Juhlatunnelmaa radioaalloilla - Nyt.fi | HS.fi

.­

Juhlatunnelmaa radioaalloilla

Vappuradiot tehdään opiskelijoilta opiskelijoille ja siksi niiden tarjonta poikkeaa kaupallisista kanavista. Eroja on muun muassa siinä, saako studioissa juoda alkoholia tai lähetyksissä puhua politiikkaa.


30.4. 2:00 | Päivitetty 30.4. 10:31

Juontaja puhuu radioaalloilla vähän neljän jälkeen iltapäivällä:

”Hei vaan, Norpat! Nyt alkaa jodelijynkky, ja kun se on jo toista kertaa, niin sehän on jo perinne. Ja niin kuin kaikki hyvät perinteen, niin tämäkin on jo pilalla. Olisi liian kova työ mennä Jodeliin, joten mennään nyt vaan internetiin.”

Juontaja etsii netistä tarinaa ja löytää sellaisen. Hän sanoo:

”Aloitetaan Tarzanista: Olin herännyt taas kerran kuumaan aamuun viidakossa. Olin herännyt kova kipu kalussani…”

Tämän jälkeen seuraa Nyt.fi:hin liian roisia puhetta.

Sanottakoon, että radiossa oleva miesjuontaja esiintyy Tarzanina ja naisjuontaja Janena. He kertovat rooleissaan Tarzanin ja Janen seksuaalisesta aktista kuin lukisivat Jallussa, Kallessa tai vastaavassa ekspressiivisessä pornolehdessä olevaa tarinaa. Sanojen lisäksi he ähkivät ja puhkuvat.

Tarzanin ja Janen tarinan jälkeen alkaa tarina anopista. Me kaikki tiedämme, mihin se tarina etenee.

Käynnissä on Lappeenrannan teekkareiden ja kyltereiden tekemän Norpparadion lähetys nimeltään Jodelijynkky vol 2. Sen on yksi Suomen monista vappuradioista.

Vappuradio on konsepti, jossa korkeakouluopiskelijat tekevät omaa radiokanavaa ohjelmistoineen vapun tienoilla.

Vappuradioita on useilla eri alueilla, ainakin Tampereen Rakkauden Wappuradio, Turun Wappuradio, Espoon Otaniemen Radiodiodi, Jyväskylän Vappuradio JKL, Oulun Rattoradio ja Lappeenrannan Norpparadio.

Osa radioista on nuorempia, osa vanhempia. Esimerkiksi Turussa radio on toiminnassa nyt kolmatta vuotta, ja Tampereella vappuradiota on tehty vuodesta 2010 asti.

Radioiden toiminta-ajat vaihtelevat. Esimerkiksi Jyväskylän Vappuradio JKL on toiminnassa 22.4–1.5., ja Tampereen Rakkauden Wappuradio lähettää ohjelmaa jo 15.4. alkaen vapunpäivään saakka.

Norpparadiota kuuntelimmekin jo. Kuunnellaan muitakin.

The Donnas soittaa biisiä nimeltään Take it off.

Kun biisi loppuu, radiossa sanotaan: ”Kissa tässä hei. Rakkauden Wappuradio, mautonta menoa”.

Käynnissä on ohjelma nimeltään Tanssitossujen tomutustorstai. Se on Tampereen korkeakoulujen tuottaman Rakkauden Wappuradion ohjelma, jota kuvaillaan näin:

”Tanssittaako? Siirrä huonekalut sivuun, rullaa matot pois lattioilta, ota vierellesi kunnon nesteytys ja varaudu tanssimaan päiväsi käyntiin kanssamme. (…) Tampataan yhdessä kahden tunnin aikana 10 000 askelta täyteen! Ohjelmassa on myös mahdollisuus esittää omia biisitoiveita. (…)”

Ennen tätä ohjelmaa on tullut show nimeltään Kuinka appelsiini kuoritaan. Sitä esitellään näin:

”Sängynpohjalla? Töissä? Autossa? Missä tahansa oletkin, aloitamme aamun pohdiskelemalla monenlaisia ilmiöitä. Fundeeraataan yhdessä niin harrastuksia kuin Internetin mysteerejäkin. Arvoitukseksi jää vain, kuinka appelsiini oikeastaan kuoritaan.”

 Rempseys ja kieli poskella -meno voivat hämätä, sillä ne piilottavat alleen sen, miten kovaa työtä vappuradioiden tuottaminen on.

Vappuradioiden ohjelma on usein tämän tyylistä: vähän hassua, joskus provosoivaa, aika usein opiskelijahuumorilla – jos se nyt mikään hyvä kattotermi edes on – silattua.

