Kauhupeli, joka oli Kiinalle liikaa - Nyt.fi | HS.fi

Tässä se on. Kohuttu taiwanilainen kauhupeli Devotion on harvinaisen upea ja tulkinnallinen tapaus, joka ei päästä helpolla.­

Kauhupeli, joka oli Kiinalle liikaa

Taiwanilainen indie-kauhupeli Devotion ilmestyi PC:n Steam-palvelussa 2019, mutta sitten Kiinan sensuuri iski ja peli katosi myynnistä kaikkialla. Nyt surrealistinen mestariteos on vihdoin saatu pelaajien ulottuville – onneksi.


26.3. 2:00 | Päivitetty 26.3. 10:36

Hiljenny hetkeksi. Olet tehnyt mestariteoksen, mutta kukaan ei saisi tietää siitä.

Olisit vuosia antanut kaikkesi työhön, josta tulisi niin hyvä, että sillä olisi aidosti voima vaikuttaa yleisöön.

Mutta mahdollisuutta siihen ei olisi. Se evättäisiin kuin rivakalla raipaniskulla sormille, saavutustasi ei ikään kuin olisi koskaan ollutkaan olemassa. Kuinka syvältä moinen mahtaisi korveta?

Tämä oli tilanne, johon Red Candle Games huomasi joutuneensa kaksi vuotta sitten. Pieni taiwanilainen pelistudio oli juuri julkaissut kauhupelinsä Devotion, ja tulevaisuuden piti näyttää valoisalta. 12-henkisellä Red Candle Gamesilla ei nimittäin ollut käsissä ihan mikä tahansa tapaus. He olivat luoneet jotain suurta ja ainutlaatuista.

Devotion on poikkeuksellisen monitasoinen ja mielenkiintoinen videopeli, joka menee tavanomaista kauhua syvemmälle.

Kokeellinen peli kertoo siitä henkisestä kestokyvystä ja paineesta, mitä perheen perustaminen ja pyörittäminen vaatii ja miltä tuntuu kun taloudelliset ja mentaaliset rajat tulevat ryminällä vastaan.

Sielukas kokonaisuus ammentaa kiehtovia erityispiirteitään esteettisesti rikkaista taiwanilaisista perinteistä, länsimaista tutusta idolikulttuurista ja nyky-yhteiskuntaan liittyvistä odotuksista ”hyvälle ja vertailukelpoiselle” elämälle.

Kyseessä on pysäyttävä taidonnäyte, surrealismin merkkiteos. Ennen kaikkea peli osoittaa, miten vapaa videopelien muoto on. Rajoja ei ole – tai ne on tehty rikottaviksi.

Devotionin ytimessä pulppuaa luova, ehtymätön pelisuunnittelu kaikessa estottomuudessaan. Kokonaisuus on niin ansiokas, että sen olisi luullut mennen tullen hallitsevan vuoden parhaiden pelien listauksia, mutta sen sijaan se loisti poissaolollaan.

Harva oli nimittäin edes päässyt käsiksi peliin.

Mitä ihmettä tapahtui?

Devotion julkaistiin 19. helmikuuta 2019 PC:n Steam-pelipalvelussa, mutta jo muutaman päivän päästä sitä ei ollut enää saatavilla Kiinassa.

Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa: viikkoa myöhemmin helmikuun 26. päivä peli vedettiin myynnistä kaikkialla maailmassa.

Syy liittyy Kiinan ja Taiwanin ongelmalliseen historiaan ja rinnakkaiseloon. Ytimessä on Kiinan herkkyys kritiikille. Osa niistä, jotka olivat ennättäneet ostaa Devotionin, löysivät pelistä kuvan, joka ei miellyttänyt naapurimaassa Kiinassa.

Pelimaailman sisällä, yhden huoneen seinällä, oli epämääräinen kuva, jota tutkimalla ruudulle ilmestyivät sanat: Xi Jinping sekä Nalle Puh. Viesti oli hienovarainen, mutta se riitti.

