Jazzkentällä on hiljaista, mutta pinnan alla kuplii. Yksi ilon aihe on basisti Nathan Francisin uusi levy, joka julkistetaan tämän viikon perjantaina.
Hauskinta nuoren amerikkalaisbasistin debyyttilevyllä on se, että hänen yhtyeessään soittaa Suomi-jazzin Grand Old Man Eero Koivistoinen.
Myös kaksi Koivistoisen klassikkokappaletta saa uuden tutkinnan Ajabu! Recordsin julkaisemalla albumilla.
Toinen niistä on peräisin hänen vuoden 1969 Odysseus-levyltään, ja siinäpä onkin toinen ajankohtainen ilon aihe: Odysseus on antanut nimensä We Jazzin uudelle festivaalille, joka järjestetään heinäkuussa Helsingin edustalla Lonnan saaressa. Koivistoisen kvartetin on määrä esittää siellä klassikkolevynsä materiaalia.
Nathan Francis ja Aleksi Heinola Tenhossa tammikuussa 2020 hiukan ennen uuden levyn tallentamista.
Kesän keikkoja odotellessa piti ottaa selvää, miten Koivistoisen ja Francisin yhteistyö sai alkunsa.
Ensitapaaminen tapahtui syksyllä 2019 rumpali Aleksi Heinolan isännöimissä jameissa Helsingin Bottalla, Francis kertoo videopuhelun välityksellä Kaliforniasta.
Hän oli tullut vuotta aiemmin opiskelemaan Sibelius-Akatemian jazzosastolle ja tutustunut vuoden aikana jo melkein kaikkiin Helsingin jazzmuusikoihin.
Mutta tätä miestä Francis ei tuntenut.
Vanhempi herrasmies asteli Bottan ovesta sisään kun kello oli jo yli puolen yön. Jamit olivat jo lopuillaan, mutta mies veti saksofoninsa esille ja astui lavalle. Lähtöä tehneet kuulijat istuivat takaisin paikoilleen.
Mies alkoi soittaa Ralph Raingerin haikeaa balladia If I Should Lose You.
”Saksofonin soundi oli ainutlaatuinen. Se oli täynnä kauneutta ja kokemuksen tuomaa viisautta. Se teki minuun šokeeraavan vaikutuksen”, Francis kertoo.
Muusikot tutustuivat ja Francis alkoi kuunnella Koivistoisen levyjä. ”Ymmärsin, miten tärkeä hahmo hän on suomalaisessa jazzkentässä. Hänhän on soittanut myös maailman parhaiden muusikoiden kanssa.”
Eero Koivistoinen Tenhossa tammikuussa 2020.
Niistä jameista sai alkunsa Francisin ja Koivistoisen yhteistyö, jonka tulos on nyt ilmestyvä albumi. Rumpuja levyllä soittaa Aleksi Heinola ja pianoa Markus Niittynen.
Yhtye esitti myös soittaa levyn materiaalin keikalla loppiaisaattona 2020 Tenhon Sunjazz-klubilla. Levy äänitettiin Musiikkitalon studiolla tammikuussa 2021, juuri ennen kuin korona levisi Suomeen.
Yllättävää on se, että levyllä ei ole yhtään Francisin sävellystä. Suomessahan on totuttu siihen, että yhtyeen vetäjä haluaa haluaa tallentaa nimenomaan omia sävellyksiään.
Francis kertoo arvostavansa niitä, jotka luovat uutta musiikkia jazzin kaanoniin. Itse hän halusi kuitenkin tehdä toisin.”Halusin tuoda esille sitä jazziin olennaisesti kuuluvaa traditiota, jossa soitetaan muiden sävellyksiä”, hän sanoo.
Levylle hän halusi levyttää klassikkokappaleita, jotka eivät hänen mielestään ole saaneet riittävästi huomiota. Uuden tulkinnan saavat esimerkiksi John Hicksin After the Morning, John Coltranen Vilia ja Cecil McBeen Song of Her.
Koivistoinen kertoo valikoineensa levylle kaksi omaa kappalettaan. Ensimmäinen niistä on Late Show, jonka hän sävelsi vuonna 1994 pohjoismaiselle kvintetille. ”Se on levytetty vain kerran aiemmin”, hän kertoo puhelinhaastattelussa.
Toinen on Odysseus-albumille tallennettu Traneology vuodelta 1969.
Nimi viittaa tietysti saksofonisti John Coltraneen. ”Kappale on muuttanut muotoaan aika tavalla ja annoin sille uuden nimenkin, Minor Solution”.
Sävellyksiä ei kuitenkaan ole hänen mukaansa ”väännetty mitenkään erikoisella tavalla uusiksi”.
”Kaikki edustavat perinnettä, jossa nuoret soittajat ovat hyvin sisällä”, hän toteaa.
Markus Niittynen Tenhossa tammikuussa 2020.
Ainutlaatuista Francisin soitossa on Koivistoisen mielestä energisyys ja tanakka rytmi. Hieno rytmiikka yhdistää hänen mukaansa koko yhteyttä.
”Se todella säkenöi. On ihanaa soittaa näiden jannujen kanssa”, Koivistoinen sanoo.
Francisille tärkeintä soitossa on yhteisöllisyys.
Levyllä on hänen mukaansa hetkiä, joissa tarkka kuulija voi havaita, miten sama fraasi tai dynamiikka toteutuu kaikilla soittajilla täsmälleen yhtä aikaa. ”Ja silloin tapahtuu jotain todella suurta.”
Tätä ominaisuutta hän kertoo pyrkineensä kehittämään ja kasvattamaan musiikissaan aivan alusta saakka.
”Jazz syntyi mustien amerikkalaisten keskuudessa ilmentämään yhteisöllisyyttä. Se on edelleen se fokus, jonka haluan tuoda jokaiseen soittotilanteeseen. Ja kun se onnistuu, se tekee meidät kaikki hyvin onnellisiksi”, hän kertoo.
Tämän kaltainen läheisyys on myös ”viesti, jota maailma tarvitsee.”
Elävästä musiikista jutteleminen tuo mieleen keikkamuistoja ja saa aikaan yllättävää herkistymistä Zoom-yhteyden molemmissa päissä.
Vielä pitää varmistaa, onhan Francis varmasti palaamassa Suomeen?
Kyllä hän on – ehkä jo huhtikuussa, kun rumpali Joonas Leppäsen Alder Egon uusi albumi julkistetaan. Suunnitteilla on myös useita muita projekteja.
Yhteistyökumppaneiden määrä osoittaa, miten Francis on lyhyessä ajassa on juurtunut Suomeen ja ottanut paikkansa jazzkentällä. Yksi todiste siitä oli viime kesän keikka pääministeri Sanna Marinin häissä Kesärannassa, jossa Francis esiintyi Emilia Nojosen kvartetin kanssa – pisteet Marinille hyvästä musiikkimausta!
Varmemmaksi vakuudeksi Francis vaihtaa keskustelukielen yllättäen englannista suomeen, jota hän puhuu sitä ehkä sujuvammin kuin haastattelija englantia. ”Rakastan Suomea. Olen erittäin kiitollinen, että saan opiskella ja työskennellä siellä.”
Odysseus-festivaali Lonnan saaressa Helsingissä 24.–25.7.2021. Liput 20-55 euroa.
Tykkää Jazzkeittiöstä Facebookissa.
Lue kaikki blogipostaukset täältä.