Esimerkiksi Norpparadiossa on ohjelma nimeltään Saran ja Tapsan Elämämkalu (kirjoitusvirhe on kuulemma tahallinen). Siinä puhutaan ohjelmatietojen mukaan ”elämästä ja kaluista”. Sitten on ohjelma nimeltään Grillisseuran perinteinen iltavääntö, jonka lisätiedoissa lukee, että ”lisätietoja ei anneta”.

Rempseys ja kieli poskella -meno voivat hämätä, sillä ne piilottavat alleen sen, miten kovaa työtä vappuradioiden tuottaminen on.

Saskia Simisker on kolmannen vuoden tietotekniikan opiskelija ja yksi Tampereen Rakkauden Wappuradion kolmesta päätoimittajasta.

Hän kertoo, että paikallisten yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyönä tehtävän radion saattaminen lähetyskuntoon on pitkä prosessi.

”Se alkaa päätoimittajan näkökulmasta jo kesällä melkein heti, kun edellinen vappuradio on loppunut. Silloin alkaa päätoimittajarekrytointi, ja päätoimitus valitaan loppukesästä”, Simisker sanoo.

Syyskuussa alkaa tekijöiden rekrytointi, ja samaan aikaan rekrytoidaan mainostiimiporukkaa, joka syksyn ja alkutalven aikana myy mainosslotit yhteistyökumppaneille, jotta radio saa rahoitusta. Joulukuussa valitaan tekijät ja kasataan ohjelmakartta, joka on laaja: eri ohjelmia on Rakkauden Wappuradiossa pitkälle toistasataa.

Sitten harjoitellaan, järjestetään tilat ja tekniikka, suunnitellaan visuaalinen ilme, tehdään nettisivut ja valokuvataan tekijät – tekemistä on valtava määrä. Simiskerin mukaan tekijöitä radiossa on arviolta 160–170 henkilöä.

Tekeminen on täysin opiskelijalähtöistä ja -vetoista vapaaehtoisesti – opintopisteitä radion teosta ei saa, ja vain päätoimittajat saavat Tampereella Simiskerin mukaan ”pienen rahallisen korvauksen”. Toki radiotyö on myös mainio merkintä CV:hen.

Kaupallisilla radiokanavilla ohjelmia suunnitellaan kaupallisesta näkökulmasta, eli käytännössä ohjelman pitää olla mahdollisimman monien mielestä kivaa kuunneltavaa.

Yleisradion ohjelmistoa ohjaavat niin ikään kuunteluluvut, mutta sillä on myös valtiollisen kanavan velvoitteita, eli sillä on julkisen palvelun tehtävä. Tämä tarkoittaa, että se Merisää tulee aina täsmällisesti, vaikka se ei kiinnostaisi 99.999 prosenttia suomalaisista.

Vappuradioilla ei ole tällaisia ohjaavia tekijöitä, vaan niiden kohderyhmä on pieni: muut opiskelijat. Ohjelmaideat tulevat lähes aina ohjelmien tekijöiltä eli pääasiassa opiskelijoilta, ja niitä on todella laidasta laitaan.

Rakkauden Wappuradiossa on torstaina 22. huhtikuuta esimerkiksi Avaruusohjelma-, Musikaaliradio- sekä Klikkiotsikoita ja kohuja -nimisiä ohjelmia.

Joissain ohjelmissa on kiehtovaa niche-henkeä: Radio Arkh.am -ohjelma sisältää Cthulhu-pohdintaa, ja Röyhkää menoa -ohjelma soittaa ilmeisesti silkkaa Röyhkää, sillä ohjelmaa kuvaillaan näin:

”Hei, älä hermostu! Hei, älä vaihda vielä! Radioaallot tarvitsevat lisää Kauko Röyhkän musiikkia: tämä ohjelma korjaa asian.”

Fantasianörteille löytyy Dungeons and dummies, jossa ”pelaamme Dungeons and Dragons viidettä editiota, niin kuin osaisimme säännöt”.

Lisäksi löytyy eri musiikkityyleihin keskittyviä ohjelmia: brittipoppiin, doom-metalliin, psykedeliaan ja vaikkapa Simpsonit-sarjassa kuultavaan musiikkiin.

 Koska vappuradioiden kohderyhmä ovat pääasiassa muut opiskelijat, jutut saavat olla inside-tyyppisiä ilman, että kukaan alkaa valittaa siitä.

Laaja ja massoja kosiskelematon ohjelmakirjo on yksi niistä syistä, miksi radiota tehdään, kertoo Simisker.

”Tämä on mahdollisuus tehdä sellaista radiota, mitä ei varmaan missään muualla pystyisi kuulemaan tai tekemään”, Simisker sanoo.

Hän kertoo esimerkiksi tuottamastaan ohjelmasta nimeltään Nakutaiteen yö, jossa puhuttiin seksistä, fetisseistä, strippaamisesta ja seksityöstä.

