Ja sillä tavalla saadaan yhteisymmärrys aikaiseksi.”

Maijasen mukaan opiskelijat, jotka hakevat erityisjärjestelyitä pääsykokeeseen, voivat pyytää, että heihin otetaan yhteyttä, mikäli he pääsevät opiskelijoiksi. Tällöin suositusten laatiminen saadaan aloitettua nopeammin.

Hänen mukaansa yksilöllisistä opintojärjestelyistä kerrotaan myös videolla, joka löytyy uusien opiskelijoiden orientaatiokurssin verkkoalueelta.

”Se, että yliopisto on tasa-arvoinen ja yhdenvertainen on lähtökohta. Ihmisiä ei luokitella erilaisiin joukkoihin. Jos henkilö tarvitsee sairauden tai muun ominaisuuden perusteella yksilöllisiä järjestelyjä, se voidaan tehdä”, Maijanen sanoo.

Jyväskylän yliopiston kampusalue alkaa olla lähtökohtaisesti esteetön, Maijanen kertoo. Yliopiston 1800-luvun lopulla rakennettuihin rakennuksiin on peruskorjauksien aikana lisätty hissejä. Hänen mukaansa ainoastaan Fennicum -rakennuksesta puuttuu hissit.

Puustisen mukaan hänelle on kerrottu, että hän on ensimmäinen opiskelija Jyväskylän yliopistossa, jolla on kohtauksellinen sairaus ja tarvitsee siihen erityisjärjestelyitä.

Sen jälkeen, kun Puustinen kertoi Instagramissa ongelmistaan yliopiston kanssa, hän on saanut useita viestejä eri korkeakoulujen opiskelijoilta, joissa he kertovat omista hakuprosesseistaan saada yksilöllisten opetusjärjestelyjen suosituksia.

Viesteissä opiskelijat kertovat ongelmien liittyneen muun muassa liikuntarajoittuvuuteen, mielenterveysongelmiin ja keskittymisvaikeuksiin.

”Yksi someseuraaja laittoi viestiä, että meni aina kohtauksen ajaksi vessaan piiloon, ettei kukaan näe häntä ja rupea sanomaan, ettei tuossa kunnossa voi tulla kouluun. Opiskelijat eivät tiedä, että voivat saada apua ja tukea tai esimerkiksi joustoa suoritustapoihin ja läsnäoloihin”, hän sanoo.

”Osaa opiskelijoista voi pelottaa, että joutuu samanalaiseen tilanteeseen kuin minä. Silloin tulee enemmän sellainen tunne, että on ongelma yliopistolle kuin osa sitä yhteisöä, koska vaatii tällaisia asioita”, Puustinen jatkaa.

Yliopistojen vammattomuuden oletus herättää Puustisessa turhautumista. Yhdenvertaisuutta voitaisiin lisätä sillä, että yliopiston orientaatiokursseilla esteettömyydestä ja saavutettavuudesta puhuttaisiin enemmän. Hänen mukaansa kaikilla yliopistossa olevilla ihmisillä tulisi olla perustiedot siitä, kuinka esteetön oma kampus on.

Puustisella on selkeä arvio siihen, miksi joitakin esteellisiä tiloja ei muuteta esteettömiksi: niissä ei tällä hetkellä näy liikuntarajoitteisia ihmisiä. Tästä syntyy kuva, ettei tiloista kannata tehdä esteettömiä, koska vammaiset eivät käy niissä tai ovat niin pieni ryhmä, Puustinen sanoo, mikä taas tekee vammaisista entistä ulkopuolisempia.

”Yliopistossa, niin kuin kaikkialla, vallitsee ableismi eli ajatellaan, että vammaiset on jotenkin huonompia tai rikkinäisiä ihmisiä. Vammaiset ovat tosi iso vähemmistöryhmä. On todella outoa, miten vähän siitä puhutaan, koska yliopistossakin on vammaisia ja yliopistoihin tulisi vammaisia, jos ne olisivat esteettömiä.”

Ableismi tarkoittaa vammaisuuteen perustuvaa syrjintää. Siitä muodostuu kuva, jonka mukaan toimintarajoitteettomat ihmiset ovat ”oikeanlaisia” ihmisiä ja maailma on rakennettu heille.

Ableismi näkyy esimerkiksi vammainen-sanan käyttämisenä haukkumasanana, vammaisen avustajalle eikä vammaiselle itselleen puhumisena sekä tapahtumakuvauksina, joista ei löydy tietoa, onko tapahtuma esteetön.

”Esimerkkejä on tosi paljon, koska on niin paljon esteitä”, Puustinen sanoo. Hänen mukaansa ableismiin kuuluu myös se, että vammaiset nähdään yhtenäisenä ryhmänä ja nimenomaan vammaisina eikä ihmisinä.

Vamma nähdään kokonaan määrittelevänä tekijänä eikä vain yhtenä ominaisuutena.

Instagram-tilillä, jota seuraa noin 2 900 seuraajaa, Puustinen on puhunut myös sisäistetystä ableismista. Se tarkoittaa usein vammaisen itsensä sisäistämää ajatusta siitä, että syrjivä käytös vammaista itseään kohtaan on hyväksyttävää vammaisen huonommuuden tai esimerkiksi hitauden takia. Sisäistetty ableismi on usein piilossa ja se on vaikea itse huomata.

“Vammainen tuntui jo sanana leimalta ja oli vaikea irtautua siitä ajatuksesta, ettei se oikeasti tarkoita huonoa, rikkinäistä tai muuten kelvotonta, vaikka siinä merkityksessä sitä sanaa yleensä ympärilläni kuulin”, Puustinen kirjoittaa yhdessä päivityksessään.

Päivityksistä saatu palaute on ollut hyvää erityisesti muilta vammaisilta.

”Me tykkäämme, jos joku muu puolustaa meidän oikeuksiamme, koska silloin ei tarvitse itse aina jaksaa”, hän toteaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat

Nyt.fi luetuimmat