Pelin tehnyt Red Candle Games veti pelin pikaisesti markkinoilta. Vasemmanpuoleinen kuva oli joutunut vahingossa peliin. Sitä tutkimalla ruudulle ilmestyi oikealla näkyvä kuva, joka sisälsi sanat Xi Jinping ja Nalle Puh. Tästä ei Kiinassa pidetty.­

Kohu oli valmis. Kiinassa on kiertänyt suosittu meemi, jossa maan presidentti Xi Jinping rinnastetaan Nalle Puhiin mitä erilaisemmissa tilanteissa aina presidentin valtiovierailuista lomareissuihin. Kiinassa on asian tiimoilta sensuroitu Nalle Puh vuonna 2017.

Aivan, siellä tämä lastensarjakuva on lakaistu maton alle – edes netissä kiinalaiset hakuohjelmat ja sosiaalinen media eivät anna hakutuloksia sanaparille Nalle Puh. Kiinassa johto ei kestä kritiikkiä – ei, vaikka se olisi näin harmitonta.

Red Candle Games julkaisi pikaisesti nöyrän anteeksipyynnön. He sanoivat, että kyseessä oli epäammattimainen ja tarkoitukseton tapahtuma.

Heidän mukaansa kuva oli tilapäisesti täyttänyt kohdan, johon oli tarkoitus lisätä oikea kuva ennen pelin julkaisua. Tämä oli yhden henkilön virhe, joka oli unohtunut, eikä muu tiimi tiennyt asiasta. Studiolla oli ollut kiire saada monimutkainen pelinsä valmiiksi, ja vahinko oli livahtanut mukaan.

He poistivat kuvan välittömästi pelistä muutama tunti julkaisun jälkeen kuultuaan asiasta. He myös lupasivat palauttaa rahat loukkaantuneille ostajille.

Se ei riittänyt. Tapaus paljasti kiinalaisen patriotismin ääripiirteet ikävästi. Osa kiinalaisista pelaajista alkoi arviopommittaa Devotionia. Tämä tarkoittaa pelien valitettavaa lieveilmiötä, jossa yhdelle pelille annetaan vihaisella joukolla surkeita käyttäjäarvioita mahdollisimman paljon kerralla.

Kyse on kiusaamisesta: näin pyritään heikentämään pelin imago hetkessä. Ja positiivisella näkyvyydellä Steamissa on suuri merkitys – etenkin indiepelit elävät tai kuolevat sen mukaan.

Tapaus sai suurta maailmanlaajuista huomiota. Pelkästään Kiinassa Weibo-palvelussa hakusana Devotion keräsi satoja miljoonia katseluita. Weibo on Kiinassa laajalti käytetty sosiaalisen median viestipalvelu, jota voi verrata Twitteriin.

Sitten sensuuri iski. Weibo ei antanut enää tuloksia Devotionille eikä Red Candle Gamesille. Myös Red Candle Gamesin tili lukittiin Weibosta pois – ja sitä myöten katosi heidän toivo markkinoida enää pelejään Weibossa. Tosin tämän jälkeen heidän peleillään on tuskin asiaa Kiinaan.

Taiwanin silloinen varapääministeri Chen Chi-mai ylisti Devotionia. Hän sanoi, että vain demokratian ja vapauden maissa voi luova työ olla vapaa rajoituksista.

Kannattaa muistaa, miten pinnan alla kuplii: Kiina pitää yhä Taiwania maakuntanaan, eikä ole tunnustanut sen itsenäisyyttä. Vain 16 valtiolla on diplomaattisuhteet Kiinan kaakkoispuolella olevan saarivaltio Taiwanin kanssa.

Red Candle Games kärsi suunnattomasti. Peliä ei myyty missään, viikon aikana saatuja tuloja piti palauttaa ja studio menetti kumppanuutensa pelin julkaisijoihin. Tulevaisuus näytti kaikkea paitsi ruusuiselta – yhden pienen virheen takia.

Red Candle Gamesin omassa verkkokaupassa on saatavilla Devotionin ohella yhtiön edellinen kauhupeli Detention, vahva debyytti. Kyseisessä pelissä liikutaan sotatilalain aikaisen 1960-luvun Taiwanin ankeudessa ihmeellisten tapahtumien keskellä.­

Viime vuoden joulukuussa tapaus nosti pitkän hiljaiselon jälkeen yllättäen päätään. Red Candle Games julkaisi 16. joulukuuta tiedotteen, jossa kerrottiin Devotionin saapuvan PC:n GOG.com-pelipalveluun 18. joulukuuta. Mutta jo samana päivänä, muutama tunti uutisen jälkeen, GOG.com ilmoitti Twitterissä, että he ovat saaneet ”asiasta paljon viestejä pelaajilta” ja ovat päättäneet estää pelin julkaisun.