”Voi puhua asioista, jotka voivat olla sen verran tabuja, että niitä ei kuulisi valtavirtaradiokanavilla.”

Koska vappuradioiden kohderyhmä ovat pääasiassa muut opiskelijat, jutut saavat olla inside-tyyppisiä ilman, että kukaan alkaa valittaa siitä.

Ohjelmissa puhutaan myös juhlimisesta ja opiskelijaelämästä, mutta esimerkiksi studiossa on nollatoleranssi alkoholille, Simisker sanoo.

Alun perin vappuradioita ovat tehneet teekkarit, ja näin on myös Rakkauden Wappuradion kohdalla – se kertoo välittävänsä ”Wapun ilosanomaa teekkarihengessä”.

Nykyään tekijäporukka on Simiskerin mukaan kovasti poikkitieteellinen, ja mukana on useita eri tiedekuntia ja porukkaa ammattikorkeakoulusta.

Monitieteellisyyttä tuodaan myös esiin: Rakkauden Wappuradiossa on esimerkiksi ohjelmasarja nimeltään Järjestöradio, jossa eri opiskelijajärjestöt pääsevät esittelemään itseään.

Mitä se teekkarihenkisyys sitten tarkoittaa?

”Vaikka olemme poikkitieteellinen radio, niin juuret ovat teekkarikulttuurissa. Meidän Wappuradio on ollut aina sellainen puhdas, sydämestä tullut projekti, jossa halutaan jakaa meidän iloa ja onnea siitä, että on vappu, ja päästään soittamaan sellaista musiikkia, mitä ei ehkä kuulu peruskanavilla”, Simisker sanoo.

Norpparadiossa tekniikasta vastaava Miika Laurikainen tekee Norpparadiota nyt kolmatta vuotta. Hän puhuu teekkari- ja kylterihuumorista hieman eri sävyyn kuin Simisker.

”Siihen liittyy se, että saatetaan mennä ohjelmissa sellaiseen alapäähuumoriin, jota tavallisessa kaupallisessa radiossa ei voi esittää. Oletamme, että kohdeyleisössä ei ole lapsia, ja mainostajat yleensä tietää, mitä ne saa. Tämä on pääasiassa teekkareilta teekkareille ja kyltereiltä kyltereille”, Laurikainen sanoo.

Mikä on erityisen teekkarimainen ohjelma, jota Norpparadiosta tulee?

”Meillä on esimerkiksi radiositsit, oli jo ennen koronaa. Niissä lauletaan mieluummin kuin hyvin. Normaalisti alkoholinkäyttöä ei suosita ohjelman aikana, mutta sitsien aikana korostuu, että se linja ei ole niin tiukka.”

Onko muutoin studiossa nollatoleranssi?

”Tiedän, että joissain kaupungeissa on, mutta meillä se ei ole ollut tähän mennessä ongelma. Mutta jatkuvasti sitä radiota joku kuuntelee, niin jos kuulostaa liian selkeästi siltä, että täällähän ryypätään, niin laitetaan homma seis. Ei me katsota, että otatko sä kivennäisvedestä huikkaa vai Karhu kolmosta, mutta siinä vaiheessa, jos se alkaa kuulijoille olla selkeää, että nyt on vähän liikaa otettu nallukkaa, niin puututaan asiaan.”

Ei Norpparadiokaan silkkaa hupsuttelua ole, vaan ohjelmistossa on diversiteettiä. On rehtorin haastattelua, ohjelma vegaaniudesta, toivemusiikkituntia ja sen sellaista.

Viime vuonna uutisoitiin teekkarikerhojen sikailuista.

Laurikaisen mukaan syrjiminen ja ilkeily eivät kuulu Norpparadioon – eivätkä ne kuulu mininkään muihinkaan vappuradioihin.

”Tavoitteena on, että kaikesta voi puhua, mutta jos joku sinne laittaa jotain vihapuhesettiä, niin se on välitön ei. Homman pitää olla kivaa kaikille. Ohjeistuksena on, että älä mene haukkumaan muita sinne radioon.”

Laurikaisen kokemuksen mukaan Lappeenrannan teekkarikulttuuri on osannut itse reflektoida toimintaansa niin, että esimerkiksi loukkaavia laulujen sanoja – teekkarit ovat kovia laulamaan – on siistitty. Erityistä ohjeistusta asiasta ei kuulemma ole jouduttu antamaan.

”Muutama ilta sitten oli ohjelma, jossa käytiin läpi leffojen nimiä, niin jos sieltä löytyi joku potentiaalisesti loukkaava nimi, niin toinen juontaja sanoi, että tämä ei ole nyt ok.”

Käynnissä on ohjelma nimeltään Huomenta luomi!