Niin, vai olisiko sittenkin kyseessä ollut paine GOG.comin asemasta Kiinassa, ja mahdollisuudesta myydä Kiinassa odotettua ja kohuttua Cyberpunk 2077 -peliä (2020) – jonka tehnyt pelistudio CD Projekt omistaa myös GOG.comin.

Tämä osoittaa viimeistään, miten Kiinan valtava markkina-alue asettaa omat toimintarajansa. Moni haluaa myydä pelejä Kiinassa, mutta ainoa mahdollisuus siihen on pelata kiltisti heidän säännöillään – sensuurin ehdoilla sananvapautta vastaan.

Länsimaisen viihdeteollisuuden suhde Kiinaan on hankala.

Kiinaan on esimerkiksi vaikea julkaista pelejä, koska niistä jokainen pitää tarkistaa läpikotaisesti yksityiskohtia myöten. Tämä on johtanut siihen, että tarkistusta odottavien pelien jono on pitkä ja hidas. Monet länsimaissa suositut pelit odottavat yhä vuoroaan, vaikka alkuperäisestä julkaisusta olisi vierähtänyt iäisyys.

Myös pelikonsolit julkaistaan Kiinaan usein vuosien jälkeen ominaisuuksiltaan rajallisina versioina – tai sitten ei ollenkaan.

Hollywoodin elokuvastudiot puolestaan harrastavat ennakkosensuuria eli ne muokkaavat elokuvansa etukäteen Kiinan ehtojen mukaisiksi. Ja maahan pääsee vain 34 ulkomaista elokuvaa vuodessa.

Lue lisää: Hollywood nöyristelee nyt Kiinan edessä: supersankarit käyttävät kiinalaisia puhelimia, amerikkalainen päätähti häivytettiin markkinoinnissa

Viime aikoina toimintatapa sai osakseen paljon huomiota, kun Quentin Tarantino ei suostunut leikkaamaan uutuusohjaustaan Once Upon a Time in Hollywood (2019). Kiina vaati, että Tarantino olisi leikannut elokuvasta pois kohtauksen, joka asettaa Bruce Leen epäsuotuisaan valoon.

Tarantino oli harvinainen vastarannankiiski. Hän piti päänsä eikä mestariteosta pätkitty. Mutta sitä ei sitten julkaistu Kiinassa, ja leffastudio Sony sai pärjätä ilman maan lipputuloja.

Myös Red Candle Games piti pintansa eikä luovuttanut. Devotion piti saada takaisin markkinoille. Se oli liian hyvä katoamaan ja viemään vuosien työn ja taloudelliset saumat mukanaan. Viime viikolla sitten tärähti. Studio ilmoitti puskista, että he ovat perustaneet oman nettikauppansa ja Devotion on julkaistu sinne saman tien. Toivottavasti erikoinen tarina saa onnellisen päätöksen.

Mutta tämä vie tärkeimpään.

Nyt, kun jo kadotetuksi luultu ja kulttimaineeseen noussut peli on saatavilla, millainen se oikein on?

Devotion sijoittuu pieneen asuntoon 1980-luvun Taiwanissa. Kämppä näyttää ensivilkaisulta tavanomaiselta, mutta pian aika, paikka ja todellisuus alkavat muuttua ja sekoittua huumaavasti. Keskiössä on pienen perheen tarina.­

Devotion on 1980-luvun Taiwaniin sijoittuva kauhupeli, joka kertoo pienestä perheestä. Perheen äiti on tunnettu näyttelijä ja laulaja. Hän on kuitenkin pistänyt uransa katkolle tukeakseen käsikirjoittajana työskentelevää miestään. Palkittu mies on puolestaan murtunut edellisen elokuvansa kritiikistä.

Parilla on nuori tytär, jonka pitäisi lyödä läpi tv:n kykykisoissa. Mutta tytön käytös ei tunnu normaalilta. Se on oireilua jostakin.