Juontajat pohtivat aamun määritelmää: Mikä on aamu, koska se alkaa ja milloin se loppuu? Mihin aamu loppuu? Uuhun? Eräs juontajista linjaa, että kello 12 jälkeen päivällä ei voi enää olla aamu, ei, vaikka kuinka selittelisi asiaa itselleen. Yksi juontajista on sitä mieltä, että aamun loppuu, kun syö lounasta: jos syö aikaisin lounaan, vaikka kello 10, niin se lopettaa aamun.

Sitten juontajat kertovat omituisista krapuloistaan, ja sitten alkaa vallan mainio elokuvamusiikista kertova ohjelma. Sitten tulisi Kvantti-relevantti, ohjelma kvanttifysiikasta, ja myöhemmin tarjolla olisi Viljo paasaa -ohjelma, joka tarjoaa ”mukahauskaa paasaamista urheilusta, elämästä ja ajankohtaisista asioista”. Lisäksi on kirjallisuusohjelmaa, animea, retropelejä, sijoitusneuvoja – kaikenlaista.

Tätä on Turun Wappuradio.

Kyseessä on nuori Vappuradio, joka lähettää ohjelmaa vasta kolmatta vuotta, Yasmine Rantala sanoo. Hän on tietotekniikan opiskelija ja yksi radion päätoimittajista.

”Perustettiin tämä, koska kaikkialla muuallakin oli, niin mietittiin, että miksei meilläkin olisi omaa.”

Myös Turun Wappuradio on teekkarilähtöinen, mutta Rantalan mukaan teekkarius on nykyään varsin pienessä osassa Turun Wappuradiossa.

”Ehkä se oli sitä enemmän ensimmäisenä vuotena, mutta nyt tämä on hyvinkin poikkitieteellinen ja yli korkeakoulurajojen menevä kokonaisuus. Mukana on porukkaa melkein kaikista Turun korkeakouluista.”

Toiminta on samantyyppistä kuin muissakin vappuradioissa, eli ohjelmien näkökulma on yleensä opiskelijoilta opiskelijoille.

Turussa on tosin linjattu, että politiikkaa ei käsitellä, koska radiota pyörittävä yhdistys on poliittisesti sitoutumaton. Turussa on nollatoleranssi alkoholille lähetyksissä.

Vappuradiot ovat vappuradioita nimenomaan siksi, että vappu on opiskelijoille tärkeä juhla.

”Vappuna me päästään normaalisti nauttimaan siitä vapaudesta ja siitä ilosta ja onnesta, mikä kuuluu siihen, että ollaan vielä opiskelijoita. Meitä ei paina vielä kaikki elämän ja työelämän murheet”, Saskia Simisker sanoo.

Monissa oppilaitoksissa on vappuisin erilaista ohjelmaa ja tapahtumaa useamman päivän ajan, kun opiskelijat kokoontuvat yhteen juhlimaan.

”Kaupunki on täynnä erivärisiä haalareita, ja kun kävelee satunnaisesti ympäri kaupunkia, niin löytää sattumalta kavereita. Siinä on sellainen henki, että viikoksi kahdeksi me opiskelijat vallataan kaupunki – ja toki yritetään olla kunnioittavia muita kohtaan”, Rakkauden Wappuradion Simisker sanoo.

Tätä ei pystytty viime vappuna tekemään, eikä pystytä tänäkään vappuna koronapandemian vuoksi.

Opiskelijat ovat olleet syytettyjen penkillä koronan aikana tämän tästä, kun tartunnat ovat levinneet opiskelijoiden keskuudessa. Yleisönosastoilla ja artikkeleiden kommenteissa on sanottu, että on se kumma, kun vastuuttomat opiskelijat eivät pysy aisoissa.

Kommentoijat eivät ehkä tiedä – tai muista – mistä puhuvat. Monelta paasaavalta on saattanut unohtua, että korona-aika on ollut juuri opiskelijoille erittäin vaikeaa.

Etenkin aloittavalle opiskelijalle korkeakoulu on hurjan paljon enemmän kuin paikka, jossa opiskellaan. Opiskelijaelämään saa kuulua myös sosiaalisuus, yhdessäolo, yhteisöllisyys, identiteetin rakentaminen, sekoilu – kaikki se, mitä nyt koronan aikana ei ole päässyt tekemään.

Kaikkea tätä käsitellään vappuradioissa, ja siksi ne ovat tällaisina aikoina erityisen tärkeitä. Ne muistuttavat, että joskus vielä tavataan muutenkin kuin etänä. Saskia Simisker sanoo, että radioon on tullut paljon liikuttavaa palautetta.

”Että ’kiitos, kun teette tätä’.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat

Nyt.fi luetuimmat