Pelissä käydään läpi perhesiteitä ja -historiaa tutkimalla sytkärin valossa asuntoa, joka on pieni, ahdas ja tunkkainen. Alue on autio, sisällä on ainoastaan kalustoa ja niiden muistoja jostain menneestä, särkyneestä viattomuudesta. Tilassa liikkuminen saa kylmät väristykset seuraamaan toisiaan, vaikka suoranaista säikyttelyä onkin niukasti.

Pelissä edetään ratkomalla pulmia, mutta haastetta on vain nimeksi. Kokonaisuus katsoo kauhugenreä tyystin omasta kulmasta, sillä siinä ei ole väkivaltaa. Kauhupeli ilman vihollisia ja kamppailua tarjoaa jotain vahvempaa: laskeutumisen ahdistuneeseen mielenmaisemaan, jossa todellisuus ja fantasia sekoittuvat järkyttävällä tavalla.

Audiovisuaalisuus on mykistävää. Kaikesta huokuu viimeistelty ajankuva ja taiwanilainen kulttuuri, vaikka maassa ei olisi koskaan käynytkään.

Tunneherkkä surrealismi virtaa pelissä valtoimenaan. Aika, tila ja värimaailma muuttuvat usein sen mukaan, miten katsettaan liikuttaa pelin sisällä. Huoneet ja huonekalut saattavat vaihtua tai muuttaa muotoaan.

Välillä synkkä asunto täyttää taiwanilaisista ihmisnukeista, paikoin keltaisia tulppaaneita on kaikkialla tai sitten valmistetaan perinneviiniä vähintäänkin oudoista ainesosista. Yhtäkkiä seurataan näyttelijöillä toteutettua tv-show’ta, ja sijoittuupa yksi koskettava jakso jopa taiwanilaisen, kuvankauniin lastenkirjan sivuille, jolloin pelataankin 2d-tasohyppelyä.

Pelissä saatetaan liikkua yhtäkkiä vaikkapa lastenkirjan sivuilla. Kaikesta huokuvat viimeistelty ajankuva, arvostus paikalliskulttuuriin ja kiehtovat vertauskuvat. Taiwanissa toivotonta rakkautta symboloivat keltaiset origamitulppaanit ovat etenkin sykähdyttävästi esillä.­

Rajat ruokkivat luovuutta. Vaikka asunto on kapea ja tiivis, pelisuunnittelu on raikasta ja avaraa. Tämä on toisin kuin monissa moderneissa peleissä, jotka tarjoavat toinen toistaan suurempia maailmoja tutkittavaksi. Mutta päinvastainen lähestymistapa voi olla yhtä lailla kiehtovaa – ellei jopa enemmän.

Yksi Devotionin vaikuttavimpia puolia on juuri se, miten peli käsittelee pientä digitaalista tilaa. Asiasta on saatu viime aikoina upeita esimerkkejä.

Mestarillinen Sunset (2015) kertoi 1970-luvun afroamerikkalaisesta naissiivoojasta sijoittamalla tapahtumat kattohuoneistoon. Liikuttava Papers, Please (2013) avasi itäeurooppalaisen rajavartijan työ- raha- ja perhehuolet näkökulmanaan pelkkä työpiste. Seesteinen Rainy Season (2020) puolestaan välitti lapsuuden tylsyyden ja maagisuuden japanilaispojan liikkuessa vain parissa huoneessa ja sisäpihalla.

Oleellisin vertaus on kauhupeli P.T. (2014), joka tarvitsi karmiviin hetkiinsä ainoastaan asunnon L-muotoisen käytävän. Devotion menee vielä pidemmälle. Se ottaa mukaan surrealismin ja liikuttaa tarinaa uskomattomilla siirtymillä eri aikajaksojen ja todellisuuksien välillä.

Tulkinnallisella haasteella ja symboliikallaan hurmaava Devotion on uuden ajan peli. Pääpaino on ihmisyyden ja yhteiskunnan eri tasojen tutkimisessa.

Tässä on riipaiseva kuvaus mielenterveydestä, lapsuuden hauraudesta, aikuisuuden toiveista ja nakertavasta miellyttämisentarpeesta.

Okkultismia, stressiä ja häpeää huokuva kokemus on järisyttävä ja pysäyttävä – mutta peli on yhtä lailla avarakatseinen, kaunis ja sivistävä.

Joten nyt, kun se vihdoin ja viimein on mahdollista, tätä ei totta vieköön kannata missata.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat

Nyt.fi luetuimmat